Miten se abortti muka jää kaduttamaan?

[Voi hyvä tavaton...]

[QUOTE="huokaus";27626849]Enpä onnittele...[/QUOTE]

Jeps, eli 16-vuotiaana lapsi olisi pitänyt pitää? ja raiskauksesta alkunsa saanut olisi pitänyt pitää? ja vika on minussa kun kuudet erimerkkiset pillerit aiheuttaa vuotohäiriöitä ts. verta vuotaa 21päivänä (?!) kuussa? Eli tauon jälkeen viikkoon EI vuoda ja sen jälkeen 3 viikkoa putkeen vuotaa... justiinsa! <3

Olen todella pahoillani että sinä olet maho lehmä joka ei ymmärrä että joku ihan tosissaan saattaa tulla raskaaksi noin vain. Ai niin, katumuspillereitä saa vuodessa KAHDET apteekista.

Ai niin, ikää tätä nykyä 31, KUPARIkierukka joka sitten osoittautui ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi, oli mulla 5 vuotta ja otettiin 8.8. pois ja tulin ensimmäisestä kierrosta raskaaksi.

 

[fortunate]

En tiedä miksi jotkut jää katumaan.

Mun mielestä ei pitäis aborttia tehdä, jos ei ole päätöksestään varma.
Fiksu ihminen tajuaa, että tuollaisia asioita on täysin turha katua jälkeenpäin.

Ihme hysterisointia taas täällä, järkeäkin on suotava käyttää.

 

["vieras"]

Tulin raskaaksi e-pillereistä huolimatta tutulle miehelle, jonka kanssa meillä oli satunnaista seksiä. Missään vaiheessa mukana ei ollut juurikaan tunteita saati halua elää ko. henkilön kanssa parisuhteessa. En kadu aborttia hetkeäkään, sillä en yksinkertaisesti olisi halunnut pitää (tai pystynyt haluamaan) sellaista lasta, jonka isä ei merkitse minulle muuta kuin seksuaalista tyydytystä silloin tällöin. Nyt kun oikein miettimällä mietin, tuntuu etten olisi kyennyt rakastamaan lasta, vaikka olisin yrittänyt - siitä huolimatta, että se olisi ollut minunkin. Eikä sitä solumöykkyä siellä ajattele miksikään ihmiseksi tai lapseksi. Toki tuntui ikävältä joutua turvautumaan raskaudenkeskeytykseen, sellaiseen tilanteeseen ei koskaan toivoisi joutuvansa, mutta eipä ollut vaihtoehtoja.

Nyt olen naimisissa ja kolmen ihanan ja rakkaan lapsen äiti.

 

[Voi hyvä tavaton]

En tiedä miksi jotkut jää katumaan.

Mun mielestä ei pitäis aborttia tehdä, jos ei ole päätöksestään varma.
Fiksu ihminen tajuaa, että tuollaisia asioita on täysin turha katua jälkeenpäin.

Ihme hysterisointia taas täällä, järkeäkin on suotava käyttää.

Eikä se kaikille tosiaan ole edes mikään "no mitä sit jossei ehkäse, onhan abortti olemas"-juttu. Olenhan itsekin yrittänyt ehkäistä ties miten ja 17 vuoden seksielämästä nyt on ollut tuloksena useampi suunnittelematon vahinko.

EN todellakaan pidä itseäni hyvänä ihmisenä, elämää mulla on varmasti takana enemmän kuin on suotavaa, mutta uskoisin olevani tulevalle lapselle aivan hiton paljon parempi äiti kuin olisin ollut aiemmin.

Mulla nyt vaan ennen kuparikierukkaa ainoa toimiva konsti olisi ollut "ei ennen papin aamenta, äläkä edes aivasta tähän suuntaan"

 

["vieras"]

Oletko sinä jotenkin sairas? Siis tosi sairas??? Siis ihan vammanen? SIIS täys sekopää idiootti?

Miten ihmeessä sairaus ja vammaisuus liittyvät toisiinsa?
Eivät mieleltään sairaat ole vammaisia taikka idiootteja.
Sinusta sen sijaan ei saanut kovin fiksua kuvaa..

 

[Hyihelvetti!]

Pakko sterilisaatio tuollaisille hirviöille.!!!

 

[Hyihelvetti!]

Ja jooooooo, en kärsi lapsettomuudesta.

 

["vieras"]

Pakko sterilisaatio tuollaisille hirviöille.!!!

Surullista, että vielä 2010-luvun Suomesta löytyy tuolla tavalla abortista ajattelevia ihmisiä. Luulisi että näinkin värikkäässä maailmassa avarakatseisuus, suvaitsevaisuus ja ymmärrys toisia (erilaisiakin ja eri tavalla ajatteleviakin) ihmisiä kohtaan olisi lisääntynyt.

 

[Voi hyvä tavaton]

Niin että löytyykö niitä perusteita? Minulta löytyy Paljonkin, ja ihan oikeita sellaisia.

Mielipiteet pitäisi kieltää ihmisiltä jotka eivät pysty niitä faktoin perustelemaan... Jälkiabortti lailliseksi vajukeille joiden aivotoiminta ei riitä tosiasioiden käsittelemiseen! (saati kokonaisen lauseen muodostamiseen)

 

[ääärggg]

Kyllä se on murha. itse tehneenä. kadun. joita ei jää kaduttamaan haistakoon paskan. miks te saatte elää mutta teidän lapsi/lapset ei?

 

["M33"]

Monille abortin teettäminen on helpottava ja myönteinen kokemus.

 

[Joooo o]

Mä oon tehny 2 aborttia ja kumpaakaan en oo katunu koskaan. Toisesta aikaa 20v ja toisesta 5v.

Mut empä mä muutenkaan jaksa menneissä velloo, kai se nyt mukamas kaduttaan alkaaki jos kaiken aikaa sitä märehtii.

Suurin syy tohon 5v sitten tehtyyn oli ex mies. Luojan kiitos ei sen kans tarvi olla MISSÄÄN tekemisissä. Elämäni paras päätös!

 

[Ladskafdkhl]

Mulle tehtiin 2 kuukautta sitten enkä ole katunut. Nyt pelottaa, että olen uudelleen raskaana. Seuraavat kuukautiset eivät ole vielä tulleet, joten kuparikierukkaa, johon päädyin ei ole vielä voitu laittaa. Tänään oli aikamoista huimausta... Ei muita oireita. Mulla on jo kaksi lasta, joten sikäli abortti ei kaduta, mutta ahdistaahan sen, jos täytyy mennä siihen toisen kerran peräkkäin, voi ei.
Mies ei aina laita kondomia heti, ettei lerpahda ja pelkään touhutipoista mahdollista raskautta. Olen jo 42v, pitääkö tässäkin iässä olla niin hedelmällinen vielä?? Voi kunpa tämä olis väärä hälytys.
Mä en sikäli sitä lasta itke, koska miksi kaivata sellaista, jota ei olisi jos tilanne olisi sellainen mikä sen alunperinkin piti olla, mutta häpeän kyllä sitä, että ehkäiseminen on meille näin haasteellista. Se ei vastaa ollenkaan omaa kuvaa itsestäni. Seksistäkin aloin nauttia vasta 41-vuotiaana ja sitä kunnolla eli usein mieheni kanssa harrastaa, joten aiemmassa elämässä mulla ei ole ollut koskaan ehkäisytarvetta kuin hyvin harvoihin kertoihin. Enemmän seksiä niin näköjään raskaus kolkuttelee heti ovella. Voi hit**

 

[Äskeinen]

Kyllä se on murha. itse tehneenä. kadun. joita ei jää kaduttamaan haistakoon paskan. miks te saatte elää mutta teidän lapsi/lapset ei?

Koska minusta on pidetty huolta, mutta niistä jotka mä olen abortoinut, ei olisi kyetty pitämään, ja terveellä itsekkyydellä ajattelen, että mun on pidettävä olemassa olevista lapsistani huolta ja se ei onnistu, jos minut leimataan huonoksi äidiksi irl, joka antoi yhden lapsensa pois.
Lisäksi jos minut olisi abortoitu aikoinaan niin ei se olisi minua haitannut. Joten en näe ketään vahingoitettavan esim. rv 7 abortissa.

