Miten tästä eteenpäin? Lapsihaaveasiaa..

["Melina"]

Mies teki oman kantansa selväksi, eli ei halua vielä aikoihin lapsia. Vasta korkeintaan viiden vuoden päästä. Hän kulkee ihan suoraan isompien sisarustensa jalanjäljissä, enkä tiedä onko se tietoista matkimista vai tiedostamatonta hyväksynnänhakua perheeltä. Itse taas haluaisin pistää lapsien hankinnan etusijalle, eli niin pian kuin mahdollista ja mies tietää sen. Hän ei ole kuitenkaan valmis joustamaan. Puhuimme aiheesta viimeksi eilen, ja hän sanoi haluavansa elää parisuhteen vaiheet rauhassa läpi - toisin sanoen minulle jäi olo, että hän haluaa lapsia ikään kuin väljähtäneeseen suhteeseen. Samoin muistutin häntä, että niitä pienokaisia ei ihan heti edes saada, ja raskausaikakin on se 9 kuukautta.

Samaan aikaan, kun hän pitää ehdottomasti kiinni kannastaan, hän pelleilee ehkäisyn kanssa. Vaikka en ala kiristämään tai uhkailemaan, niin olen ilmaissut, että jos ajoissa ulosvetämisestä jotain alkaa sikiämään, pidän lapsen vaikka yksin. Nytkin mulla on kuukautiset myöhässä viikon, mutta tuntui ihan helvetin pahalta kun tein testin ja taas taulussa luki Inte gravid. Jos pettymyksentunteita on uskominen, ja mies ei pysty joustamaan, ilmeisesti muuta vaihtoehtoa ei ole kuin etsiä mies, jolle perheen perustaminen on etusijalla?
Ainakin tämän jälkeen (ja samalla tätä kirjoittaessa valkenee tilanteen tyhmyys) lakkaan antamasta, jos nykyinen mies ei löydä kortsuja.

Tuntuu ihan hirveän pahalta. Onkohan mussa vain jotain vikaa naisena, koska tämä ei ole ensimmäinen parisuhde joka kariutuu koska käsitykset lapsien hankkimisesta ei ole mennyt yksiin? Ja jota kuta kuitenkin kiinnostaa, niin olemme pian kummatkin 30 vuotiaita.

 

["Melina"]

[QUOTE="Melina";29928998] Puhuimme aiheesta viimeksi eilen, ja hän sanoi haluavansa elää parisuhteen vaiheet rauhassa läpi - toisin sanoen minulle jäi olo, että hän haluaa lapsia ikään kuin väljähtäneeseen suhteeseen.
[/QUOTE]

Korjaan tuota, koska lause kuullosti hullulta, mutta mies tarkoitti että haluaa seurustella ensin ja vasta kun totaallinen arki alkaa, hän haluaa lapsia.
Myös lisäyksenä, että olemme olleet yhdessä jo 1,5 vuotta.

 

[astrolabe]

Perhemiehiäkin on olemassa. Jos elämän suuret suunnitelmat poikkeaa kovasti, ette ole sopiva pari. Parempi erota nyt kuin 7 vuoden päästä,kun mies ei vieläkään tahdo lapsia.

 

["Melina"]

Perhemiehiäkin on olemassa. Jos elämän suuret suunnitelmat poikkeaa kovasti, ette ole sopiva pari. Parempi erota nyt kuin 7 vuoden päästä,kun mies ei vieläkään tahdo lapsia.

Sitä mä just pelkääkin, että huomaan pian olevani 40-vuotias ja lapseton.

 

["jepp"]

Eroaisin. 30-vuotiaana 5 vuotta on ikuisuus. Ehkä mies ei halua sittenkään...

 

["Melina"]

[QUOTE="jepp";29929070]Eroaisin. 30-vuotiaana 5 vuotta on ikuisuus. Ehkä mies ei halua sittenkään...[/QUOTE]

Miehen sisarukset ovat tehtailleet kaikki lapsensa 30-35- vuoden kieppeillä. En silti uskalla luottaa siihen.

