Miten suhtaudun...

[ihan kuin minä]

Ei aina tarvitse yrittää ja yrittää. Minusta on kai tullut liiankin realisti tai pessimisti Jos siitä suhteesta ei saa mitä haluaa, ja asiasta on puhuttu niin ei ole pakko jatkaa. Herätys se on silloin miehellekin.
Oma mieheni on ainakin siitä kultainen, että hänelle riittää yritykseni muuttua. Toisaalta meillä voi olla enemmän sitä hyvääkin pohjaa, eikä hän miehenä ehkä kaipaa sitä tunteilua niin paljon kuin nainen. Minua ei onneksi ole mikään mielestely tai kiltteys vaivannut.

 

[Ap.]

Minä väsyin miehen kanssa ihan täysin kun en tajunnut alkuun, että kyse oli miehestä ja hänen käytösmalleistaan eikä minusta. Kun tapasimme, hän oli avoin ja olimme hyvin samaa mieltä siitä, miten asiat olisivat suhteessamme hyvin. Sitten jo ihan ensimmäisten _tavallisten_ vaikeuksien jälkeen hän vähitellen muuttui "omaksi itsekseen" eli sulkeutuneeksi. Minä käänsin asian itseäni vastaan ajatellen, että kyseessä oli jokin minussa oleva vika. Nyt olen oppinut hyväksymään, että mies vain on tuollainen, mutta hän yrittää kuitenkin parhaansa ja se saa luvan riittää tällä hetkellä.

Tähän kuvioon liittyy kuitenkin jokin epävarmuustekijä. Mies on kipeän tietoinen sulkeutumisestaan ja hän kärsii siitä. Jos hän kokee itsensä vähänkään turvattomaksi (mikä tapahtuu silloin, kun joku asia jää käsittelemättä ja hän kokee ettei häntä kuulla) hän sulkeutuu vielä enemmän - välillä turvattomuuden tunnetta on kuitenkin normaalissa elämässä vaikeaa välttää. Jotta oravanpyörä olisi valmis, vähän turvaton olo suhteessamme saa aikaan sulkeutumista, mikä saa hänet epävarmaksi suhteestamme. Välillä suhde on hänestä hyvä juttu ja välillä on epävarmuutta ilmeisesti siitä, pystyykö hän olemaan avoin ja jäävätkö käytösmallit päälle - eli pystyykö hän tähän. Minulla on tässä suhteessa hämmentynyt olo. Haluaisin vaikuttaa asiaan sanomalla jotain, mutta en tiedä mitä. Nyt olen satsannut omaan hyinvointiini (mistä johtuen olen iloisempi ja jaksan enemmän, ymmärrän häntä enemmän kun itselläni on energiaa siihen), mutta voinko tiedän mielestänne sanoa tai tehdä jotain muuta miehen hyväksi? Millaiset asiat tuntuisivat hyviltä jos itse on tukossa?

 

[Ap.]

Kaipaisin vielä kovasti kommenttejanne edelliseen...

 

[Ja sano, että]

"Älä sinä mökötä..."

 

[Sarppana]

Kaipaisin vielä kovasti kommenttejanne edelliseen...

Sarppana jatkaa illalla kun kerkeää, nyt on kiire!!! Ihan lyhyesti vain: Itse olemme sopineet suhteessamme ns. tauosta, eli siis emme aio ruotia näitä asioita joka päivä kovin suurella intensiteetillä, vaan annamme päivän kulua kerrallaan rauhassa ja katsomme parin kuukauden päästä, missä mennään. Tällä välin minulla on lupa myös vetäytyä itseni pariin ja olla antamatta niin paljon suhteellemme, ja se tuntuu olevan henkireikä. Saada olla yksin esim. uimassa tai pitkällä kävelyllä, eikä mieheni hätäänny heti vetäytymisestäni vaan ymmärtää että en ole häntä jättämässä tai pettämässä, vaan vetäydyn hetkeksi vain itseni seuraan.

 

[Ei voi ollatosi]

Tämmöistä se on kun ei ole nälänhätää eikä 10 päistä lapsikatrasta, sotaa tai pulaa.
Ihmiset eivät pärjää edes ajatustensa kanssa.
Lukekaapa tarkasti "Tällä välin minulla on lupa myös vetäytyä itseni pariin ja olla antamatta niin paljon suhteellemme, ja se tuntuu olevan henkireikä. Saada olla yksin esim. uimassa tai pitkällä kävelyllä, eikä mieheni hätäänny heti vetäytymisestäni vaan ymmärtää että en ole häntä jättämässä tai pettämässä, vaan vetäydyn hetkeksi vain itseni seuraan."

Eikö ihminen voii nykyään edes kävelyllä käydä ilman, että sille annetaan jokun "parisuhdetermi" kuten vetäytyminen???
Jöösees. Hankkikaa lapsia, sitten tiedätte mihin tarvitaan henkireikää.

 

[niin kuin minä]

Minustakin kuulostaa jo liikasen tiiviiltä, jos tuo on vetäytymistä. Minä kun kai joka päivä käyn salilla tai koiran kanssa pitkällä lenkillä ja niin tuo ukko kultakin omissa harrastuksissaan(tai lähinnä töissä), enkä ajattele, että hän pettämässä tai jättämässä.
Mutta nyt jos muistelen entistä suhdettani niin en tainnut olla ihan näin itsenäinen tai siis taisi vähän pelotttaa kun miehellä oli omakin elämä. Eli jotain kehitystä

 

[Ei voi olla tosi]

Harvoin silti kuulee että mies on se osapuoli joka ei pärjää yksinään paria tuntia. Yleensä joku noin 14 vuotias tyttö on edes kuviteltavasti sellainen, jollaisessa tapauksessa johtuu kasvatuksesta ja siitä että on ravisteltu vauvana.
Jotenkin aina kun kuulen että mies on puhumassa parisuhteesta, haluaa keskustella ja jankata, sanoo pelkäävänsä että hänet jätetään, se haisee enemmän manipuloinnilta kuin miltään aidolta asialta.

Se on ainakin yksi hälytysmerkki manipulaatiosta, jos mikään ei auta, eli sanot mitä sanot mies aina vääntää sen väkisin niin että hänet ollaan hylkäämässä. Manipulointia sanon minä! Useimmat mammanpojat ovat sellaisia.

 

[Sarppana]

Tämmöistä se on kun ei ole nälänhätää eikä 10 päistä lapsikatrasta, sotaa tai pulaa.
Ihmiset eivät pärjää edes ajatustensa kanssa.
Lukekaapa tarkasti "Tällä välin minulla on lupa myös vetäytyä itseni pariin ja olla antamatta niin paljon suhteellemme, ja se tuntuu olevan henkireikä. Saada olla yksin esim. uimassa tai pitkällä kävelyllä, eikä mieheni hätäänny heti vetäytymisestäni vaan ymmärtää että en ole häntä jättämässä tai pettämässä, vaan vetäydyn hetkeksi vain itseni seuraan."

Eikö ihminen voii nykyään edes kävelyllä käydä ilman, että sille annetaan jokun "parisuhdetermi" kuten vetäytyminen???
Jöösees. Hankkikaa lapsia, sitten tiedätte mihin tarvitaan henkireikää.

Kyseiset asiat ovat vain esimerkkejä, millä hoidan mielenterveyttäni. Ei todellakaan ole kyse siitä, etteikö meillä olisi omaa elämää, aviomiehelläni on treenit kuudesti viikossa, itselläni kahdesti ja siihen vielä kolmivuorotyö päälle. Tarkoitan kai sitä että annan itsestäni tällä hetkellä vain sen verran kuin minusta tuntuu että pystyn antamaan. Sen verran syräntä on kaltoin kohdeltu, etten tiedä haluanko sitä enää miehelleni kokonaan antaa. No, varmaan vähän liian korkealentoista juttua tai sitten en osaa selittää kunnolla.

Ja kiitos, niin itsetuhoinen en ole että rupiaisin lapsia vääntämään. Enkä varsinkaan, jos parisuhde ei ole kunnossa. Ja parisuhteen pohtiminen ei mielestäni ole mitenkään liioiteltua, onhan se kuitenkin suuri osa elämää! Tämä elämä voidaan ottaa milloin vain pois, ja siksi haluaisin elää sen niin, että olisin mahdollisimman onnellinen nyt ja aina.

 

[Sarppana]

No joo, mutta en enää rupia täällä mieltäni purkamaan, kun nuo katkeroituneet mammat löysi tiensä tänne vaippakasojen takaa! Hyvää joulunodotusta kaikille, tähän ketjuun en enää tule. Olo on aivan tarpeeksi kamala että vielä ottaisin vastaan tuollaista alentavaa sontaa.

 

[hinkuvinku]

älä välitä sarppana, olet ihan oikeilla jäljillä.
Ei sinun ja miehesi parisuhdeongelmat miksikään muutu, vaikka muilla olisi 10 lasta tai nälänhätää. inhoan tuota ajattelutapaa, että jollain on asiat aina huonommin, joten et saisi valittaa.

Mielestäni on hyvä alku, että asioita pohditaan ja yritetään selvittää ennen kuin on tilanne täysin jumissa.

Toivottavasti tilanne selviää, ja saatte taas tasapainoisen parisuhteen nykyisen miehesi kanssa, jollei se onnistu niin sitten jonkun toisen miehen kanssa.