Miten selviäisit jos miehesi jättäisi sut?

Onhan sitä eletty ennenkin ilman miestä, joten ei maailma yhteen mieheen kaatuisi.

 

Minä varmaan selviäisin hyvin, myös taloudellisesti. Ongelmia vois tulla lastenhoidon suhteen...

 

Hyvin! Ei ole kauaa kun meinasin itse lähteä... Ja vieläkin se ajatus on tuolla takaraivossa mut katsotaan kuinka käy

Joo, itse asiassa oon itsekin miettinyt samaa. Mutta täytyy vähän antaa ajan kulua ja lasten kasvaa...

 

Kyllä mä selviäisin, luultavasti vielä kohtuu hyvin.

 

Tuskin selviäisin. Hui, en halua ajatella edes koko asiaa... :|

 

Tosi hienosti

 

Jokainen täällä automaattisesti näköjään ottaisi lapset itselleen erossa. Eikö miehellä olisi siihen osaa tai arpaa minne lapset eron jälkeen menisivät asumaan?????

 

No enköhän selviäisi, rahallisesti olis heikompaa mutta tuskin mahdotonta.

 

Taloudellisesti selviaisin hyvin, mutta henkisesti olisin valmis pakkohoitoon. En halua kuvitella elamaani ilman parasta ystavaani, elamani rakkautta, tukipilaria, maailman hauskinta ihmista.

 

En tahdo edes miettiä moista.

 

Hienosti selviäisin.

 

selviäisin

 

Enpä tiedä. Pakkohan se olis selvitä, mutta tiukkaa tekis. Taloudellisesti ku oon muutenkin heikoilla, työkkärin rahoja odotellessa... Henkisesti olisin valmis kaatopaikalle...

 

Selviäisin muutenkin todella huonosti, mutta tunnelmaa laskisi sekin vielä että tiedossa ois pelottava tappelu lapsesta... Vaikkei naimisissa ollakaan, ja lapsi on vielä mahassa.. Mutta.. silti.

Taloudellisesti pärjäisin, kiitos säästöjen.

 

henkinen selviäminen on ollut vaikeinta. asian tajuamisessa meni sen verran aikaa että ensin tuli kamala touhu vaihe ja sitten se lamaannus. itkua riitti. taloudellinen taso laski, mutta se ei ollut pahin asia. jatkuva huoli lasten jaksamisesta ja omastakin painoi ja painaa takaraivossa ja se miten kaikki tämä vaikuttaa ja on vaikuttanut lapsiin. erosta 1,5v ja edelleen sitä käsittelen.

 

Pakkohan siinä olisi vaan jotenkin selvitä. Käytännönpuolella ei tulisi ongelmia, mutta henkisesti olisi tosi kova paikka.

 

Itse olen varautunut siihen että mieheni voi jättää minut tai kuolla. Jokaisen täytyisi osata varautua elämän tuomiin yllätyksiin. Siitä miten selviytyisin jäädessäni yksin lasteni kanssa, en tiedä. Pakkohan se olisi selviytyä. Ei ole varaa jäädä sängyn pohjalle itkemään jos on lapsia.

 

henkisesti en selviäisi varmaan mitenkään, koska ollaan lähes koko elämä hengattu yhdessä, mutta taloudellisesti pärjäisin ihan hyvin. En tiedä onko tuo edes vaihtoehto, koska me ei koskaan päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä kumman luona lapset asuisivat.

 

Henkisesti en varmaan mitenkaan. Mies on mun paras ystavani, elamani tarkein ihminen lasten ohella.Taloudellisesti kylla hyvinkin.

 

Jokainen täällä automaattisesti näköjään ottaisi lapset itselleen erossa. Eikö miehellä olisi siihen osaa tai arpaa minne lapset eron jälkeen menisivät asumaan?????

Jos meille tulis ero, niin lapset tulis kyllä ihan takuulla mulle. Mies ei ehdi nykyäänkään paljon sisällä viipymään, kun maatilan töitä on niin hirveästi. Jos mä lähtisin, niin joko maatilan työt jäis tekemättä tai lapset hoitamatta. Ja jos mies jättäis mut, mä lähtisin, ei mies. Tämä on perintötila miehellä, tai siis ollaan me tämä ostettu, mutta miehen suvun tila, en haluaisi asua täällä yksin.

 

En todellakaan tiedä! Olisi sangen lohdutonta ajatella viettävänsä loppuelämänsä ilman miestä!

Näin myös :wave:

 

kyllä siitä selviäisin..selvisin edellisestä erostakin vaikken olisi uskonutkaan

 

kyllä mä selviäisin kunhan saisin ensin asunto ym asiat kuntoon =)

 

maalima murtuis mutta ulos päin tuskaa en näyttäs...
selviäisin aikanaan yli...aikaa en osaa sanoa

 

en mitenkään... :'( mä olen vain itkenyt, itkenyt ja itkenyt. en ole voinut syödä enkä nukkua viikkokausiin. tänään ois pakko ruveta vihdoinkin pakkaamaan, muutan loppuviikosta. riipaisee vain niin syvältä kun joutuu omasta kodistaan vasten tahtoaan lähtemään... :'(