Minä pärjäisin varmaan ihan hyvin. Huoli noista pojista olisi eniten ehkä, pikku pojista siis.
mä
lapseni isä jäti minut raskaana olessani,taloudellisesti pärjättiin jotenkuten(tiukkaa on vieläkin,sillä 2ihmisen tulot on aina isommat kuin yhden), mutta olin ihan romuna henkisesti 2vuotta,ihme että selvisin,loppu raskaus aika meni pakko syödessä kun mikään ei maistunut ei edes suklaa,olin niin rikki. oikea tunnehelvetti tuli läpi käytyä.
nyt kun exän lähdöstä on kulunut 3v 7kk niin nyt kimaltelee kihlasormus sormessa,kun nykyinen mies kosi=). en olisi tätä ikiniä uskonut silloin kun exä lähti. ja tulevaisuus näyttää mukavalta=). mutta en taida enään uskaltaa päästää itseäni niin henkisesti riippuvaiseksi enään toisesta ihmisestä. jossain takaraivossa pelko siitä että kaikki toistuu taas. vaikka tuskin niin käy.
nyt kun exän lähdöstä on kulunut 3v 7kk niin nyt kimaltelee kihlasormus sormessa,kun nykyinen mies kosi=). en olisi tätä ikiniä uskonut silloin kun exä lähti. ja tulevaisuus näyttää mukavalta=). mutta en taida enään uskaltaa päästää itseäni niin henkisesti riippuvaiseksi enään toisesta ihmisestä. jossain takaraivossa pelko siitä että kaikki toistuu taas. vaikka tuskin niin käy.
Pari ensimmäistä vuotta olin hajalla, mutta nyt vain ja ainoastaan kiitollinen, että ymmärsi lähteä.
Selviäisin. Elämä kouluttaa ja pakottaa selviämään mitä pahimmistakin asioista. Enkä koskaan suostu olemaan niin riippuvainen kenestäkään ettenkö yksinkin pärjäisi.
Hyvin selviää kunhan muistaa tehdä "surutyön". Taloudellinen tilanne voisi olla parempikin, mutta selviää siltikin. =)
Mulla on ihana mies, enkä tosiaankaan eroa toivois tai muuta. Tottakai surisin paljon, mutta joka tapauksessa... I´m a survivor, eli pärjäisin kyllä pahasta mielestä huolimatta.
taloudellisesti ei olis ongelmaa. mies on hoitovapaalla ja minä töissä. tai enpä tiiä tuostakaan, kun työkuviot tod.nä, tulis muuttumaan. henkistä puolta en oikeen osaa ajatella, kun ei oo tullu mieleen et hän mua jättäis. mut varmaan aika romuna olisin pidemään päälle. mulla kun on ihana mies. mut kyl mä selviäisin.ainaki haluun uskoo niin. i'm a survivor... 
no meille ero ei tullut yllätyksenä, ei vaan saatu toimimaan vaikka yritettiin, että ei tullu yllätyksena.. pahamieli molemmilla, mutta välit onneksi säilyi lämpiminä... taloudellisestikkaan ei huolta vaikka minä minimi tuloilla, eikä ukollakaan suurimmat... =)
Vakkari harmaana
En selviäisi erosta, sillä RAKASTAN miestäni niin jumalattoman paljon, että kipeää ottaa. Meidän suhde on saanut alkunsa muutenkin vähän vilunkipelin kautta eli minä elin kolmatta vuotta kaksoissuhteessa. Toisin sanoen siis petin ex-miestäni tämän nykyisen kanssa.
Yritin useaan otteeseen unohtaa, mutta en voinut kun mies aina uudelleen ja uudelleen otti yhteyttä ja kertoi rakastavansa (oli sinkkuna itse) Tässä sitä nyt ollaan. Erosin omasta aloitteesta ex ja kerroin kaiken, tulihan se shokkina hälle kun ei ollut osannut mitään aavistaa mun touhuista. Nyt ollaan todella silti todella hyvät ystävät ex.n kanssa, uuden miehen kanssa eletään onnellista perhe-elämää ja yksi tenavakin jo on.
Mies yritti saada mua itselleen oikeastaan yli 10 vuoden ajan ja on sanonutkin, että nyt kun on minut saanut niin ei voisi tehdä mitään niin typerää että menettäisi minut (ja lapsensa) Vannoo rakkautta joka päivä.
Yritin useaan otteeseen unohtaa, mutta en voinut kun mies aina uudelleen ja uudelleen otti yhteyttä ja kertoi rakastavansa (oli sinkkuna itse) Tässä sitä nyt ollaan. Erosin omasta aloitteesta ex ja kerroin kaiken, tulihan se shokkina hälle kun ei ollut osannut mitään aavistaa mun touhuista. Nyt ollaan todella silti todella hyvät ystävät ex.n kanssa, uuden miehen kanssa eletään onnellista perhe-elämää ja yksi tenavakin jo on.
Mies yritti saada mua itselleen oikeastaan yli 10 vuoden ajan ja on sanonutkin, että nyt kun on minut saanut niin ei voisi tehdä mitään niin typerää että menettäisi minut (ja lapsensa) Vannoo rakkautta joka päivä.
vieras
Näin on. Rakastan miestäni joka solullani, mutta silti kullakin on oma elämänsä, jota ei saa laskea toisen ihmisen varaan.Alkuperäinen kirjoittaja online:
vieras
aikas hyvin...en alkaisi murehtimaan mennyttä joskus ittekseen ikävän iskettyä saattaisin tirauttaa muutaman kyyneleen muuten eläisin "normaalia" arkea.
Hoitaisin lapset ja heidän tarpeensa, tietty heille antaisin tukea ero tilanteessa.
Hoitaisin lapset ja heidän tarpeensa, tietty heille antaisin tukea ero tilanteessa.
Eihän siinä mikään auttais, selvittävä olis. Muuttamaan kyllä joutuisin lasten kans ja eiköhän sitä rahaakin jostain saa jos ei omat riitä.
vieras
Selviäisin, vaikkakin tukeutuisin täysi äitiini ja siskooni henkisesti. En ole missään tapauksessa itekseni viihtyvää sorttia. Ihanaa miestä tulisi kova ikävä pitkäksi aikaa. Taloudelliset asiat saisin järjestymään.
varmaan selviäisin vaikka toki kaipuu menneeseen ja hyviin päiviin olisi. Taloudellisesti selviäisin ja mieheni tekemät käytönnön asiat varmaan oppisin tekemään tai teettämään jollakin muulla.
onneksi ei tarvitse asioita mahdollisen eron kannalta ajatella, mutta joskus asioita pohtii kun saa kuulla jossakin tuttavapiirissä kuoleman yllättäen niittäneen liian nuorta viljaa.
onneksi ei tarvitse asioita mahdollisen eron kannalta ajatella, mutta joskus asioita pohtii kun saa kuulla jossakin tuttavapiirissä kuoleman yllättäen niittäneen liian nuorta viljaa.
Kumikameli
No jos mies tienaa kaks kertaa niin paljon kuin akka...Alkuperäinen kirjoittaja justiina: