M
"Melina"
Vieras
Mies teki oman kantansa selväksi, eli ei halua vielä aikoihin lapsia. Vasta korkeintaan viiden vuoden päästä. Hän kulkee ihan suoraan isompien sisarustensa jalanjäljissä, enkä tiedä onko se tietoista matkimista vai tiedostamatonta hyväksynnänhakua perheeltä. Itse taas haluaisin pistää lapsien hankinnan etusijalle, eli niin pian kuin mahdollista ja mies tietää sen. Hän ei ole kuitenkaan valmis joustamaan. Puhuimme aiheesta viimeksi eilen, ja hän sanoi haluavansa elää parisuhteen vaiheet rauhassa läpi - toisin sanoen minulle jäi olo, että hän haluaa lapsia ikään kuin väljähtäneeseen suhteeseen. Samoin muistutin häntä, että niitä pienokaisia ei ihan heti edes saada, ja raskausaikakin on se 9 kuukautta.
Samaan aikaan, kun hän pitää ehdottomasti kiinni kannastaan, hän pelleilee ehkäisyn kanssa. Vaikka en ala kiristämään tai uhkailemaan, niin olen ilmaissut, että jos ajoissa ulosvetämisestä jotain alkaa sikiämään, pidän lapsen vaikka yksin. Nytkin mulla on kuukautiset myöhässä viikon, mutta tuntui ihan helvetin pahalta kun tein testin ja taas taulussa luki Inte gravid. Jos pettymyksentunteita on uskominen, ja mies ei pysty joustamaan, ilmeisesti muuta vaihtoehtoa ei ole kuin etsiä mies, jolle perheen perustaminen on etusijalla?
Ainakin tämän jälkeen (ja samalla tätä kirjoittaessa valkenee tilanteen tyhmyys) lakkaan antamasta, jos nykyinen mies ei löydä kortsuja.
Tuntuu ihan hirveän pahalta. Onkohan mussa vain jotain vikaa naisena, koska tämä ei ole ensimmäinen parisuhde joka kariutuu koska käsitykset lapsien hankkimisesta ei ole mennyt yksiin?
Ja jota kuta kuitenkin kiinnostaa, niin olemme pian kummatkin 30 vuotiaita.
Samaan aikaan, kun hän pitää ehdottomasti kiinni kannastaan, hän pelleilee ehkäisyn kanssa. Vaikka en ala kiristämään tai uhkailemaan, niin olen ilmaissut, että jos ajoissa ulosvetämisestä jotain alkaa sikiämään, pidän lapsen vaikka yksin. Nytkin mulla on kuukautiset myöhässä viikon, mutta tuntui ihan helvetin pahalta kun tein testin ja taas taulussa luki Inte gravid. Jos pettymyksentunteita on uskominen, ja mies ei pysty joustamaan, ilmeisesti muuta vaihtoehtoa ei ole kuin etsiä mies, jolle perheen perustaminen on etusijalla?
Ainakin tämän jälkeen (ja samalla tätä kirjoittaessa valkenee tilanteen tyhmyys) lakkaan antamasta, jos nykyinen mies ei löydä kortsuja.
Tuntuu ihan hirveän pahalta. Onkohan mussa vain jotain vikaa naisena, koska tämä ei ole ensimmäinen parisuhde joka kariutuu koska käsitykset lapsien hankkimisesta ei ole mennyt yksiin?