 

[no tuota]

No onhan se lapsen teko aika hätäistä jos ollaan oltu noin vähän aikaa yhdessä ja miksi se ihana suhteen alku pitäisi kuluttaa lapsiperheaikaan väkisin? Mies luultavasti vain haluaa hetken nauttia elämästä SINUN kanssasi kahden. Itsekin haluaisin ensin katsoa onko se kumppani edes se oikea, mennä naimisiin, reissata ja touhuta yhdessä ja sitten vasta lapsia.

 

["Melina"]

No onhan se lapsen teko aika hätäistä jos ollaan oltu noin vähän aikaa yhdessä ja miksi se ihana suhteen alku pitäisi kuluttaa lapsiperheaikaan väkisin? Mies luultavasti vain haluaa hetken nauttia elämästä SINUN kanssasi kahden. Itsekin haluaisin ensin katsoa onko se kumppani edes se oikea, mennä naimisiin, reissata ja touhuta yhdessä ja sitten vasta lapsia.

Eiköhän toi teinirakkausvaihe olla käyty jo kumpikin tahoillamme läpi. Mä haluan olla aikuinen ja elää aikuisen elämää, ja mun arvomaailmaani kuuluvat lapset ja niiden hoitaminen. Olen kiertänyt jo pallon ympäri, kolunnut yökerhoja ja baareja ja huininut ympäri Euroopan, joten eiköhän olisi jo aika asettua aloilleen.
En haluaisi joutua puolustelukannalle, koska mun mielestä siinä, että haluaa lapsia ei ole mitään väärää. Jollei tässä vaiheessa vielä mies tiedä, olenko hänelle se oikea vai en, niin hän saa mennä. Kihloista ja häistäkin on jo puhuttu, ja mies tietää senkin että haluan olla nuori morsian. Yllätysyllätys, hän sanoi siihenkin, että joudun sitäkin odottamaan vielä vuosia...

 

["Melina"]

[QUOTE="Melina";29929121]Eiköhän toi teinirakkausvaihe olla käyty jo kumpikin tahoillamme läpi. Mä haluan olla aikuinen ja elää aikuisen elämää, ja mun arvomaailmaani kuuluvat lapset ja niiden hoitaminen. Olen kiertänyt jo pallon ympäri, kolunnut yökerhoja ja baareja ja huininut ympäri Euroopan, joten eiköhän olisi jo aika asettua aloilleen.
En haluaisi joutua puolustelukannalle, koska mun mielestä siinä, että haluaa lapsia ei ole mitään väärää. Jollei tässä vaiheessa vielä mies tiedä, olenko hänelle se oikea vai en, niin hän saa mennä. Kihloista ja häistäkin on jo puhuttu, ja mies tietää senkin että haluan olla nuori morsian. Yllätysyllätys, hän sanoi siihenkin, että joudun sitäkin odottamaan vielä vuosia...[/QUOTE]

ja lisäyksenä, eiköhän se ensihuuma ole koettu jo. En kuitenkaan halua niitä lapsia vasta, kun toisen naama kyllästyttää ihan täysin, jolloin lapsista tulee vain jotain suhteenpaikkaajia. Ylipäätään hain tällä topicilla ajatustenvaihtoa ja mielipiteitä, että saisin selvitettyä omaa päätäni hieman tajutakseni, mitä haluan itse etten vain mieti mitä mies haluaa.

 

["jepp"]

No onhan se lapsen teko aika hätäistä jos ollaan oltu noin vähän aikaa yhdessä ja miksi se ihana suhteen alku pitäisi kuluttaa lapsiperheaikaan väkisin? Mies luultavasti vain haluaa hetken nauttia elämästä SINUN kanssasi kahden. Itsekin haluaisin ensin katsoa onko se kumppani edes se oikea, mennä naimisiin, reissata ja touhuta yhdessä ja sitten vasta lapsia.

