H
Heleena1
Vieras
Miten suhtaudun mieheen, jonka kanssa kommunikointi on hankalaa? Vähän taustaa... Mies tulee kodista, missä on ollut kriittinen ellei jopa negatiivinen ilmapiiri. Siellä on arvostettu omatoimisuutta ja älykkyyttä, joskin niin, että sitä ei ole kehuttu vaan kaikkea muuta on arvosteltu. Mies on nuoruudessaan ollut varsinainen besserwisser (ja on yhä, kuten "kaikkitietävä" äitinsäkin) ja pikkuvanha. Kotona ei ole näytetty tunteita eikä niistä ole puhuttu - keksustelut ovat olleet "asialinjalla". Eikä miestä ole kannustettu tai kehuttu ylipäänsä, mitään mallia naisen hemmottelusta, perheenkeskeisestä yhdessä viihtymisestä, tunteiden osoittamisesta, rakastamisen sanomisesta tai hauskanpidosta ei kertakaikkiaan ole olemassa.
Nyt sitten meidän suhteessamme mies on varsinainen nipottaja - hän haluaa kontrolloida kotitöitä ja jakelee pyytämättä neuvoja. Asioiden pitäisi kotona mennä kuten hän haluaa. Hänen on vaikeaa sanoa mitään positiivista: ensin on puhuttava kaikki negatiiviset asiat juurta jaksain ja sen jälkeen hän ehkä uskaltautuu sanomaan jotain hyvää. Hän ei ole paha eikä ilkeä, mutta on turhauttavaa, että hän esim. kommentoi vain humoristisesti ulkonäköäni ja vain pakon edessä pystyy sanomaan pitävänsä minua tosi kauniina. - Siis onko se nyt niin vaikeaa sanoa minulle katsoen suoraan silmiin ja vapaaehtoisesti vielä?
Mies ei myöskään vie minua minnekään, no vaikka leffaan tai ulos, koska ei "uskalla". Hän kai pelkää jollain oudolla tapaa menettävänsä kasvonsa jos valinta ei ole täydellinen, vaikka en ihan käsitä, miksi hän ajattelee niin. Ainakin hän on sitä mieltä, että kun kotoa ei ole mallia siitä, miten naista kohdellaan hyvin, niin hän ei siihen oikein pysty vaikka haluasisi.
Sama pätee tunteista puhumista - kuten snaottu, hän lähestyy asioita ongelmien kautta, vaikka välillä olisi mukavaa puhua hyvistä asioita. Ne eivät ikäänkuin ole näkyviä hänelle. Eikä hän tietenkään sano, että rakastaa minua, vaikka selvästi haluaa olla kanssani.
Mitä asialle voisi tehdä? Olen yrittänyt kertoa, että minulle olisi tärkeää saada positiivista palautetta, mutta asiat ovat kuitenkin yhä näin.
Nyt sitten meidän suhteessamme mies on varsinainen nipottaja - hän haluaa kontrolloida kotitöitä ja jakelee pyytämättä neuvoja. Asioiden pitäisi kotona mennä kuten hän haluaa. Hänen on vaikeaa sanoa mitään positiivista: ensin on puhuttava kaikki negatiiviset asiat juurta jaksain ja sen jälkeen hän ehkä uskaltautuu sanomaan jotain hyvää. Hän ei ole paha eikä ilkeä, mutta on turhauttavaa, että hän esim. kommentoi vain humoristisesti ulkonäköäni ja vain pakon edessä pystyy sanomaan pitävänsä minua tosi kauniina. - Siis onko se nyt niin vaikeaa sanoa minulle katsoen suoraan silmiin ja vapaaehtoisesti vielä?
Mies ei myöskään vie minua minnekään, no vaikka leffaan tai ulos, koska ei "uskalla". Hän kai pelkää jollain oudolla tapaa menettävänsä kasvonsa jos valinta ei ole täydellinen, vaikka en ihan käsitä, miksi hän ajattelee niin. Ainakin hän on sitä mieltä, että kun kotoa ei ole mallia siitä, miten naista kohdellaan hyvin, niin hän ei siihen oikein pysty vaikka haluasisi.
Sama pätee tunteista puhumista - kuten snaottu, hän lähestyy asioita ongelmien kautta, vaikka välillä olisi mukavaa puhua hyvistä asioita. Ne eivät ikäänkuin ole näkyviä hänelle. Eikä hän tietenkään sano, että rakastaa minua, vaikka selvästi haluaa olla kanssani.
Mitä asialle voisi tehdä? Olen yrittänyt kertoa, että minulle olisi tärkeää saada positiivista palautetta, mutta asiat ovat kuitenkin yhä näin.