Miten selvitä?

[Otsoemo]

Musta tuntuu, että nykyaikana äidit voivat ihan oikeasti olla aika yksinäisiä, eikä ehkä saa niin hyvin perintötietona lapsen hoitoon liittyviä asioita. Kun oma lapseni syntyi, olin aivan pihalla. En ollut nähnyt vauva-arkea läheltä. Kyllä me olemme oppineet pärjäämään, mutta kyllä silti välillä voi mennä sormi suuhun. Jos ei voi kysyä neuvoa ilman syyllistämisen pelkoa niin sittenhän sitä tosiaan voidaan masentua ja väsyä.

 

[hje]

Miten te selviätte arjestanne,joilla on noin 3 vuotias esikoinen ja pieni vaavi?Mulla on siis 3vee ja 2kk ikäinen vauva ja tuntuu,että päivät ovat yhtä itkua ja huutoa.Isompi uhmailee ja pienellä on vatsavaivoja,eli hän nukkuu päivisin ja öisin aika huonosti.Isompi lapsi ei edes nuku enää päikkyjä,joten hengähdystaukoa mammalla ei ole päivisin,mitä nyt hetki silloin,kun mies tulee töistä.Masennukselle en haluaisi antaa valtaa,koska pakko on jaksaa.Isovanhemmista ei ole juurikaan apua,ovat huonokuntoisia.Entäs miten te ulkoilette?En omista edes ajokorttia,joten aika vankina oon näiden kanssa,mitä nyt kerrostalon pihassa ulkoillaan.

Mummolla oli 9 lasta ja 20 lypsävää lehmää, eikä vesijohtoa. Revi siitä saamaton eukko.

Ja sinusta näkee hyvin, että mummollasi ei ilmeisesti kasvatustyöhön ei riittänyt rahkeita, kun ei sun vanhemmillas ton parempaan tulokseen ollut mahdollisuutta :|

 

[Keittiönoita]

Musta tuntuu, että nykyaikana äidit voivat ihan oikeasti olla aika yksinäisiä, eikä ehkä saa niin hyvin perintötietona lapsen hoitoon liittyviä asioita. Kun oma lapseni syntyi, olin aivan pihalla. En ollut nähnyt vauva-arkea läheltä. Kyllä me olemme oppineet pärjäämään, mutta kyllä silti välillä voi mennä sormi suuhun. Jos ei voi kysyä neuvoa ilman syyllistämisen pelkoa niin sittenhän sitä tosiaan voidaan masentua ja väsyä.

Ja vaikka saisikin perintötietona, niin ne oman äidin antamat neuvot ovat luultavasti jo auttamattomasti vanhentuneet.

 

[vieras]

Joo ja kyllä sen lapsen kanssa todella voi olla rankkaa, yhdenkin! Vaikka pyyteettömästi rakastaa ja yrittää jaksaa niin masennus/väsymys ei katso elämäntilannetta/lasten lukumäärää...

Näiden ilkeilijöiden lapset on kai sitten olleet helppoja tapauksia... Voihan sitä kaikkea sanoa jos ei ole valvonut 10kk allergisen koliikkisen lapsen kanssa kaikkia öitä ja päiviäkin. Ikinä ei pitäis tuomita ketään tietämättä tilanteesta. Eikä se tilanne ap:llakaan kovin helppo ja ruusuinen ole. ap tsemppiä, unohda nämä provoilijat joita täällä liikkuu....

 

[minna]

Ja meidän vanhempien sukupolvi on erilainen, heidän äitinsä auttoivat vielä aika paljonkin, mutta heillä itsellään on nyt se "minun aika" johon ei niitä lapsenlapsia tai lapsen perheitä mahdukaan. Ei se ainoastaan huonoa ole, siinä mielessä ainakaan että aikaisemmin äidin elämä on saattanut olla pelkästään uhrautumista. Mutta jokin välimuoto olisi hieno.

 

[vieras]

Minusta se 3v pitäisi saada kyllä päiväunille vielä, edes joinakin päivinä ja saisit itsekin levättyä. Sillä 2kk vauvalla ei varmaan mitään rytmiä vielä olekaan.. mutta ajan kanssa. Kyllä se rankkaa oli välillä kun mullakin oli 1,8v ja vastasyntynyt, vaikka oli se ajokortti ja verkostoa mitä käyttää. Eka vuosi meni vähän sumussa ja sitten se alkaa helpottaa. vauva vaunuihin ja ulos sen 3vuotiaan kanssa, se kaipaa sinua ja äksyilee siksikin. Tsemppiä!

 

[Marilii]

Taidan olla poikkeus. Tykkäsin kovasti olla lasten kanssa kotona sen ajan, minkä sain olla.

Kyllä mäkin tykkäsin olla. Mutta tykkäsin myös, kun naapurin rouvan kanssa lähdettiin yhtä matkaa leikkipuistoon tai käytiin toistemme luona kahvilla. Lapsilla oli leikkikaverit ja meillä aikuisilla toisistamme seuraa.

Näinhän se menee. Sitä vaan ei pysty istumaan jossain puistossa jonkun ihan tyhjäpää äipän kanssa.