 

[huomenta]

En tunne ketään jota se olisi kaduttanut. Kaippa se on abortinvastustajien keksimää propagandaa, jos ihminen haluaa abortin ihan itse, niin se on helpotus eikä mikään katumuksen aihe.

 

[nujin]

En tiedä miksi jotkut jää katumaan.

Mun mielestä ei pitäis aborttia tehdä, jos ei ole päätöksestään varma.
Fiksu ihminen tajuaa, että tuollaisia asioita on täysin turha katua jälkeenpäin.

Ihme hysterisointia taas täällä, järkeäkin on suotava käyttää.

Ei sitä yleensä jäädäkään katumaan, vaan esim. kymmenen vuoden kuluttua ajatuksiin iskee sen tajuaminen, että tulipahan joskus tapettua oma lapsi.

 

["nanna"]

Mulle tehtiin 2 kuukautta sitten enkä ole katunut. Nyt pelottaa, että olen uudelleen raskaana. Seuraavat kuukautiset eivät ole vielä tulleet, joten kuparikierukkaa, johon päädyin ei ole vielä voitu laittaa. Tänään oli aikamoista huimausta... Ei muita oireita. Mulla on jo kaksi lasta, joten sikäli abortti ei kaduta, mutta ahdistaahan sen, jos täytyy mennä siihen toisen kerran peräkkäin, voi ei.
Mies ei aina laita kondomia heti, ettei lerpahda ja pelkään touhutipoista mahdollista raskautta. Olen jo 42v, pitääkö tässäkin iässä olla niin hedelmällinen vielä?? Voi kunpa tämä olis väärä hälytys.
Mä en sikäli sitä lasta itke, koska miksi kaivata sellaista, jota ei olisi jos tilanne olisi sellainen mikä sen alunperinkin piti olla, mutta häpeän kyllä sitä, että ehkäiseminen on meille näin haasteellista. Se ei vastaa ollenkaan omaa kuvaa itsestäni. Seksistäkin aloin nauttia vasta 41-vuotiaana ja sitä kunnolla eli usein mieheni kanssa harrastaa, joten aiemmassa elämässä mulla ei ole ollut koskaan ehkäisytarvetta kuin hyvin harvoihin kertoihin. Enemmän seksiä niin näköjään raskaus kolkuttelee heti ovella. Voi hit**

Seli seli. Kyllä aikuisten ihmisten nyt vaan tarvii osata huolehtia ehkäisystä, te ette vaan ole viittinyt. Hommaisit sterilisaation, jos et kerran lapsia halua ja ikääkin löytyy.
Mä en tuomitse aborttia, mutta tommosen käyttäytymisen, hällä-väliä asenteen.

 

[ja tässä oli kyse mistä?]

Ei sitä yleensä jäädäkään katumaan, vaan esim. kymmenen vuoden kuluttua ajatuksiin iskee sen tajuaminen, että tulipahan joskus tapettua oma lapsi.

Ja nämä ihmiset ovat niitä jotka katuvat (jollain tasolla). En minä ole koskaan katunut, ollut täydellisen onnellinen vain asiasta. Meille lapsettomuus on lahja ja vaikka abortti olisi jonkun muun mielestä mikä murha, niin meille se on onnen auvola. Emme me sterilisaatiotakaan ala katumaan tai lapsettomuuspäätöstä kun sen oikeasti tiedämme, että lapset eivät ole missään nimessä meitä varten, eikä meidän geeneillä. Jos nyt ajattelen, että minkä ikäinen lapsi minulla voisi olla, niin en koe hiukkastakaan surua tai katumusta, ainoastaan valtavaa helpotusta ja voimauttavaa vapaudentunnetta.

