Kriisi

[Parisuhdekarikkoon]

Tarvitsette parisuhdeterapiaa, jossa kolmas puolueeton henkilö kuuntelee ja auttaa eteenpäin. Kahdenkeskisissä keskusteluissa kierrätte vain samaa kehää, ettekä etene mitenkään. Ehkä parisuhdeloma voisi olla myös paikallaan.

 

[kriisin poikanen]

Taitaa miehellä olla itsellään niin paljon läpikäymättömiä asioita, ettei hän kykene luomaan parisuhdetta. Aika umpikujaan on mies itsensä ajanut, jos ei pariterapiakaan kelpaa avuksi. Mistäs hän apua luulee saavansa (vai haluaako edes?), kun pariterapiastakin on trauma herralle syntynyt? Vai eikö mies vaan malta päästää irti kaikenmaailman traumoistaan, ettei hänen vaan tarvitsisi ottaa vastuuta omasta elämästään, vaan voi piiloutua kaikenlaisten traumojen taakse...? Jos mies on noin monta kuukautta ollut epävarma tunteistaan, en usko, että ajan kuluminen sitä epävarmuutta hälventää. Haluatko oikeasti tuollaisen miehen, joka ei halua kantaa vastuuta edes parisuhteesta kanssasi, vaan sinä yksin joudut kantamaan kaiken vastuun ja tekemään kaikki parisuhdepäätökset? Minusta miehesi kuulostaa aika itsekkäältä.

Pistäpäs nyt lusikat vaan rivakasti jakoon ja porhalla eteenpäin omassa elämässäsi. Ehkä se mieskin sitten tuosta ryhdistäytyy. Munattomalta kyllä kuulostaa.

 

[masennuksen läpikäynyt]

Olen itse ollut masentunut. Vaikka ei ollut vakava masennus, se suisti minut elämästä ja raiteiltani moneksi vuodeksi. En tiennyt mistään mitään, mikään ei tuntunut miltään enkä osannut sanoa, rakastanko edes lapsiani saatika miestäni. Aika on näin jälkikäteen aika sumuinen.

Sieltä syvältä kuitenkin nousin. Mies oli pysynyt rinnalla, väsynyt moneen otteeseen ja kärsinyt tilanteesta aivan hirveästi. Seisoi kuitenkin rinnallani ja kesti. Tänään minä rakastan häntä aivan järjettömästi. Osaksi siksi, että hän kesti ja seisoi minun tukenani ja suurimmaksi osaksi siksi, että hän on minun elämäni suuri rakkaus, vaikka niinä harmaina aikoina hän ei herättänyt minussa käytännössä mitään tunteita.

Masentunut ei pysty rakastamaan itseään, eikä sen vuoksi myöskään muita. Rakkaus lähtee omasta hyvästä tai kohtuullisesta olostaan.

En usko, että pariterapia auttaisi miestäsi tällä hetkellä. Se, että pitäisi rakastaa, tuntea ja olla normaali, takoo kuitenkin koko ajan takaraivossa. Mutta kun siihen ei vain pysty.

Hae sinä itsellesi apua ja tukea jaksamiseen. Terapeutti, vertaistukiryhmä tms voisi olla hyvä paikka päästellä höyryjä ulos.