V
väsynyt
Vieras
Tilanne on se,että anoppi on ainut lastenhoitaja.Todella harvoin katsoo lapsia,ehkä noin kerran vuodessa (asuu 250km päässä ja on työelämässä).
Ollaan monta vuotta eletty pelkästään lasten ehdoilla ja nyt alkaa raja tulla vastaan.Meidän suhde kärsii kun ei voida koskaan tehdä kahdestaan mitään.
Aina joudutaan menemään erikseen niin että toinen katsoo lapsia.
Ei ihme että monet eroaa kun huomataan ettei ole enää mitään yhteistä,sitä kaipaa yhteistä aikaa tässä lapsiperheen härdellissä.
Kolme lasta on hankala saada kavereille hoitoon joilla on jo itsellään useampia lapsia.
Enkä halua kuulla mitään sankaritarinoita "olen ollut lasten kanssa yksin viimeiset 20 vuotta enkä kaipaa omaa aikaa"-tarinoita,vaan oletteko hommanneet jostain vakituisen lastenhoitajan? Miten te muut jaksatte joilla EI ole tukiverkostoa?
Ollaan monta vuotta eletty pelkästään lasten ehdoilla ja nyt alkaa raja tulla vastaan.Meidän suhde kärsii kun ei voida koskaan tehdä kahdestaan mitään.
Aina joudutaan menemään erikseen niin että toinen katsoo lapsia.
Ei ihme että monet eroaa kun huomataan ettei ole enää mitään yhteistä,sitä kaipaa yhteistä aikaa tässä lapsiperheen härdellissä.
Kolme lasta on hankala saada kavereille hoitoon joilla on jo itsellään useampia lapsia.
Enkä halua kuulla mitään sankaritarinoita "olen ollut lasten kanssa yksin viimeiset 20 vuotta enkä kaipaa omaa aikaa"-tarinoita,vaan oletteko hommanneet jostain vakituisen lastenhoitajan? Miten te muut jaksatte joilla EI ole tukiverkostoa?