Miten siedät tylsyyttä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huspati Huta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Huspati Huta

Aktiivinen jäsen
21.07.2006
28 140
15
36
Minulla ei ole melkein koskaan tylsää, joten siedän kai hyvin jonkunlaista tyhjyyttä tai toimettomuutta. Ja kirja ja elokuvakin saa olla tylsä ja se voi silti olla hyvä :D Elokuva ainakin, tylsä kirja voi olla lukemisen arvoinen. Minusta on ihanaa, jos ei ole mitään tekemistä. Vaikka töissä oikein hiljainen hetki sopii minulle mainiosti.

Miten teillä, pitääkö olla puuhaa ja toimintaa, tai jotain hauskuutta, vai kelpaako ei-mitään? :)
 
Olen selvinnyt askeettisissa oloissa useamman kuukauden ajan ilman mitään ajanvietettä ja rajallisin ihmiskontaktein. Ei se herkkua ollut, mutta tämän perusteella uskoisin kykeneväni napaseutuja valloittamaan äärioloissa.

Tylsyys ei ole ihanteeni, enkä esim. jatka tylsän kirjan lukemista, ellei siihen ole jokin erityisen hyvä syy.
 
Välillä siedän hyvin, etenkin jos oon itekseni kotosalla, silloin on ihan kiva olla tekemättä mitään.
Mutta esim. mökillä, parin päivän jälkeen, mua alkaa ahdistaa se toimettomuus ja oleminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Olen selvinnyt askeettisissa oloissa useamman kuukauden ajan ilman mitään ajanvietettä ja rajallisin ihmiskontaktein. Ei se herkkua ollut, mutta tämän perusteella uskoisin kykeneväni napaseutuja valloittamaan äärioloissa.

Tylsyys ei ole ihanteeni, enkä esim. jatka tylsän kirjan lukemista, ellei siihen ole jokin erityisen hyvä syy.

Minä joskus oikein herkuttelen tylsyydellä :D
 
Parhaita hetkiä ovat sellaiset positiivisen tylsät hetket jolloin voi vaan olla.
Menen jopa joskus vaikka hammaslääkärille etuajassa että voin vaan istua
ja olla
 
Tunnen jonkunsortin tyytyväisyyttä odottaessani lentojen välissä kentällä, jos odotusaikaa on ainakin kolme tuntia :D Mukavaa olla vaan. Paljonkohan tunteja elämässäni menee siihen, että toivon, ettei mitään tapahtuisi :)
 
Ei minulla ole koskaan tylsää. Tekemistä riittää kyllä aina, siitä ei ole koskaan kiinni. Joko luovaa tai ihan käytännön puuhastelua. Eri asia sitten huvittaako joinain päivinä mikään. Joskus tarvii kieltämättä vain olla tekemättä mitään. En ole onneksi puuhasteluholisti jonka pitäisi koko ajan olla tekemässä jotain tai ahistus iskee. Isäni on vähän sen sorttinen että hermostuu jos joutuu olemaan joutilaana syystä tai toisesta.
 
En tiedä onko se joku vanhuuden merkki että tykkää vaan istua pitkään jossain julkisella paikalla ja katsella ihmisten menoa. Se on jostain syystä hyvin rentouttavaa!

Ei tarvitse enää itse olla se joka säntäilee ja jota mummot ja mammat katselee puiston penkiltä. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pure Dynamite:
En tiedä onko se joku vanhuuden merkki että tykkää vaan istua pitkään jossain julkisella paikalla ja katsella ihmisten menoa. Se on jostain syystä hyvin rentouttavaa!

Kelpaa minullekin, siihenkin ne lentokentät ovat oikein sopivia :D
 
Itse kun tuppaan olemaan aika hidastempoinen muutenkin luonteeltani ja tykkään usein arjessa pysähdellä pohdiskelemaan asioita niin nautin vain jos on sellaisia joutilaita pysähdyshetkiä. Ahdistun usein liian tiukkaan suunnitellusta vapaa-ajasta. Teen asioita kun siltä tuntuu ja joskus tuleekin puuskia että koko ajan pitää olla jotain suhertamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pure Dynamite:
Itse kun tuppaan olemaan aika hidastempoinen muutenkin luonteeltani ja tykkään usein arjessa pysähdellä pohdiskelemaan asioita niin nautin vain jos on sellaisia joutilaita pysähdyshetkiä. Ahdistun usein liian tiukkaan suunnitellusta vapaa-ajasta. Teen asioita kun siltä tuntuu ja joskus tuleekin puuskia että koko ajan pitää olla jotain suhertamassa.

Minusta paras kalenteri on tyhjä kalenteri :)
 
Mä saatan käydä ihan ylikierroksilla, vaikka näyttäisi siltä, että istun tyynesti paikallani. Tänään on ollut just sellainen aivot laukkaa tuhatta ja sataa -päivä. Ei voi muuta kuin olla hissukseen ja odotella, että se menee ohi. Bach auttaa.

Lisäys: Nää overdraivit tulevat yleensä tilanteessa, jossa minulla on tylsää. Sisäinen vahtini ei soisi tylsiä hetkiä tulevan osakseni.
 
Voin helposti olla tekemättä yhtään mitään pitkiä aikoja, kiitos sairauden. Mutta vaikka en tekisi mitään en voi mitään sille, että tylsyys tuntuu ajatuksiin asti. Mutta jos mut suljettais tyhjään huoneeseen jossa vuorokauden rytmin mukaan suljettais valot ja pistettäis päälle, niin tuskin olisin ensimmäinen joka tulisi hulluksi.
 

Yhteistyössä