Miten se elämä muuttuu, kun lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja VVVVVIERAS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

VVVVVIERAS

Vieras
Muistele oman lapsesi aikuistumista. Alkoiko baarissa pörrääminen heti kun täytti 18v. Ja kasvaako huoli vielä entisestään, kun "lapsi" jo liikkuu vapaasti eikä kai täysikäiselle enää kotiintuloaikoja määritetä? Itse olen pian aikuistuvan nuoren äiti...
 
Mun lapsi meni naimisiin ja alkoi opiskella silloin uudella paikkakunnalla eläinlääkäriks. Elämä muuttui niin että teinihuolien tilalle tuli iso ikävä. Huolta ei niinkään koska oon aina tiennyt että mun tytöt on loppujenlopuks fiksuja ja pärjääviä naisia. Mulla tuli kyllä pieni kriisi ku eka lapsi lähti pesästä et miten nopeesti aika kuluu ja ne lelusotkut pyykkikasoineen häviää ja yhdestä huoneesta ei enää kuulu tyttöjen kikatusta. Onneks elämässä on vielä paljon koettavaa :)
 
Ja kyllä ne kotiintuloajat ja säännöt pidetään niin kauan ku meidän katon alla asutaan. Toki neuvotellaan ja joustetaan mut ei täällä silti eletä ku pellossa ja kännäillä.
 
Ei meillä muuttunut juuri mitenkään, paitsi ettei tarvitse enää kuskata paikasta toiseen kun lapsella on ajokortti. Baarissa nuo ei ole kukaan juosseet mitenkään mainittavan paljoa, lähinnä nauratti kun nuorimmainen täytti 18 ja isosisarukset vei heti baarikierrokselle. Sieltäkin tuli kotiin bussilla ennen puoltayötä, olivat käyneet muutamassa baarissa yhdellä.
 
No toinen löi oven kiinni perässä heti kun täytti 18v sytstä, että meillä on kotiintuloajat ja säännöt alle ja yli 18 vuotialle toki ikätasoisesti :) ei halunnu niitä noudattaa vaan halus olla vapaa...
Toinen opiskelija 20v asuu kotona ja elää meidän kodin säännöillä eli ei jatkuvaa kännäämistä, pitää noudattaa ruoka yms hiljaisuus aikoja jolloin muut nukkuu. Pitää tehdä kotitöitä :) eli on ja ei oo muuttunu elämä kun lapsi täyttää 18v.
Ja perheessä on pieniä lapsia myös eli ei voi kukaan - aikuine lapsikaan tehdä mitä tykkää ja mennä niinku sattuu vaan pitää elää perheen säännöillä.
 
[QUOTE="Niina";29401400]Ja kyllä ne kotiintuloajat ja säännöt pidetään niin kauan ku meidän katon alla asutaan. Toki neuvotellaan ja joustetaan mut ei täällä silti eletä ku pellossa ja kännäillä.[/QUOTE]

juurikin näin! Poika nyt 17v. eikä ole vielä kännäilyt onneksi kiinnostanut.
 
Muistele oman lapsesi aikuistumista. Alkoiko baarissa pörrääminen heti kun täytti 18v. Ja kasvaako huoli vielä entisestään, kun "lapsi" jo liikkuu vapaasti eikä kai täysikäiselle enää kotiintuloaikoja määritetä? Itse olen pian aikuistuvan nuoren äiti...

No, tuoreessa muistissa on. Paarissa pörrääminen ei alkanut, mutta X kyllä käy silloin tällöin ystävien kanssa jossain iltaa viettämässä (ystävissä on pari dj:ä ja muusikoita joiden keikoilla käyvät). Alkoa menee kai kohtuudella, ilmeisesti tosi vähän -> kielteinen suhtautuminen, johtuu alkoholisti-isästä :(.

Ei ole tullut mulle mitään huolta X:stä, asuu jo omillaan. Luottamus meidän välillä on hyvä, X raportoi elämästään ja tapahtumista sen verran avoimesti. kuten joku sanoi, luotan siihen, että X on fiksu ja järkevä nuori ihminen, joka kyllä pärjää. Mutta myönnettävä on, että ihan alkuvaiheessa pelotti ja oli iso huoli miten X pärjää, ja ettei vaan satu mitään :(. Kun x on kotona käymässä (oli joulun aikaan yli viikon), en tietenkään mitään kotiintuloaikoja laittanut, olisi ollut tosi lapsellista. Tapasi vanhoja ystäviään ja istuivat iltaa jonkun kodissa aamuyöhön asti ja minulle se oli ihan okei.

Koska opiskelija on kyseessä, rahallista apua joudun kyllä antamaan. Ja haluankin antaa. Itseänikin avustettiin kun opiskelin, sama perinne jatkukoon.

Jaksuja. Kyllä se lapsen muutto pois kotoa on kokonaisuutena kova paikka. Kaipuu ja tyhjän sylin syndrooma -olo siitä seurasi, se on vasta nyt ruvennut hellittämään parin vuoden jälkeen...
 
Tyttö muutti omilleen,yhteen kihlattunsa kanssa.Asui 3 kk täysikäisyyden jälkeen kotona vielä,kunnekka sai asunnon.Maksoi osan vuokrasta (juu,en pyytänyt,käskenyt) ja kävi ruokakaupassakin omillaan.
Muuttaessaan jäi tyhjä huone,tyhjä kohta "pesään",äitillä meni kauan (varmaan se puoli vuotta) oppia siihen,että pöytään tarvitaan yks lautanen vähemmän,tytön huoneesta ei tarvinnut kerätä pyykkiä pesuun...
 
Lapsi muutti toiselle paikkakunnalle opiskelujen perässä jo 16-vuotiaana, joten ei tuo 18 vuoden täyttäminen enää juuri mitään muuttanut. No sen verran, että saatuaan ajokortin on itse ajellut minne on ollut tarvis päästä, eli se kuskaaminen loppui. Käynee baareissa, mutta tuskin mitenkään ylenpalttisesti. Läheiset välit on edelleen.
 
Oma lapsi on 10v. eli ei oo kokemusta siitä ku lapsi kasvaa täysi-ikääseksi. Mutta muiden vastauksia lukies en voi ku ihmetellä tuota, että täysi-ikääselläkin pitää olla kotiintuloajat jos asuu viä kotona. Ei mulla ainakaa ollu tuos iäs enkä todellakaa olisi sellaasia edes hyväksyny. Toki pitää ottaa muut huomioon ja tulla hiljaa kotio, osallistua siivoukseen yms.
 
Oma lapsi on 10v. eli ei oo kokemusta siitä ku lapsi kasvaa täysi-ikääseksi. Mutta muiden vastauksia lukies en voi ku ihmetellä tuota, että täysi-ikääselläkin pitää olla kotiintuloajat jos asuu viä kotona. Ei mulla ainakaa ollu tuos iäs enkä todellakaa olisi sellaasia edes hyväksyny. Toki pitää ottaa muut huomioon ja tulla hiljaa kotio, osallistua siivoukseen yms.

En mäkää tota tajua, että täysikäsellä on kotiintuloajat.
 

Yhteistyössä