Arjenselviytymiskeinot kun perheessä on 2 uhmaikäistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uhmaikäisten äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Uhmaikäisten äiti

Vieras
Meillä on elämä todella vaikeaa tällä hetkellä 2 ja 5 vuotiaiden lasten kanssa. Molemmilla todella voimakas uhma ja kotona on käynnissä aamusta iltaan jatkuva riehuminen, tappelu ja joka asiassa vastaan pistäminen. Hetkeäkään eivät pärjää ilman valvontaa. Isompi on kiltti ja hyväkäytöksinen päiväkodissa mutta portista ulos päästyä heittäytyy aivan holtittomaksi eikä mikään sana tehoa. Ei saa aloitettua mitään leikkiä tai sen kerran kun aloittaa niin pienempi menee leikit sotkemaan ja riitä on valmis ja usein päättyy siihen että jompaa kumpaa sattuu. Pienemmällä on normaali 2vuotiaan uhma että kaikki pitää tehdä ja päättää itse ja joka asiasta harataan vastaan.


Meillä on vanhemmilla ihan kädet täynnä työtä pelkästään arjesta selviämisessä ja lisäksi kumpikin lapsi nukkuu öisin huonosti joten hengähdystaukojakaan ei oikein ole. Ulkoillaan paljon. Päiväkodissa ovat 3-4pv viikossa ja vapaatakin on. Isommalla on muutama iltaharrastus jotka on itse halunnut.

Miten te muut selviätte useamman uhmaiköisen kanssa? Onko joku hakeutunut ihan perheneuvolaan kasvatusongelmien vuoksi?
 
Leikkiikö ne tenavat yhtään yhdessä vai meneekö riehumiseksi? Sitä ehkä kannattaisi opetella niin että aikuinen on läsnä jossei muuten suju.
Saavatko ns omaa aikaa vanhemman kanssa? Esim kauppareissulle yks lapsi mukaan ja saa auttaa ostoksissa, valita mitä hedelmiä otetaan jne? Isompi apulaiseksi keittiöön kattamaan pöytää yms.

Kannattaa lukea uhmasta esim mll vanhempainnetistä. Siellä on hyviä vinkkejä uhmaan, sisarusten nahinoihin jne.
 
Lapset leikkivät paljon yhdessä, mutta ihan hetkessä menee tappeluksi ja riehumiseksi. 2v ei osaa yhtään jakaa ja haluaa kaiken mitä isommalla on kädessä. Välillä annetaan hoitaa tilanne keskenään, mutta päättyy aina siihen että jompaa kumpaa sattuu ja huuto on sen mukainen. Asumme 2kerroksisessa talossa ja isompi ei halua mennä yläkertaan leikkimään itsekseen yms. joten erottaminenkin on vaikeaa. Hakeutuvat aina toistensa seuraan.


Kai pitää vaan olla jämäkkä ja toivoa että pahin kausi on pian ohi. Jäähyllä meillä istutaan hyvin usein että saadaan edes joskus tilanne rauhoitettua...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Uhmaikäisten äiti;30291248:
Lapset leikkivät paljon yhdessä, mutta ihan hetkessä menee tappeluksi ja riehumiseksi. 2v ei osaa yhtään jakaa ja haluaa kaiken mitä isommalla on kädessä. Välillä annetaan hoitaa tilanne keskenään, mutta päättyy aina siihen että jompaa kumpaa sattuu ja huuto on sen mukainen. Asumme 2kerroksisessa talossa ja isompi ei halua mennä yläkertaan leikkimään itsekseen yms. joten erottaminenkin on vaikeaa. Hakeutuvat aina toistensa seuraan.


Kai pitää vaan olla jämäkkä ja toivoa että pahin kausi on pian ohi. Jäähyllä meillä istutaan hyvin usein että saadaan edes joskus tilanne rauhoitettua...

