Miten selviäisit jos miehesi jättäisi sut?

Taloudellisesti pärjäisin ihan hyvin, niin olen tehnyt ennenkin mut muuten en kyllä kestäisi :'( :ashamed:
Kyllä on mies kaikki kaikessa mulle ja rakastan sitä ihan mielettömän paljon, mä murtuisin ihan täysin jos se jättäis mut :heart: :heart:

 

[Kyllä on mies kaikki kaikessa mulle ja rakastan sitä ihan mielettömän paljon, mä murtuisin ihan täysin jos se jättäis mut :heart: :heart: [/quote]

sama täällä. Enkä pärjäisi talolainan ja kaiken muun maksujen kanssa yksin pienellä myyjän palkalla...

 

Henkinen selviäminen veisi varmasti aikaa. Taloudellisesti pärjäisin erinomaisesti.

 

Jokainen täällä automaattisesti näköjään ottaisi lapset itselleen erossa. Eikö miehellä olisi siihen osaa tai arpaa minne lapset eron jälkeen menisivät asumaan?????

No ei olisi. Kun katsoo miehen työaikoja, ts. sitä vähäistä aikaa minkä hän on ehtinyt olemaan lasten kanssa heidän tähänastisen elämänsä aikana, niin on ihan itsestään selvää että lapset jäisi minulle, joka on hoitanut heitä 99,9% yksin siitä saakka kun he syntyivät. Tapaamisoikeudet tottakai isälle, mutta lapset asuisivat mun kanssa ja sillä selvä.

 

En oikeastaan tiedä miten ikinä pääsisin siitä yli. Miten jaksaisin lapseni yksinhuoltajana. Taloudellisista asioista en varmaan piittaisi, varmaan menisin asumaan vanhempien nurkkiin tai johonkin hullujenhuoneelle. Kyllä menisi toipumiseen aikaa, meil on kyl niin lämmin ja vahva suhde ja luotan miehen rakkauteen ihan 101%, joten toi jättäminen tulisi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Luottamus ihmiseen kyllä menisi, en tie mitenkä pystyisin enään ikinä luottamaan miehiin tai rakentamaan onnellista parisuhdetta.

 

Taloudellisesti no problem. Lapsen puolesta enemmän oisin huolissani kuin omasta jaksamisesta.. Se on niin isin poika. Melkein enemmän kuin äitin..

 

Jaa no oisi kyllä varmaan aikamoinen shokki pakko kait sitä ois pärjätä jotenkin. Ja on sen verran tuota tukijoukkoo, että en yksin jäisi asioita miettimään varmasti saisin tukea heiltä. Mutta toivotaan kuitenkin, ettei näin tule koskaan käymään. Rakastan miestäni niin paljon :heart:

 

Näköjään selviän ihan hyvin.

 

En tiedä. Se riippuu siitä, miten ja miksi hän minut jättäisi.
Henkinen selviytyminen voisi viedä aikaa ja saisin kenties tehdä töitä etten tulisi /jäisi katkeraksi.
Kaikki riippuu siitä, miten minut jättäisi. Ja ennenkaikkea siitä pystyisimmekö ratkaisemaan lasten asiat sovussa? Näin tilanteessa, jossa emme ole eroamassa on helppo ajatella, että lapsista emme ainkaan tappelisi.
Mutta eipä kai kukaan eron jälkeen /aikana lapsista riitelevä ole niin ajattelutkaan tekevänsä.

Elintaso laskisi, tuntuvasti.

 

Henkisesti olisi tosi raskas ja tällä hetkellä kovinkin yllättävä, mutta ajan kanssa selviäisin. Taloudellisesti en. Paitsi jos palaisin töihin, mutta sittenkin ois aika kitkutusta varmaan jossain pienessä vuokraluukussa.

 

On luultavasti jättämässä... En tiedä miten selviän... :ashamed:

 

valitettavasti taloudellinen selviäminen olisi ensimmäinen huoleni , ja lasten .. itse en taitaisi pahemmin välittää-

Peesi!

 

Kyllä se olis iso kolaus mutta varmaan sitä lasten kanssa tulis selvittyä ihan ookoosti. Unelmat romuttuis mutta aina niitä uusia unelmia tulee.

 

Ihan hyvin aikoinaan selvisin, vaikka tietysti aluksi olin todella loukkaantunut, murheellinen ja huoli taloudellisten asioiden sujumisesta painoi.

 

Selviäisin ihan samalla tavalla kuin nytkin. Ikävä olisi aluksi todella kova ja kaipuu vielä kovempi. Mutta ei ketään voi väkisin lähellään pitää vaikka kuinka sitä toista rakastais.

 

Hyvin huonosti, aluksi. Varmaan loppupeleissä henkiin jäisin.

 

Kyllä minä pärjäisin, eihän siinä paljon olisi vaihtoehtoa.

 

Jokainen täällä automaattisesti näköjään ottaisi lapset itselleen erossa. Eikö miehellä olisi siihen osaa tai arpaa minne lapset eron jälkeen menisivät asumaan?????

No en mä ainakaan ole automaattisesti ottamassa, mutta en usko että rv22 repis tätä vauvaa matkaankaan Tosin vanhempi lapsista tulis varmaan ihan siittä syystä mulle etten ole töissä ja mies on, joten turhaan hoitopaikkaa järjestää kun mä olen jokatapauksessa kotona ku lasta odotan.

Ap:n kysymykseen: En mitenkään henkisesti, romahtaisin täysin.

 

Loistavasti! ( kyllähän se saattais vähän kirpaista...hyvin vähän. )

 

Kaikesta selvitään, mutta vaikeaa varmasti aluksi olisi. Taloudellinen tilanne menisi uusiksi. Eipä siinä muuta voisi kuin mennä eteenpäin...

 

Sehän ois ihan megaluokan sokki mutta tottakai on selvittävä alkusokin jälkeen ei siinä muutakaan voi.

 

Hyvin. Itse asiassa erittäin hyvin. Henkisesti voisin paremmin kuin nyt!

 

pirun hyvin!!

 

Taloudellisesti selviaisin hyvin, muuten olisi vaikeampaa, mutta selviaisin kuitenkin.

 

Henkisesti olisi todella rankkaa, ja uskon, että toipumiseen menisi vuosia. Onneksi tuollaista ei tarvitse miettiä eikä pelätä :heart: