Muistele oman lapsesi aikuistumista. Alkoiko baarissa pörrääminen heti kun täytti 18v. Ja kasvaako huoli vielä entisestään, kun "lapsi" jo liikkuu vapaasti eikä kai täysikäiselle enää kotiintuloaikoja määritetä? Itse olen pian aikuistuvan nuoren äiti...
No, tuoreessa muistissa on. Paarissa pörrääminen ei alkanut, mutta X kyllä käy silloin tällöin ystävien kanssa jossain iltaa viettämässä (ystävissä on pari dj:ä ja muusikoita joiden keikoilla käyvät). Alkoa menee kai kohtuudella, ilmeisesti tosi vähän -> kielteinen suhtautuminen, johtuu alkoholisti-isästä
.
Ei ole tullut mulle mitään huolta X:stä, asuu jo omillaan. Luottamus meidän välillä on hyvä, X raportoi elämästään ja tapahtumista sen verran avoimesti. kuten joku sanoi, luotan siihen, että X on fiksu ja järkevä nuori ihminen, joka kyllä pärjää. Mutta myönnettävä on, että ihan alkuvaiheessa pelotti ja oli iso huoli miten X pärjää, ja ettei vaan satu mitään
. Kun x on kotona käymässä (oli joulun aikaan yli viikon), en tietenkään mitään kotiintuloaikoja laittanut, olisi ollut tosi lapsellista. Tapasi vanhoja ystäviään ja istuivat iltaa jonkun kodissa aamuyöhön asti ja minulle se oli ihan okei.
Koska opiskelija on kyseessä, rahallista apua joudun kyllä antamaan. Ja haluankin antaa. Itseänikin avustettiin kun opiskelin, sama perinne jatkukoon.
Jaksuja. Kyllä se lapsen muutto pois kotoa on kokonaisuutena kova paikka. Kaipuu ja tyhjän sylin syndrooma -olo siitä seurasi, se on vasta nyt ruvennut hellittämään parin vuoden jälkeen...