Eiköhän tuossa vaiheessa tiedä, että onko kumppani oikea. Jos ei tiedä, niin yleensä se ei sitä ole. Myös tuo lapsien teon pitkittäminen voi olla sitä, että pelkää kumppanin olevan väärä. Monet kolmekymppiset on nähneet maailmaa ja sitähän kerkeeää nähdä loppuikänsä. Se naisen fertiili-ikä ei sen sijaan kestä ikuisuuksia. Miksi luopua unelmistaan?

 

[no tuota]

[QUOTE="Melina";29929121]Eiköhän toi teinirakkausvaihe olla käyty jo kumpikin tahoillamme läpi. Mä haluan olla aikuinen ja elää aikuisen elämää, ja mun arvomaailmaani kuuluvat lapset ja niiden hoitaminen. Olen kiertänyt jo pallon ympäri, kolunnut yökerhoja ja baareja ja huininut ympäri Euroopan, joten eiköhän olisi jo aika asettua aloilleen.
En haluaisi joutua puolustelukannalle, koska mun mielestä siinä, että haluaa lapsia ei ole mitään väärää. Jollei tässä vaiheessa vielä mies tiedä, olenko hänelle se oikea vai en, niin hän saa mennä. Kihloista ja häistäkin on jo puhuttu, ja mies tietää senkin että haluan olla nuori morsian. Yllätysyllätys, hän sanoi siihenkin, että joudun sitäkin odottamaan vielä vuosia...[/QUOTE]


Kunhan vain kerroin oman, yli kolmikymppisen mieheni näkemyksiä näihin asioihin. Mies ei kuolemakseenkaan haluaisi pilata "teinirakkausvaihetta" lapsilla, vaan kokea sen täysin rinnoin. Ei se ole meilläkään mitään sen ihmeellisempää kuin tavallista, elämää yhdessä ja toisistamme nauttien. Siihen ei liity se, mitä me olemme aikaisemmissa suhteissamme ja elämissämme tehneet, ei meidän suhteen parasta aikaa voi korvata millään. Lapset mies jättää ennemmin kokonaan tekemättä kuin kiirehtisi ja pilaisi suhdetta. Ja niinhän meillä käykin kun mies ei halua missään nimessä lapsia yli nelikymppisenä ja tämä ihana teinivaihe sen kuin jatkuu vain. Miehillä ei tuo biologinen kello vaivaa samalla tavalla ja asiat on helpompi kai ottaa rauhassa ja järjellä.

 

[vierasko]

[QUOTE="Melina";29929129]ja lisäyksenä, eiköhän se ensihuuma ole koettu jo. En kuitenkaan halua niitä lapsia vasta, kun toisen naama kyllästyttää ihan täysin, jolloin lapsista tulee vain jotain suhteenpaikkaajia. Ylipäätään hain tällä topicilla ajatustenvaihtoa ja mielipiteitä, että saisin selvitettyä omaa päätäni hieman tajutakseni, mitä haluan itse etten vain mieti mitä mies haluaa.[/QUOTE]

Mun mielestä 2-3 vuoden kompromissi on ihan ok. Eli joko miehesi tai sinä tai molemmat joustatte niin, että lapsia voidaan odottaa vielä pari vuotta ja mies voisi aikaistaa sitä lastenhankintaa pari vuotta.

Mutta 5 vuotta ilman häitä tai lapsia on jo aika pitkä aika ja mielikin muuttuu viidessä vuodessa helposti. Oletko kysynyt mieheltä haluaako hän ylipäänsä lapsia?

Itse en jäisi odottamaan jos olisin jo reilusti päälle 30v kun tuo 5 vuotta on ehtinyt mennä. Mitä jos ero ehtii tulla ennen viiden vuoden täyttymistä ja sitten biologinen kelloni tikittäisi eikä olisi miestä mailla halmeilla.

 

["martta"]

Kolmekymppisenä en jäisi odottamaan jos miehen kanta on noin ehdoton. Viiden vuoden kuluttua sulla alkaa olla jo kiire sillä lastentekemisellä, ja toisaalta mies voikin sitten muuttaa mieltään ja päättää olla kokonaan haluamatta lapsia - siihenkin hänellä on oikeus.

Lasten hankkiminen on mun mielestä yksi niistä harvoista asioista, joissa ei voi tehdä kunnollista kompromissia parisuhteessa. Jompi kumpi katkeroituu väistämättä.

Harkitsisin siis vakavasti miehen laittamista kiertoon, jos itse tiedät haluavasi lapsia.

 

["laala"]

Voisko tuo miehen huoleton ehkäisy kuitenkin tarkoittaa että vauva saa tulla jos on tullakseen..? Mutta ei halua varsinaisesti yrittää. Jotkut miehet tuntuu olevan sellaisia etteivät halua tehdä suoraa päätöstä.

Vai oletko kysynyt mitä sitten jos tulet raskaaksi, onko se miehelle täysi järkytys? Vaatisko aborttia ja jos sä et sitä halua, tulisko sitten ero?

Ja miks haluaisitkaan aborttia, mieshän se pelleilee ehkäisyn kanssa ja luulisi jo kolmekymppisenä tietävän mitä sen puuttuminen voi tarkoittaa

Oletko kysynyt mieheltä, jos ei vielä 2-3v päästäkään halua lapsia niin onko valmis eroamaan? Kyllä kannattaa kertoa miehelle nuokin ajatukset, että asia on sulle niin tärkeä että olet valmis eroamaan jos mitään ei tapahdu tuossa ajassa. Voi käydä niin että jos odottelet ja odottelet, oot kohta 40v ja mies ei haluakaan lapsia. Jos ei muutaman vuoden päästäkään ota selvää niin kyllä mä tekisin omat ratkaisuni ainakin. Mutta kerro ihmeessä miehelle nämä ajatukset, ei tietenkään painostaen vaan kysyen onko valmis eroon asian takia.

 

["Paprika"]

1,5 vuoden suhde on mielestäni tosi lyhyt aika lasten tekoa ajatellen. Jos "vaihtaisit" miehen uuteen, pitäisi sinun tutustua häneenkin, joten väkisinkin tulet olemaan lähempänä 35-vuotiasta lapsen syntyessä, jos et ihan ekan vastaantulijan kanssa halua perhettä perustaa.

Tapasin lasteni isän pian 30-vuotissyntymäpäiväni jälkeen. Kolmen vuoden seurustelun ja kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jätettiin ehkäisy pois, ja tärppi tuli heti. Synnytin esikoisen 34-vuotiaana.

No nyt lapsia on kaksi, ja miehestä on paljastunut paljon asioita, jotka olisi ollut hyvä tietää ennen perheen perustamista. (mielenterveyteen liittyviä asioita) Mutta yhdessä ollaan yhä, enkä vaihtaisi miestä ja lapsia tietenkään pois. Mutta malttia suosittelen kaikille.

 

["Melina"]

[QUOTE="Paprika";29929488]1,5 vuoden suhde on mielestäni tosi lyhyt aika lasten tekoa ajatellen. Jos "vaihtaisit" miehen uuteen, pitäisi sinun tutustua häneenkin, joten väkisinkin tulet olemaan lähempänä 35-vuotiasta lapsen syntyessä, jos et ihan ekan vastaantulijan kanssa halua perhettä perustaa.

Tapasin lasteni isän pian 30-vuotissyntymäpäiväni jälkeen. Kolmen vuoden seurustelun ja kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jätettiin ehkäisy pois, ja tärppi tuli heti. Synnytin esikoisen 34-vuotiaana.

No nyt lapsia on kaksi, ja miehestä on paljastunut paljon asioita, jotka olisi ollut hyvä tietää ennen perheen perustamista. (mielenterveyteen liittyviä asioita) Mutta yhdessä ollaan yhä, enkä vaihtaisi miestä ja lapsia tietenkään pois. Mutta malttia suosittelen kaikille.[/QUOTE]

Mielummin 35:na äiti kuin katkerana parisuhteessa.

 

["Melina"]

[QUOTE="laala";29929461]Voisko tuo miehen huoleton ehkäisy kuitenkin tarkoittaa että vauva saa tulla jos on tullakseen..? Mutta ei halua varsinaisesti yrittää. Jotkut miehet tuntuu olevan sellaisia etteivät halua tehdä suoraa päätöstä.

Vai oletko kysynyt mitä sitten jos tulet raskaaksi, onko se miehelle täysi järkytys? Vaatisko aborttia ja jos sä et sitä halua, tulisko sitten ero?

Ja miks haluaisitkaan aborttia, mieshän se pelleilee ehkäisyn kanssa ja luulisi jo kolmekymppisenä tietävän mitä sen puuttuminen voi tarkoittaa

Oletko kysynyt mieheltä, jos ei vielä 2-3v päästäkään halua lapsia niin onko valmis eroamaan? Kyllä kannattaa kertoa miehelle nuokin ajatukset, että asia on sulle niin tärkeä että olet valmis eroamaan jos mitään ei tapahdu tuossa ajassa. Voi käydä niin että jos odottelet ja odottelet, oot kohta 40v ja mies ei haluakaan lapsia. Jos ei muutaman vuoden päästäkään ota selvää niin kyllä mä tekisin omat ratkaisuni ainakin. Mutta kerro ihmeessä miehelle nämä ajatukset, ei tietenkään painostaen vaan kysyen onko valmis eroon asian takia.[/QUOTE]

Asiasta on keskusteltu ja asiasta tullaan keskustelemaan niin kauan kuin yhdessä olemme, joten ajatuksia on vaihdeltu puolin jos toisin. Miehen kanta vain on, että ei lapsia ja avioonkin vasta kun hän on asiasta täysin varma eli siihen kuluu vuosia. Vähän aikaa sitten vasta kuulin, että riitojen yhteydessä mies on harkinnut aina eroa, ja hän ihmetteli, miksi pahastuin tiedosta. Ilmeisesti mies ei ole yhtä sitoutunut munhun kuin mä siihen? :/

Ehkäisyn kanssa pelleilystä en osaa sanoa, mitä mies oikein ajattelee.. muuta kuin mukavuudenhalua. Hän tietää kyllä, mitä sen puuttuminen aiheuttaa, mutten ole varma miten mies suhtautuisi jos kävisi vahinko. Aina kuukautisten pois jäädessä mies on kuin tulisilla hiilillä, ja hiukan ehkä jopa peloissaankin kun itse odotan toiveikkaana etteivät vuodot vain alkaisi. Viimeksi tänään kun tein negatiivisen testin, olin niin pettynyt, että aloin itkeä. Itse pitäisin babyn, vaikka mies ei ehkä suhtautuisi niin kovin kauniisti ainakaan alkuun. Mitään yritystä siinä ehkäisyn poisjättämisessä ei ainakaan ole taustalla, mutta jatkossa mies saa käyttää sitä kumisukkaa ettei herättele mussa turhia toiveita yhtään enempää. Mä en meinaan laita enää senttiäkään testeihin ja lopetan minkäänlaisten toiveiden elättelemisen, ennen kuin tilanne selkiintyy.