 

[Afdfök]

[QUOTE="nanna";30683792]Seli seli. Kyllä aikuisten ihmisten nyt vaan tarvii osata huolehtia ehkäisystä, te ette vaan ole viittinyt. Hommaisit sterilisaation, jos et kerran lapsia halua ja ikääkin löytyy.
Mä en tuomitse aborttia, mutta tommosen käyttäytymisen, hällä-väliä asenteen.[/QUOTE]

No onneksi mun ei taritse kysyä kumpaankaan lupaa sinulta enkä ole hällä väliä tahallani mutta kuvittele sinä niin jos se saa olosi tuntumaan ylivertaiselta.

 

[Coeur de Glace]

Jos elämäntilanne on sellainen että ei voi pitää lasta niin ei se kaduta. Kuka pystyy synnyttämään lapsen ja antamaan pois.

 

[heipsan]

[QUOTE="Vieras";27580614]Kyllä se abortti jokaista TUNTEVAA IHMISTÄ jää mietityttämään. Joissakin tilanteissa se voi olla huonoista vaihtoehdoista vähiten huono, mutta pääsääntö pitäisi olla, että jos lapsen saattaa alulle tulee hänestä myös vastuu kantaa. Aborttien määrä sosiaalisin perustein pitäisi rajoittaa yhteen kertaan. Siitä pitää aikuisen ihmisen oppia.[/QUOTE]

Minä olen hyvin TUNTEVA ja empaattinen ihminen, mutta aborttia en ole koskaan surkutellut tai edes miettinyt. Muistan asian ainoastaan juuri näin kun siitä jossain puhutaan. En ymmärrä mitä tunteita sen pitäisi herättää vielä vuosienkin päästä, se oli silloin helpotus ja juuri vastuun kantamista.
Siinä ei ole muuta ikävää kuin itse toimenpide, mitään henkistä tuskaa en ainakaan itse kokenut, vaan nimenomaan helpotusta.

 

["juupajuu"]

Ei sitä yleensä jäädäkään katumaan, vaan esim. kymmenen vuoden kuluttua ajatuksiin iskee sen tajuaminen, että tulipahan joskus tapettua oma lapsi.

Ei se kuule ole sen kummempaa kuin varhainen keskenmeno tai vaikka menkat. Ei kummittele tapetut lapset mielessä, ihan riittää nämä oikeat lapset, se nyt puuttuis että tähän ilmestyisi vielä jotain mielikuvituslapsia temppuilemaan.

Missä maailmassa sää oikein elät!

 

[aabee]

Tulin raskaaksi vaikka käytettiin kortsua. Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja mies joka saattoi minut raskaaksi oli samasta tuttavapiiristä, myös hän oli vasta eronnut pitkästä suhteesta. Meidän välillä oli kemiaa muttei mitään syvempiä tunteita. Itse asiassa harrastimme seksiä vain kolme kertaa, tapasimme kymmenisen kertaa. Mies sai duunun pkseudulta ja meidän yhteys katkesi. Kun huomasin olevani raskaana päätin heti tehdä abortin. Tulen pieneltä paikkakunnalta ja olin yksin isossa yliopistokaupungissa, rahattomana opiskelijana.

Abortti oli mielestäni paras vaihtoehto silloin enkä voi sanoa katuvani sitä. Vaikka se oli henkisesti hyvin hyvin rankkaa, vaivuin masennukseen sen jälkeen.

Kun abortista oli kulunut melkein kymmenen vuotta sain esikoiseni nykyisen mieheni kanssa. Nyt lapsia on useampi. En ole nähnyt unta ensimmäisestä lapsesta mutta joskus tavallaan "näen" hänet silmieni edessä, sen ikäisenä kun hän olisi nyt. Hän katsoo minua totisena isoine ruskeine silmineen (miehellä oli suuret kauniit ruskeat silmät). Se tuntuu vähän häiritsevältä mutta..se nyt vain on niin. Kai minä sitten alitajuisesti poden huonoa omatuntoa. En ajattele aborttia murhana, mutta jos saisin tehdä kaiken uudestaan olisin harrastanut seksiä vain sellaisen kanssa jota rakastan.