Miten te jaksatte ( joitten lapset on harvoin mummulla tai hoidossa )

Meillä 2 lasta ja takana 12 yhteistä vuotta. Lapset on pieniä, vanhempi vajaat 2,5v.

Kyllä yhteistä aikaa löytyy ihan hyvin vaikkei meidän muksut oo olleet ikinä kellään hoidossa. Illat lasten nukkumaanmenon jälkeen ovat aina meidän yhteistä aikaa; silloin korkataan viiniä, syödään hyvää ruokaa ja kattellaan leffoja - vaikka kaiket illat. Samoin otetaan lungisti lasten päikkäriaikaan. Meillä on kodinhoitoapua ja siksi illat ei mee kotitöitä tehdessä. KOrostan aina, että yksi vaihtoehto luoda parisuhdeaikaa ei ole sysätä lapsia jonkun toisen harteille, vaan vaihtoehto voi olla myös se, että sysää kodin siivouksen ja pyykkäyshommat jonkun toisen harteille. Toimii meillä. Syö lompakkoa, mutta hyvin mielemmämme panemme rahamme tällaiseen järjestelyyn kuin olisimme kriisin partaalla ilman yhteistä aikaa. Emme edes kaipaa lapsivapaita menoja. Perheenä lapset matkassa tehdään paljon mukavia juttuja arjessa. jotenki ei oo edes hinkua lähtee kotoa pois kun mukavaa voi olla ihan vaan kotosallakin.

 

Meitä on nyt kolme ja näin olemme halunneet olevankin. Rakastamme kaikki toisiamme tosi paljon ja haluamme olla toistemme seurassa. Mulle ja miehelle riittää se, että saamme olla kahdestaan iltaisin lapsen jo nukkuessa ja välillä, muutaman kuukauden välein saamme olla ehkä koko illan kaksin. Ei me todellakaan tarvita aikaa olla kahdestaan tämän enempää, miksi tarvitsisimmekaan?

 

mä en ollut miehen kanssa kahdestan jo 3 vuotta,enkä kaipa ollenkaan,ehkä hullu olen

Hä, JO 3 VUOTTA. Toihan on alkutaivalta vasta!! Ja vielä sitä aikaa, jolloin harvemmin on edes kovin suuria alamäkiä ehditty parisuhteessa läpikäydä. KÄytä sanaa JO kun on tyyliin 10 v plakkarissa... ei kolmesta vuodesta voi sanoa että JO!

Öh...heillä ei siis ole ollut 3 vuoteen kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.
Pitääkö olla ilman parisuhdeaikaa 10 vuotta ennen kun saa käyttää sanaa "jo"?

 

Meitä on nyt kolme ja näin olemme halunneet olevankin. Rakastamme kaikki toisiamme tosi paljon ja haluamme olla toistemme seurassa. Mulle ja miehelle riittää se, että saamme olla kahdestaan iltaisin lapsen jo nukkuessa ja välillä, muutaman kuukauden välein saamme olla ehkä koko illan kaksin. Ei me todellakaan tarvita aikaa olla kahdestaan tämän enempää, miksi tarvitsisimmekaan?

Onhan toi kerran parissakin kuukaudessa jo ruhtinaallisesti sitä vapaa aikaa.
Meillä kaksi lasta 5 ja 3vuotiaat ja miehen kans oltu viimeksi vapaalla kahdestaan 4kk sitten ja sitä edelliskerran kaksi vuotta sitten. Olisi se mukavaa jos olis innokkaita mummoja jotka vois silloin tällöin ottaa lapsia vaikka kokonaiseksi vuorokaudeksi, mutta minkäs sille voi kun omat vanhemmat ei lapsista enään pidä ja miehen äiti hoitaa mielummin toisen miniänsä lapsia..

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

minun mielestäni isovanhempia ei voi velvoittaa mihinkään, he ovat lapsensa hoitaneet jo. ja sitäpaitsi suurin osa isovanhemmista on vielä töissä, työelämässä ja tämä nykyajan yhteiskunta on aika vaativa ja vie mehut joten sitten kun on lomaa on se ihan mukava pitää lomana. meidän isovanhempienkin. Itse en ole vielä mummu, eikä ole tietoakaan mutta jos lapsenlapsia tulee luulen että olen sitten heihin todella lääpälläni ja toki mahdollisuuksien mukaan heitä hoidan mutta en uhraudu. olen 48v uotias ja työelämässä vielä pitkään. minä olen neljä lasta hoitanut, nuorin nyt 16v. muut aikuisa. heidät ollaan kasvatettu, hoidettu , koulutettu ja mailmalle saatettu. ollaan annettu aikaa, rahaa, rakkautta. yhteyttä pidettään tiiviisti ja taloudellisestikin joskus vielä autetaan. jos minulla joku heistä kiikuttaisi lastaan hoitoon joka viikonloppu, lomilla, ja marisisi että kun ei ole yhtään omaa aikaa eikä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa sanoisin että lasten hankkimista pitää siirtää kunnes on kypsä itse heitä hoitamaan. itse en ole juurikaan apua saanut vanhemmilta, enkä sitä vaatinutkaan me viihdyimme perheen kanssa yhdessä kotona ja matkoilla, eikä se meiltä ollut pois. Nyt on enemmän aikaa matkustella olla kahden. olihan sitä nuorena äitinä sellainen olo että kaikki minulle heti nyt. ja olisi halunnut vaikka mitä.