Mietin juuri, millaisin sanoin ilmaisen asian, ettei meille tule riitaa mutta pystyn tekemään selväksi, että olen harvinaisen tosissani. Odottamaan en aio jäädä mitään "sitten joskus"- tasoisia lupauksia, enkä myöskään aio alentua kiristämään, uhkailemaan sotimaan saati pelaamaan mitään.
Omaa tilannetta pohtiessa melkein masentuneena mietin vain tarinoita joita olen nähnyt elävässä elämässä läheltä. Lähipiirissäni on nainen, joka löysi elämänsä rakkauden 23-vuotiaana ja alkoi odottaa lasta kolme kuukautta tapaamisen jälkeen. Joku sanoisi tässä kohtaa, että että erohan tuosta tulee, mutta papin aamenesta on kulunut jo 10 vuotta ja neljäs lapsi syntyi juuri. Jotenkin aina haaveilin, että itsekin löytäisin joskus miehen, joka haluaisi yhtä ehdottomasti tehdä musta vaimon ja äidin, mutta olenkin onnistunut löytämään vain miehiä, jotka ovat pönkittäneet omaa egoaan tai vain leikkineet kanssani. Olen kuulemma kaunis ja ihana ja täynnä potentiaalia, mutta miksi silti seison edelleen kalkkiviivoilla kun kanssasiskot saa sormuksia ja vauvoja?

 

["Melina"]

Kunhan vain kerroin oman, yli kolmikymppisen mieheni näkemyksiä näihin asioihin. Mies ei kuolemakseenkaan haluaisi pilata "teinirakkausvaihetta" lapsilla, vaan kokea sen täysin rinnoin. Ei se ole meilläkään mitään sen ihmeellisempää kuin tavallista, elämää yhdessä ja toisistamme nauttien. Siihen ei liity se, mitä me olemme aikaisemmissa suhteissamme ja elämissämme tehneet, ei meidän suhteen parasta aikaa voi korvata millään. Lapset mies jättää ennemmin kokonaan tekemättä kuin kiirehtisi ja pilaisi suhdetta. Ja niinhän meillä käykin kun mies ei halua missään nimessä lapsia yli nelikymppisenä ja tämä ihana teinivaihe sen kuin jatkuu vain. Miehillä ei tuo biologinen kello vaivaa samalla tavalla ja asiat on helpompi kai ottaa rauhassa ja järjellä.

Tuo on teidän valitsemanne tapa elää, ei omaani. Vaikka meillä mies haluaisi varmasti vastaavaa, myös mulla on valta päättää omasta elämästäni.

 

["Melina"]

[QUOTE="jepp";29929156]Eiköhän tuossa vaiheessa tiedä, että onko kumppani oikea. Jos ei tiedä, niin yleensä se ei sitä ole. Myös tuo lapsien teon pitkittäminen voi olla sitä, että pelkää kumppanin olevan väärä. Monet kolmekymppiset on nähneet maailmaa ja sitähän kerkeeää nähdä loppuikänsä. Se naisen fertiili-ikä ei sen sijaan kestä ikuisuuksia. Miksi luopua unelmistaan?[/QUOTE]

Komppi tälle. Sentään joku ymmärtää mitä mä haen takaa ajatuksineni.

Kauhea miten osaakin olla kurja olo. Pidän miehestä, tai siis rakastan, mutta rakastanko niin paljon, että annan hänen päättää itsenikin puolesta? Edellinen parisuhde päättyi osittain sen vuoksi, ettei eksäni pitänyt minua kelvollisena äidiksi, joten sen vuoksi koen palanneeni tavallaan takaisin alkuruutuun. Miten voikin olla näin sekava olo.

 

[Gcxfr]

Ootteko te kovin riitaisia? Mies harkitsee eroa riitatilanteissa, minusta aika huolestuttavaa. Taitaa olla keskustelun paikka. Kannattaa selittää miehelle, että hedelmällisyys laskee ja et halua vanhana lapsia, Riskitkin raskaudelle ja lapsen kehitysvammoihin kasvaa iän myötä. Keskustelkaa kunnolla, ei sitä oikein muuta voi.

 

["Melina"]

Ootteko te kovin riitaisia? Mies harkitsee eroa riitatilanteissa, minusta aika huolestuttavaa. Taitaa olla keskustelun paikka. Kannattaa selittää miehelle, että hedelmällisyys laskee ja et halua vanhana lapsia, Riskitkin raskaudelle ja lapsen kehitysvammoihin kasvaa iän myötä. Keskustelkaa kunnolla, ei sitä oikein muuta voi.

