Miten paljon miehen varallisuus ja tulot vaikuttavat valittaessa miestä?

["rrr"]

Itse varattomana tuilla eläjänä saattaisin vieroksua rikasta/hyvätuloista miestä. Ei siis muuten mutta olettaisin että meillä olisi varsin erilaiset tavat hoitaa päivittäisiä talousasioita ja toisaalta myös erilaiset intressit tai ainakin mahdollisuus toteuttaa niitä.

Kaltaisessani pienivaraisessa taas en tykkäisi siitä jos ei yhtään osaisi sitten elää niiden tulojen mukaan. Itse kuitenkaan en koskaan päästä tiliä ihan nollalle ja pidän aina lipaston laatikossa edes sitten sen parikymppisen jonkun akuuttijutun varalle. Kumppanin ei siis tosiaan pitäisi olla rikas, mutta ahdistaisi kovasti jos se aina kuun puolivälissä jo pohtimaan että mistä rahat makaronipussiin ja tarjousjauhelihaan.

 

["Sari"]

Ei vaikuttanut yhtään, koska seurustelua aloittaessamme olin 16 v ja mies 17 v. Ei siinä vaiheessa ollut kummallakaan tietoa omista tai toisen tulevista tuloista.

Jos nyt joutuisin uuden miehen etsimään, niin sen verran miehen pitää tienata, että pystyy maksamaan puolet talouden menoista. Reilu 2000 euron palkka siis riittää, kunhan mies ei hassaa kaikkia tulojaan johonkin turhuuteen. Rahankäytön pitää siis olla hallussa.

 

[miintumaria]

Kadun yli kaiken että en välittänyt rahasta silloin kun tapasin mieheni. Nyt mies on vapaaehtoisesti työtön ja jos jotain sanon asiasta hän sanoo että tiesin hänet tavatessani hänen olevan köyhä...Olisinpa ollut kiinnostunut rahasta edes vähän silloin. Hänellä on siis luottotiedot mennyt jne.

 

["noh"]

No ei sinänsä tulot tai varallisuus vaikuta, mutta kunnianhimoa pitää olla. Ja sitä kautta tulee, ei nyt välttämättä mitkään supertulot mutta ok tulot kuitenkin, ettei missään sossunluukulla notkuta.

Voihan se kunnianhimo kohdistua johonkin sellaiseenkin asiaan, mitä ei työkseen tee ja mistä ei tule juurikaan tuloja: taide, musiikki, teatteri jne. Näin oli ainakin oman mieheni kohdalla silloin paaaaljon nuorempana. Mies on myös aina ollut erittäin hyvin kartalla maailman asioista ja voi keskustella fiksusti melkein asiasta kuin asiasta kenen tahansa kanssa. Pidän siis hienona asiana, että on tuolla tavoin ollut kunnianhimoinen ja sivistynyt, vaikka oli kauan työtön. Varmasti ollut apua myös nykyisessä esimiestehtävässä näistä nuoruuden joutilasvuosina karttuneista kokemuksista.

 

[sjdef]

Ainoat esteet on jos ei ole vakituista työtä, ja omaa kotia ilman isompaa velkaa. Ja jos on pieni muna, hyi.

 

[artsy]

En ole rahan perään ollut koskaan. Enemmän olen ajatellut henkistä puolta miehestä: olen aina ajatellut, että haluan miehen, joka on älykkäämpi tai edes yhtä älykäs kuin minä.

Löysin mieheni opiskeluaikana eikä mieheni opiskeluala (eikä kyllä omanikaan) enteillyt mitään suurta rahatulvaa. Kohdallani voisi ennemminkin sanoa, että miehen tuleva mahdollinen status hänen edustamallaan alalla olisi voinut vaikuttaa parivalintaani (tosin se tuskin vaikutti), koska hän oli - ja on yhä - arvostettu omalla alallaan. Rahaa siitä ei kyllä juuri heru perusduunaria enempää.

 

[misStar]

[QUOTE="noh";29226353]Voihan se kunnianhimo kohdistua johonkin sellaiseenkin asiaan, mitä ei työkseen tee ja mistä ei tule juurikaan tuloja: taide, musiikki, teatteri jne. Näin oli ainakin oman mieheni kohdalla silloin paaaaljon nuorempana. Mies on myös aina ollut erittäin hyvin kartalla maailman asioista ja voi keskustella fiksusti melkein asiasta kuin asiasta kenen tahansa kanssa. Pidän siis hienona asiana, että on tuolla tavoin ollut kunnianhimoinen ja sivistynyt, vaikka oli kauan työtön. Varmasti ollut apua myös nykyisessä esimiestehtävässä näistä nuoruuden joutilasvuosina karttuneista kokemuksista.[/QUOTE]

No joo, taiteenalat on asia erikseen. Itsekkin kuulun enemmän siihen kastiin. Ja sen takia mä ehkä, mieheltä enemmän odotankin kunnianhimoa, mikä kohdistuu johonkin muuhun. Ei siitä meinaan mitään tuu jos perheessä on kaksi samanlaista tuuliviiriä

 

[vree]

no sen verran katoin, että aavistuksen enemmän tienaa kuin mä, varallisuus ei kiinnostanut pätkääkään

 

[vierass]

Vaikuttaa se aika paljonkin. Ja ei siksi, että haluaisin miehen elättävän minut vaan siksi, että en itse halua elättää miestä. Haluan myös pystyä jatkamaan nykyistä elämäntyyliä myös parisuhteessa: on varaa käydä ulkona syömässä, konserteissa ja matkustella. Haluan, että myös miehellä on varaa tehdä näitä asioita kanssani.

 

[Vaimo-Rakas]

Ei pienintäkään merkitystä.
Olen taloudellisesti riippumaton ihan omasta takaa.
Se nyt on selvä etten mitään loisivaa pitkäaikaistyötäntä olisi ottanut. Miehen pitää olla kyllä jonkinlaisessa hankkeessa ja olla työtä pelkäämätön.

 

[Tasa-arvoa]

mutta kuitenkin jostain ihmeen syystä varakkailla ei-niin-hyvännäköisille vanhemmilla jermuilla on nuoria ja kauniita typyköitä joka sormelle

Ja jostain syystä niillä varakkailla ei-niin-hyvännäköisille vanhemmilla jermuilla on nuoria ja kauniita typyköitä joka sormelle... eikä mukavia fiksuja oman ikäisiä kypsiä naisia.

Kumpi osapuoli tuossa sitten on paheksuttavampi, aikuinen äijä jonka parinvalintakriteeri on "nuori, kaunis ja isot tissit" vai keskenkasvuinen tyttö jonka parinvalintakriteerin on "rikas ja vaikutusvaltainen". Ihmettelen aina miksi tällä kliseellä yritetään aina halventaa naisia, kun oikeasti se kertoo paljon enemmän (ja huonompaa) miehistä.

 

[sfafffff]

ENtä jos se ukko elää suht vaatimattomasti, mutta mukavasti ja käy töissä sen verta et pärjää ja vähän jää säästöönkin (eli ei välttämättä täyttä päivää)? Onko tällöin kyse myös pummista?

 

[Mythago]

ENtä jos se ukko elää suht vaatimattomasti, mutta mukavasti ja käy töissä sen verta et pärjää ja vähän jää säästöönkin (eli ei välttämättä täyttä päivää)? Onko tällöin kyse myös pummista?

Minusta ei. Tässä tulee sitten enemmänkin se, että kohtaako tienaus- ja kulutustottumukset. Eli jotain naista ärsyttää jos mies ei "tee kaikkea mihin pystyisi", kun taas toisen mielestä on hienoa että pitää vaatimattomasta elämäntavasta.

 

[mutta]

Vaikuttaa se aika paljonkin. Ja ei siksi, että haluaisin miehen elättävän minut vaan siksi, että en itse halua elättää miestä. Haluan myös pystyä jatkamaan nykyistä elämäntyyliä myös parisuhteessa: on varaa käydä ulkona syömässä, konserteissa ja matkustella. Haluan, että myös miehellä on varaa tehdä näitä asioita kanssani.

Miehellä ei välttämättä ole halua tuhlailla rahojaan näihin asioihin, vaikka varallisuutta olisikin. Jos on säästäväinen luonteeltaan, ei todellakaan huvita tuhlata rahaa johonkin kalliiseen ja turhalta tuntuvaan juttuun siksi että nainen sitä haluaa.

 

[kfkfkf]

Me oltiin molemmat "köyhiä" kun tavattiin, tiettyjä juttuja tapahtui ja asia muuttui. Oli myös vaihtoehtona ottaa rikas mies, mutta rakastuin mieheeni ja nyt sain molemmat rakastamani miehen ja vähän hilloakin

 

[fgh]

Ei merkkaa juuri mitään. Muilla ominaisuusilla on puolestaan paljonkin väliä.

 

[Ciervo]

Ei merkitystä, kunhan itsensä jollain tavalla elättää, sillä mulla ei ainakaan toistaiseksi ole varaa elättää toista aikuista.

Ihan sama onko töissä vai missä, sivistystaso ja yhteiskunnallinen valveutuneisuus on se mikä merkkaa enemmän.

 

["Veera"]

No eipä nuot silloin 8 vuotta sitten merkinneet mitään.
Rakastuin nimittäin luottotiedottomaan, työttömään sossupummiin.
Nykyään tuo samainen mies on kahden lapsen onnellinen isukki, rakastava puoliso, työssään viihtyvä ja perheestään huolehtiva ihanuus =)

Että melkoisen kultakimpaleen olisin hukkaan päästänyt jos olisin vain varallisuutta ja tuloja miettinyt.

 

[Mulle merkitsee]

Miehen pitää pystyä omilla tuloillaan elättämään itsensä sekä mahdolliset lapsensa aiemmista suhteista. Suotavaa myös on, ettei miehen elintaso poikkea kovin paljoa omastani. Haluan, että kummallakin olisi varaa tehdä asoita, joita halutaan tehdä yksin ja yhdessä, ilman toisen lompakolla käymistä.

 

[Phoebsi]

Ei se ole vaikuttanut, mutta jännä juttu etten ole ihan tyhjätaskujen kanssa koskaan tullut edes toimeen, saati seurustellut.

 

["Mona"]

Me tavattiin opiskelijoina eikä tuloilla sinänsä ollut merkitystä. Halusin kuitenkin miehen joilla samat arvot ja tavoitteet elämässä, joten tiesin ettei ainakaan mikään elämäntapatyötön tule olemaan.

 

[viaras]

Miehellä ei välttämättä ole halua tuhlailla rahojaan näihin asioihin, vaikka varallisuutta olisikin. Jos on säästäväinen luonteeltaan, ei todellakaan huvita tuhlata rahaa johonkin kalliiseen ja turhalta tuntuvaan juttuun siksi että nainen sitä haluaa.

Tietenkin pitää olla myös kutakuinkin samanlaset elämäntavat ja kiinnostuksen kohteet. Tai ainakin hyväksyä, että vapaa-aikaa ei kenties kovinkaan paljoa vietetä yhdessä. Jos toinen mieluummin matkustaa ja toinen taas mieluummin sijoittaa, niin silloin ei ainakaan kumppanistaan pidä odottaa matkaseuraa eikä toisen osapuolen odottaa, että toinen lakkaisi matkustelemasta.

 

[onnentuuli]

No kyllä siinä katsoo onko mies taloudellisesti vakaa, eikä elä kädestä suuhun ja niin että kuluttaa rahat viikossa tilipäivän jälkeen kaikkeen turhaan.
ihan senkin vuoksi, että minkälaista perhe elämä tulis olemaan sellaisen kanssa..

emmä tarvi rikkauksia, mutta niin että osaa hoitaa raha-asiansa, asua kivasti ja harrastaa. yleensä ne asiat pystyy hoitamaan kun molemmat on työelämässä ja tienaa kohtalaisesti.
arvostan sitten kuitenkin eriasioita enemmän kun sitä rahaa.

 

[Peyote]

Pitää lisätä tuohon varallisuuteen yks a niin kuulostaa paljon jännemmältä.

 

[vierass]

Miehellä ei välttämättä ole halua tuhlailla rahojaan näihin asioihin, vaikka varallisuutta olisikin. Jos on säästäväinen luonteeltaan, ei todellakaan huvita tuhlata rahaa johonkin kalliiseen ja turhalta tuntuvaan juttuun siksi että nainen sitä haluaa.

Tässä oli nyt kyse rahasta, tietysti silläkin on suuri merkitys, että intressit ovat samanlaiset. Jos varakas mies haluaa istua kotona laskemassa roposiaan ja sanoo, että mitä sitä turhaan menee kahvilaan kun kahvit voi keittää kotonakin, ei hän selvästikään ole minulle sopiva mies.