Harmittaa niin hirveesti
Mulla on mies, joka sitten kai on niin tyypillisen suomalainen tuppisuu, ettei sille tule oikeastaan minkäänlainen tunteiden ja arvostuksen näyttäminen, toisen huomioiminen jne luontevasti.
Mä oon itse sellainen ihminen, joka tykkää hemmotella ja huomioida kumppaniaan. Teen tosi mielelläni päivittäin ruokaa, leivon, hieron, annan suuseksiä, yllätän arjen pienillä teoilla ja lahjon merkkipäivinä, joskus muulloinkin jne.
Mies taas ei tee mitään. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä, ja mies on viitannut kaikki merkkipäivät (mun syntymäpäivät, joulu, ystävänpäivä) kintaalla. Kun kokkaa, tekee ruokaa vain itselleen. Ei huomioi sängyssä, ei anna ikinä suuseksiä. En ole saanut mieheni kanssa orgasmia ikinä. Jotenkin tuntuu ottavan mut ihan täysin itsestäänselvyytenä, ei panosta suhteeseen tai minuun, eikä välittäminen näy edes arjen pienissä teoissa tai vastaavassa. Ollaan keskusteltu asiasta moneen otteeseen, ja miehen mielestä mun täytyy vaan luottaa siihen, että hän oikeesti välittää ja rakastaa eikä ymmärrä, miksi sitä pitäisi mitenkään erityisemmin näyttää tai ilmaista.
Mies kuitenkin sanoo rakastavansa mua todella paljon, haluaa mun kanssa talon ja koiran ja lapset ja tulevaisuuden. Kerran riidellessä on tullut ero puheeksi, ja mies oli täysin ajatusta vastaan, suorastaan ahdistui ajatuksesta, että lähtisin. Sanoo, että olen tärkeintä maailmassa, mutta käyttäytyy ihan päinvastoin.
Olen toisinaan ehdotellut miehelle, että olis mukavaa jos tekisit ruokaa, ja kertonut pahoittaneeni mieleni esim. noista synttäreiden sivuuttamisista, mutta mitään muutosta ei oo tapahtunut.
Rakastan tätä miestä ihan mielettömästi, mutta suoraan sanottuna en kyllä halua jäädä tällaiseen suhteeseen loppuelämäkseni. Oon ehkä vaan sen verran pinnallinen, että kaipailen toisinaan huomionosoituksia. Ja mähän en nyt siis valita siitä, ettei mieheltä heru lahjoja tms. Toisen huomioiminen ei mielestäni vaadi todellakaan rahaa, vaan kiinnostusta.
Onkohan täällä ketään, joka olis mahdollisesti ollut samassa tilanteessa? Haluisin olla tän miehen kanssa, mutta näin en voi jatkaa. Mutta millä ton tallukan sais ymmärtämään, ettei toista ihmistä voi vaan ottaa ihan itsestäänselvyytenä.
Mä oon itse sellainen ihminen, joka tykkää hemmotella ja huomioida kumppaniaan. Teen tosi mielelläni päivittäin ruokaa, leivon, hieron, annan suuseksiä, yllätän arjen pienillä teoilla ja lahjon merkkipäivinä, joskus muulloinkin jne.
Mies taas ei tee mitään. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä, ja mies on viitannut kaikki merkkipäivät (mun syntymäpäivät, joulu, ystävänpäivä) kintaalla. Kun kokkaa, tekee ruokaa vain itselleen. Ei huomioi sängyssä, ei anna ikinä suuseksiä. En ole saanut mieheni kanssa orgasmia ikinä. Jotenkin tuntuu ottavan mut ihan täysin itsestäänselvyytenä, ei panosta suhteeseen tai minuun, eikä välittäminen näy edes arjen pienissä teoissa tai vastaavassa. Ollaan keskusteltu asiasta moneen otteeseen, ja miehen mielestä mun täytyy vaan luottaa siihen, että hän oikeesti välittää ja rakastaa eikä ymmärrä, miksi sitä pitäisi mitenkään erityisemmin näyttää tai ilmaista.
Mies kuitenkin sanoo rakastavansa mua todella paljon, haluaa mun kanssa talon ja koiran ja lapset ja tulevaisuuden. Kerran riidellessä on tullut ero puheeksi, ja mies oli täysin ajatusta vastaan, suorastaan ahdistui ajatuksesta, että lähtisin. Sanoo, että olen tärkeintä maailmassa, mutta käyttäytyy ihan päinvastoin.
Olen toisinaan ehdotellut miehelle, että olis mukavaa jos tekisit ruokaa, ja kertonut pahoittaneeni mieleni esim. noista synttäreiden sivuuttamisista, mutta mitään muutosta ei oo tapahtunut.
Rakastan tätä miestä ihan mielettömästi, mutta suoraan sanottuna en kyllä halua jäädä tällaiseen suhteeseen loppuelämäkseni. Oon ehkä vaan sen verran pinnallinen, että kaipailen toisinaan huomionosoituksia. Ja mähän en nyt siis valita siitä, ettei mieheltä heru lahjoja tms. Toisen huomioiminen ei mielestäni vaadi todellakaan rahaa, vaan kiinnostusta.
Onkohan täällä ketään, joka olis mahdollisesti ollut samassa tilanteessa? Haluisin olla tän miehen kanssa, mutta näin en voi jatkaa. Mutta millä ton tallukan sais ymmärtämään, ettei toista ihmistä voi vaan ottaa ihan itsestäänselvyytenä.