 

Ootteko muuten huomannu, että nää 48 - 55 luvulla syntyneet nykyisovanhemmat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lastenlasten hoidosta tms. Mutta sillon kun me jotka on synnytty -70 luvulla niin meitä kyllä hoiti mummut ja ukit... en ole katkera, mutta kuitenkin....
Niinku yhdessä lehdessäkin sanottiin, että nykyajan isovanhemmat elävät "voimavuosiaan", läträävät viinan kanssa ja reissaavat ympäri maailmaan ts. nauttivat vapaudestaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että niitten pitäs jatkuvaan olla paapomassa ja hoitamassa vaan sitä, että joskus vois auttaa omaa lastaan ja kehittää sitä isovanhempi suhdetta lapsenlapseen.

minun mielestäni isovanhempia ei voi velvoittaa mihinkään, he ovat lapsensa hoitaneet jo. ja sitäpaitsi suurin osa isovanhemmista on vielä töissä, työelämässä ja tämä nykyajan yhteiskunta on aika vaativa ja vie mehut joten sitten kun on lomaa on se ihan mukava pitää lomana. meidän isovanhempienkin. Itse en ole vielä mummu, eikä ole tietoakaan mutta jos lapsenlapsia tulee luulen että olen sitten heihin todella lääpälläni ja toki mahdollisuuksien mukaan heitä hoidan mutta en uhraudu. olen 48v uotias ja työelämässä vielä pitkään. minä olen neljä lasta hoitanut, nuorin nyt 16v. muut aikuisa. heidät ollaan kasvatettu, hoidettu , koulutettu ja mailmalle saatettu. ollaan annettu aikaa, rahaa, rakkautta. yhteyttä pidettään tiiviisti ja taloudellisestikin joskus vielä autetaan. jos minulla joku heistä kiikuttaisi lastaan hoitoon joka viikonloppu, lomilla, ja marisisi että kun ei ole yhtään omaa aikaa eikä miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa sanoisin että lasten hankkimista pitää siirtää kunnes on kypsä itse heitä hoitamaan. itse en ole juurikaan apua saanut vanhemmilta, enkä sitä vaatinutkaan me viihdyimme perheen kanssa yhdessä kotona ja matkoilla, eikä se meiltä ollut pois. Nyt on enemmän aikaa matkustella olla kahden. olihan sitä nuorena äitinä sellainen olo että kaikki minulle heti nyt. ja olisi halunnut vaikka mitä.

Kyllä se vaan tuntuu epäreilulta kun muistelee omaa lpsuuttaan että kuinkas usein sitä tuli oltuakaan muummolassa hoidossa lomilla ja viikonloppuisin, voisin sanoa että melkeinpä kuin toinen koti, ja nyt kun omat vanhempani ovat isovanhempia eivätkä he halua auttaa lastenhoidossa niin mieli tekisi kyllä muistuttaa että saivathan hekin sitä hoitoapua omilta vanhemmiltaan meidän ollessa pieniä.

 

ja vielä lisäisin, että kyse ei suinkaan ole jokaviikonloppuisista hoito vaatimuksista vaan noin kaksi kertaa vuodessa, hääpäivänä ja yleensä joka vuosi on jonkun kaverin häät ym.. joihin olisi mukava mennä ilman lapsia..

 

Eivät hoida ollenkaan,vaan mitäpä siitä inisemään?En antas edes sellasille,joita ei kiinnosta-Olen onnellinen siitä, että harvoin eksyvät kylään

 

Kyllä sitä vaan jaksaa, kun on pakko jaksaa.
Itse olen hoitovapaalla tällähetkellä, (ja kun olen töissä olen silloinkin kotona.)

Minun äitini on kuollut, hoiti ja auttoi kyllä silloin kun vielä eli.
Miehen vanhemmat ovat alkoholisteja, joten sinne ei voi edes kuvitella vievän lapsia viikonloppuna. Eikä ne kyllä hoida vaikka olisivat selvänäkin.
Joten se niistä mummuloista.