Keskusteluja tosiaan käydään. Niin riitaisia emme kuitenkaan ole, että se maailmaa kaataisi, vaan mies ottaa itseensä ihan pikkukinoistakin.

 

["Niin"]

Mistä se mies sitten aikoo aikanaan päätellä että olet hänelle oikea ja haluaa lapsia kanssasi? Minkä täytyy sinussa/tilanteessa/miehessä muuttua että varmuus saadaan? Mitä tällä odottelulla voitetaan, mikä on sen idea? Asutteko yhdessä vai onko sekin miehelle liikaa? Jotenkin tuntuu että vedättää eikä ole aikomustakaan olla koskaan varma mistään. Entäs jos lapsia ei heti tulekkaan, jos on vikaa siittiöissä tai jossain muualla? Sitten lapsensaanti venyy huonolla tuurilla vuosia lisää tai niitä ei tule ollenkaan. Haluaako mies olla vanha vanhempi vai olisiko kiva saada lapset vähän nuorempana jotta jäisi sitten aikaa toisesta päästä nauttia elämästään?

Itse haluaisin ainakin jonkun määritelmän ajasta jolloin aletaan lasta yrittämään, eikä se saisi olla vuotta kauempana. Ja pitääkö miehen mielestä ensin olla naimisissa yms? Toki sama aika sulla menee siihen että nyt eroat, löydät uuden miehen, tutustut ja taas odotetaan että voisi olla oikea aika.Huonolla tuurilla tässäkin voi mennä vuosia, hyvällä taas nopeastikin on uusi ja parempi vierellä. Itselleni lapsen saaminen oli niin iso asia, etten olisi mistään hinnasta jättänyt sitä miehen takia toteuttamatta.Pienestä asti olen lapsia tiennyt haluavani, kuvioon ei olisi sopinut "ehkä sitten myöhemmin, katsotaan nyt" mies.

 

["Niin"]

Ja lisäyksenä vielä että meilläkin sitten paljastui huonot siittiöt ja lapsen saaminen ei ollutkaan helppoa. Minä olin sitten juuri täyttänyt 30v kun sain esikoiseni. Parin vuoden päästä saatiin toinen. Nyt kun vertaa itseään ystäviin jotka saavat kolmatta ja neljättä lasta ja ikää on vasta se 30, niin tunnen itseni vanhaksi. Ainakaan ei ole aikaa odotella vuosia josko sitä kolmatta lasta yrittäis koska ikää on jo paljon. Ystävät ovat pitäneet 5-6vuotta väliä ja voivat nyt tehdä iltatähtensä rauhassa. Aina ei mene kuten haaveillaan....

 

["Melina"]

Juttelin äskettäin miehen kanssa muutaman sanan. Aloitin keskustelun vienosti huumorin varjolla haistellakseni tunnelmia, ja sekin keskustelu päättyi siihen, että mies sanoi kuten aiemmin "ei vielä". Hän mainitsi taas saman, että voimme viiden vuoden kuluttua katsoa millainen konkluusi tehdään. Seuraavaksi hän vetosi, että nyt pitää keskittyä olennaisimpiin asioihin.

Tätä kautta tuli selväksi, että tähän parisuhteeseen ei taida kuulua lapset.

 

["Martta"]

Omasta kokemuksestani olen huomannut että alunperin lapsista innostuneen isäkin on välillä vaikea motivoitua lapsenhoitoon. Kun ne kaikki omat asiat vaan ovat mielenkiintoisempia... :/ Harkitsisin tarkkaan ennen kuin ryhtyisin lapsen tekoon vastahakoisen miehen kanssa. Todennäköisesti päävastuu lapsesta jäisi sinulle, ja välillä se saattaisi ärsyttää rankasti. Meillä lapsiluku jääkin nyt yhteen, koska mies ei halua enempää lapsia.