[QUOTE="vieras";24883676]Mihin ikävaiheeseen asti ap ajattelit noudattaa tuota puhelimentarkastusta? Nyt ei sieltä löydy vielä mitään "raskauttavaa", mutta myöhemmin voi löytyäkin. Pitäisiköhän se tutkiminen ulottaa kirjeisiin ja sähköpostiinkin, ettei mitään jää huomaamatta. Oppii lapsi ainakin sen, ettei aikuisiin voi luottaa, omaa yksityisyyttä ei saisi olla ja "todisteet" pitää kätkeä. Valtavan hienoa.[/QUOTE]
Mulle kävi juuri niin. Oma äitini oli juuri tuollainen kyttääjä, luki viestejäni, penkoi laatikot, tenttasi joka asiasta, kuunteli puheluitani oven takana jne. Opin salaamaan asioita erittäin hyvin eikä tehnyt mieli kyllä keskustella avoimesti asioista. Oli ahdistavaa lähteä ulos, kun tiesi, että mamma käy sillä aikaa tutkimassa kaikki kaappini. Todella ahdistavaa.
Jos hän joskus jotain löysi (esim. kerran löysi tupakan salaisesta pöytälaatikostani), niin odotti minua kotona huoneessani, tupakka pöydällä ja sitten alkoi raivoaminen. En sano, että tupakointiin ei olisi pitänyt puuttua, mutta kyse ei ollutkaan nyt siitä. Olin noin 17v. Samoin päiväkirjaa luki ja halusi sitten keskustella poikaystävästäni.
Itse kärsin tuosta lapsena ja nuorena tosi paljon, mulla ei tosiaan ollut yksityisyyttä, en voinut luottaa, että mun tavaroihin ja yksityisiin asioihin ei kosketa poissaollessani, sulkeuduin ja pelkäsin jatkuvasti. Lopulta en halunnut enää jakaa edes ihan tavallisiakaan asioita. Äitini ei varmaan nähnyt tuossa mitään väärää, ikävä kyllä.
Älkää hyvät ihmiset tehkö lapsillenne tuollaista, se ei johda mihinkään hyvään. Ymmärrän huolen, mutta sitä valvontaa ei saa toteuttaa noin! Jos itse saan joskus lapsia, niin aion todellakin suoda heille myös yksityisyyttä. Ei ole mukava elää jatkuvassa pelossa ja kokea, että ei voi luottaa.
[/QUOTE]Tällaisissa tapauksissa häirintä lienee molemminpuolista, lapsia voi ja varmaan pitääkin neuvoa sulkemaan puhelimensa öisin, ei ole olemassa sellaista hätää, minkä vuoksi perheen lapsi pitäisi voida tavoittaa yöllä.