No sit sun pitää käyttää aikaa tuohon että istut lasten seurana ja ohjaat leikkiä. Ulkoilette sitten esim hieman vähemmän ja käytät sen ajan lasten kansa, rakennatte vaikka junarataa/duploja yhdessä. Kun sä oot siinä hollilla niin pystyt estämään tilanteen ennenkuin menee mätkimiseksi ja samalla opetat lapsille neuvottelutaitoja, esim vuorottelua('voidaan kohta vaihtaa') tai isompi voi etsiä veljelleen toisen vastaavan/vielä paremman lelun tms. Opetat keinoja miten isompi saa itse sen tilanteen ratkaistua.
 
Opeta molemmille empatiataitoja. Puhu koko ajan lapsille, että "voi, katso nyt kun tuo sisarus on yhtä söpö ja ihana kun sinäkin ja huomaatko kuinka hienosti te osaatte piirrellä yhdessä" ja niin edelleen, positiivista ja kehuvaa puhetta, joka ajan mittaan tarttuu lapsiin ja heidän käytökseensä. Jokaisen satuttamisen tai pahan sanan jälkeen hoidetaan anteeksipyyntö halaten ja jäähyn voi jättää pois kun vain pyytää lasta selittämään mikä meni tilanteessa pieleen (sehän on jäähynkin tarkoitus, ymmärtää syy ja seuraus!). Itse voi auttaa sanoittamalla esim. "sisaruksesi pahoitti mielensä kun otit hänen kädestään kynän, mitenkäs hänelle saadaan hyvä mieli takaisin, anna kynä takaisin, pyydä anteeksi ja halaa", eikä tilanteesta pääse luistamaan ennen kaunista anteeksipyyntöä. Näitä kun toistaa sata kertaa päivässä muutaman kuukauden niin lapset oppivat järkevämmän käytösmallin. Näytäthän itse hyvää esimerkkiä pysymällä rauhallisena ja järjestämällä lapsille positiivisia tilanteita. :)
 
Opeta molemmille empatiataitoja. Puhu koko ajan lapsille, että "voi, katso nyt kun tuo sisarus on yhtä söpö ja ihana kun sinäkin ja huomaatko kuinka hienosti te osaatte piirrellä yhdessä" ja niin edelleen, positiivista ja kehuvaa puhetta, joka ajan mittaan tarttuu lapsiin ja heidän käytökseensä. Jokaisen satuttamisen tai pahan sanan jälkeen hoidetaan anteeksipyyntö halaten ja jäähyn voi jättää pois kun vain pyytää lasta selittämään mikä meni tilanteessa pieleen (sehän on jäähynkin tarkoitus, ymmärtää syy ja seuraus!). Itse voi auttaa sanoittamalla esim. "sisaruksesi pahoitti mielensä kun otit hänen kädestään kynän, mitenkäs hänelle saadaan hyvä mieli takaisin, anna kynä takaisin, pyydä anteeksi ja halaa", eikä tilanteesta pääse luistamaan ennen kaunista anteeksipyyntöä. Näitä kun toistaa sata kertaa päivässä muutaman kuukauden niin lapset oppivat järkevämmän käytösmallin. Näytäthän itse hyvää esimerkkiä pysymällä rauhallisena ja järjestämällä lapsille positiivisia tilanteita. :)

Olen joistain asioista samaa mieltä, mutta saat tämän kuulostamaan epärealistisen helpolta. Ei meillä ainakaan lapsi pahimmassa uhmassa 2-3-vuotiaana pyytänyt anteeksi millään konstilla, jos oli päättänyt että ei niin tee. Parin tunnin taisteluille ei ollut aina aikaa, eikä edes niidän päätteeksi lapsi pyytänyt anteeksi, jouduin itse luovuttamaan. Siinä vaiheessa oli vaan helpompi ja oikeastaan ainut mahdollinen tapa tinkiä vaatimuksistaan. Kyllä puhe alkoi menemään jossain vaiheessa perille, empatiakasvatusta toki muutoin harrastin koko ajan.

Jos nimemerkistäsi päätellen olet pph ja kirjoitat neuvojasi siitä näkökulmasta, kannattaa muistaa että lapset ovat hoidossa lähes poikkeuksetta helpompia ja uhmaavat vanhempiaan vastaan paljon voimakkaammin.
 

Yhteistyössä