Miten selvisitte muutosta vauvan kanssa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muuttolintu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

muuttolintu

Vieras
Tämän kuun aikana pitäis muuttaa omaan uuteen kotiin ja vauvelikin olisi tulossa tän kuun aikana. Mites olette muut selvinneet muutosta pienen vauvan kanssa? Itellä ainakin kauhea stressi rakennuksen siivouksesta ym. kun tiedän, etten itte luultavastikaan pääse siivoja tekemään.. Mies on kylläkin lupautunut puunaamaan, mutta aina sitä pitäs ite olla asialla :)
 
Muutettiin just vauvan ja taaperon kanssa ja hyvin selvittiin. Pitää vaan alottaa pakkaus tosi ajoissa ja pitää kämppä siistinä ettei kamalasti joudu loppusiivoamaan. Ja tietysti ottaa kaikki apu vastaan mitä tarjotaan.
 
Juu,olen yrittänytkin pitää raksan jatkuvasti siistinä, mutta sitä rakennuslikaa tulee jatkuvasti. Kaikki tavarat vuokrakämpästä olen jo pakannut ajat sitten, vain välttämättömät jutut on enää "paketoimatta". Eniten mua stressaa kuitenkin se raksapölyn siivous.. Täytyy yrittää täs joku ilta kuurata vaikka laatoista kaikki liat pois. Onneks raksan ikkunat olen jo kaikki pessyt :) Paljonkohan sellanen siivousfirma ottas ku pyytäs?? Mä oon niin huono pyytämään apua tutuilta ja kavereilta.. heikkous sekin :)
 
No yllättävän hienosti meni. paitsi poika olis illon erittäin kerkiävä 1-v, jota piti vahtia ja kulkea perässä, kuin varjo. Vauvan kans ois ollut helpompaa, kun ois vaan huiskannut kantoliinaan tai reppuun tai tehnyt, kun nukkuu. Olin aika armahtavainen itselleni ja tein pikkuhiljaa. Jos vaan on auttavia käsiä, niin kaikki talkoamaan!
 
Sen rakennuspölyn kanssa ei kannata olla kovin "tarkka" :whistle: Kun pyyhkäset, käännät selän, niin taas on tasot täynnä :/
Sitä voi laskeutua jopa vuoden verran, sen verran hienojakosta, ettei kerta pyyhkäsyllä pääse.
 
Ei meillä ollu ihan pientä vauvaa. Meillä oli 4-vuotias, 1-vuotias ja ite olin aikalailla viimeisilläni raskaana.

Puoli sukua oli auttamassa, äiti ja äitipuoli siivoilivat siellä ja täällä, isä ja äidin herraseura kanniskelivat kamoja, irrottelivat lamppuja jne.
Serkut ja kaverit oli valjastettu ruoka-, ja kaljapalkalla hommiin. Hyvin se meni, paljon ei ehtinyt stressata ja ajatella.
 
Me muutettiin mediumin ollessa 2 viikkonen. Olihan se tietty aika stressaavaa kun ei kerinnyt yhtään toipua synnytyksestä. Vaan synnäriltä suoraan pakkailemaan muuttolaatikoita.
Itse muutossa olin vauvan kanssa ottamassa tavaroita vastaan uudessa kodissa. Miehet hoiti kantamisen. Minä purin laatikoita, säkkejä jne. Välillä imetin vauvan joka jatkoi sitten taas uniaan.
Loppusiivous tehtiin seuraavana päivänä. Vauva oli mukana. Nukkui eteisessä vaunuissa. Välillä imetin.
Ihan hyvin selvittiin =)
 
Ette arvaa, miten mukava lukea rohkaisevia ja positiivisesti menneitä muuttokertomuksia :) Vaikka ittekkin sitä tietää, et muutettavahan se on, ku kerran vuokrasopimus loppuu.. oli tilanne mikä tahansa. Tosiaan ekaa lasta odotan eli ei ole taaperoita ym. lisäksi jaloissa hyöriskelemässä.
 
Älä sitten kanna mitään painavaa... Älä sittenkään kun olet synnyttänyt. Kaverille tuli kohdunlaskeuma osittain sen takia, kun muutti pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen ja kantoi raskaista muuttolaatikoita!!!
 
Mä oon ollu viimisten kahden muuton aikana raskaana, viimeks muutettiin 2 viikkoa ennen kakkosen syntymää. mulla on onneks ollu pakkaus- ja siivousapua ja esikoinen oli isovanhemmilla viimeks muutos ajan. Oon siis keskittyny vaan kertomaan ihmisille, et mihin tavarat kannetaan ja kokannu muuttoporukalle ruokaa =)
Täl toisel kertaa varsinki osas ottaa jo ihan rennosti kun ei muutakaan voinu.
 
Hiljakseen aloin pakkailla jo hyvissä ajoin ennen muuttoa, odotin siis esikoista tuolloin.

Tyttö syntyi sunnuntaina ja seuraavana perjantaina oli muutto uuteen kotiin, kättärillä pitivät mua hiukan pidempään ihan siitä syystä ettei ollut hyvä mennä vauvan kanssa muuton keskelle...Eli meillä oli puoli sukua muuttamassa meidän tavaroita ja ite makasin kättärillä....Muut teki loppusiivoukset yms.

Anoppi oli jopa verhot jo laittanut ikkunaan kun uuteen kotiin menin, esikoinen syntyi hesalaiseksi mutta päivääkään ei Hesassa asunut ellei aikaa kättärillä oteta lukuun...Vantaalle sitten laitokselta lähtiessä suuntasin... :D
 
Juu, en kantele mitään raskasta synnytyksen jälkeenkään :) Kiitos vinkistä! On se niin ihanaa muuttaa uuteen kotiin ja viedä sinne uusi vauvakin.. Sitä vaan murehtii kaikenlaista vaikka tietää, et kyllä kaikki järjestyy. Kyl mä tietty apua saan, kunhan vaan saan ittestäni irti et pyydän sitä. Mä oon just niitä ihmisiä, et kaikki pitäs tehä itte. Toisaalta, luotan kyllä mieheenikin et siltä käy juttu kun juttu laatuun :)
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä