Miten pääsee lihavuusleikkaukseen?

Alkoholismi ja liikasyöminen on mielestäni ihan verrattavissa olevat. Liikasyöminen on itse asiassa vaikeampaa koska jotain on kuitenkin pakko syödä, viinaa ei ole pakko juoda

 

Et sä tiennyt, koska kirjoitit vain että masennus ja alkoholismi ovat sairauksia. Sä et tiennyt että lihavuus luokitellaan nykyään sairaudeksi. Ja sen takia kun suurin osa ihmisistä ei tätä tiedä, ne toitottaa koko ajan tuota syö vähemmän -mantraansa.

Ei siinä mitään pahaa ole ettei jotain asiaa tiedä. Myöntää vaan reilusti sen eikä siinä sen kummempaa.

Kyllä mä tiedän, että sairaalloinen lihavuus on sairaus.
Silti sairaudessa parhaiten toimii se, että ihminen itsekin yrittää muuttaa elämäntapojaan. Alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille suositellaan lopettamaan alkoholi/huumeiden käyttö tai ainakin vähentämään alkoholin käyttöä.
Tiedän myös sen, että syömishäiriöt ovat hankalampia asioita kuin esim. alkoholismi tai huumeet, koska ihmisen täytyy kuitenkin syödä.

 

Kyllä mä tiedän, että sairaalloinen lihavuus on sairaus.
Silti sairaudessa parhaiten toimii se, että ihminen itsekin yrittää muuttaa elämäntapojaan. Alkoholisteille ja huumeidenkäyttäjille suositellaan lopettamaan alkoholi/huumeiden käyttö tai ainakin vähentämään alkoholin käyttöä.
Tiedän myös sen, että syömishäiriöt ovat hankalampia asioita kuin esim. alkoholismi tai huumeet, koska ihmisen täytyy kuitenkin syödä.

Tuo on ihan totta, Mä olen elämäni aikana onnistunut lopettamaan koukuttavien kipu- ja rauhoittavien käytön, ja tein sen itse, kotona, yksin. En suostunut menemään katkolle. Olen onnistunut lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. Olen onnistunut lopettamaan noin 20 v. kestävän tupakoinnin. Itse, yksin. Ei ole ollut ketään apuna tai tukena. Mutta kun (kirosana tähän) syömistä mä en voi kokonaan lopettaa.

Mä niin haluaisin vielä joskus kokea sen tunteen, että kun katson peiliin, en ensimmäiseksi tuntisi sitä häpeää ja itseinhoa. Mutta ilmeisesti ne valikoi pärstäkertoimen mukaan ne ketkä pääsee siihen leikkaukseen.

 

Niin ja tietysti tiedän että elämäntapojen on muututtava, loppuelämän ajaksi. Siihen pitää sitoutua. TIEDÄN! Olen noin viiden vuoden ajan miettinyt tätä leikkausta, etsinyt tietoa siitä, lukenut ihmisten kokemuksia miten on mennyt ennen ja jälkeen leikkauksen. Ja miettinyt vielä lisää.

Niin että miksi mulle sanotaan että syö vähemmän, simple as that. Että syö vähemmän ni et sä mitään leikkausta tarvii.

 

Tuo on ihan totta, Mä olen elämäni aikana onnistunut lopettamaan koukuttavien kipu- ja rauhoittavien käytön, ja tein sen itse, kotona, yksin. En suostunut menemään katkolle. Olen onnistunut lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. Olen onnistunut lopettamaan noin 20 v. kestävän tupakoinnin. Itse, yksin. Ei ole ollut ketään apuna tai tukena. Mutta kun (kirosana tähän) syömistä mä en voi kokonaan lopettaa.

Ihan mahtava juttu!! Hyvä sinä!
Mieti että sä olet pystynyt tekemään jotain mitä moni ei ole voinut tehdä ja kamppailevat vieläkin noiden ongelmien kanssa
En yhtään epäile ettetkö selviäisi tästäkin ongelmasta, olet jo osoittanut itsellesi että olet tarpeeksi vahva.

Mä niin haluaisin vielä joskus kokea sen tunteen, että kun katson peiliin, en ensimmäiseksi tuntisi sitä häpeää ja itseinhoa.

Kyllä sä tulet sen päivän vielä kokemaan ja näkemään, mutta toisaalta taas olis tärkeätä oppia jo nyt rakastamaan itseäsi niin paljon, että näet sieltä peilistä kauniin ja rakastettavan ihmisen.

Mutta ilmeisesti ne valikoi pärstäkertoimen mukaan ne ketkä pääsee siihen leikkaukseen.

Emmä tuota usko.

 

Niin että miksi mulle sanotaan että syö vähemmän, simple as that. Että syö vähemmän ni et sä mitään leikkausta tarvii.

Sua kehoitetaan syömään vähemmän jo ennen leikkaustakin, toki ymmärrän sen leikkauksen motivoivan sua annoskokojen pienentämiseen..

 

Niin, mä oikeasti haluan sen elämänmuutoksen. Mutta se on sellainen asia mikä ei onnistukaan yksin, niinkuin nuo kaikki muut., Miksi sitä apua siihen ei anneta mulle? Jotkut ovat lihoneet sen leikkauksen jälkeen takaisin vanhoihin mittoihin ja enemmänkin, ja hei, ne on leikattu uudestaan! Toiseen kertaan! Mä en saa ensimmäistäkään mahdollisuutta. Kyllä mä olen elämäni aikana laihduttanut montakin kertaa, yhdellä kerralla painoa putosi 16 kiloa. Sitä ennen (siis vuosia ennen) olin itsekseni laihduttanut ehkä noin parikymmentä kiloa. Ja arvatkaa mitä. Ne kilot tuli takasin! Korkojen kanssa vieläpä.

Nyt olen siinä pisteessä, että alaselkäkipu estää tehokkaasti oikeastaan kaiken liikkumisen, eilen aloin imuroimaan niin noin 5 minuuttia ja tadaa, selkää poltti siihen malliin että oli lopetettava se homma. Kävin kaupassa, pelkäsin kotimatkalla että mitä jos jalat pettää alta. Ei missään ainuttakaan penkkiä jossa olisi voinut levähtää. Jos voisitte vaikka edes viiden minuutin ajan kokea ja tuntea ne kivut mitä mulla on, niin ehkä sitten ymmärtäisitte. Ja taustastani johtuen, ette saa käyttää kipulääkkeitä. Buranat ja panadolit.. käyttääkö lääkärit itse omiin koviin kipuihinsa oikeasti vain panadolia ja buranaa? Kun aina tuota yhdistelmää tarjoavat.

Eihän se kipulääke auta kun se kipu johtuu siitä että on niin iso jättimaha, että selkä on taipunut notkolle niin sen takia se on kipeä. Kun paino on koko ajan tässä edessä, niin siitä se johtuu. Joo, mä olen sitä tyyppiä jolla kilot kerääntyy vatsan alueelle. Olis niin paljon kirjoitettavaa mutta eipä se teitä kiinnosta niin en jaksa.

On vaan yksi: syö vähemmän! Simple as that.

 

Voi että Elena kun voisin jutella sun kanssa. Vaikka nyt heti. Tai myöhemmin. Onko sulla sähköpostiosoitetta?

 

Niin, mä oikeasti haluan sen elämänmuutoksen. Mutta se on sellainen asia mikä ei onnistukaan yksin, niinkuin nuo kaikki muut., Miksi sitä apua siihen ei anneta mulle? Jotkut ovat lihoneet sen leikkauksen jälkeen takaisin vanhoihin mittoihin ja enemmänkin, ja hei, ne on leikattu uudestaan! Toiseen kertaan! Mä en saa ensimmäistäkään mahdollisuutta. Kyllä mä olen elämäni aikana laihduttanut montakin kertaa, yhdellä kerralla painoa putosi 16 kiloa. Sitä ennen (siis vuosia ennen) olin itsekseni laihduttanut ehkä noin parikymmentä kiloa. Ja arvatkaa mitä. Ne kilot tuli takasin! Korkojen kanssa vieläpä.

Nyt olen siinä pisteessä, että alaselkäkipu estää tehokkaasti oikeastaan kaiken liikkumisen, eilen aloin imuroimaan niin noin 5 minuuttia ja tadaa, selkää poltti siihen malliin että oli lopetettava se homma. Kävin kaupassa, pelkäsin kotimatkalla että mitä jos jalat pettää alta. Ei missään ainuttakaan penkkiä jossa olisi voinut levähtää. Jos voisitte vaikka edes viiden minuutin ajan kokea ja tuntea ne kivut mitä mulla on, niin ehkä sitten ymmärtäisitte. Ja taustastani johtuen, ette saa käyttää kipulääkkeitä. Buranat ja panadolit.. käyttääkö lääkärit itse omiin koviin kipuihinsa oikeasti vain panadolia ja buranaa? Kun aina tuota yhdistelmää tarjoavat.

Eihän se kipulääke auta kun se kipu johtuu siitä että on niin iso jättimaha, että selkä on taipunut notkolle niin sen takia se on kipeä. Kun paino on koko ajan tässä edessä, niin siitä se johtuu. Joo, mä olen sitä tyyppiä jolla kilot kerääntyy vatsan alueelle. Olis niin paljon kirjoitettavaa mutta eipä se teitä kiinnosta niin en jaksa.

On vaan yksi: syö vähemmän! Simple as that.

Kipulääkkeistä tuli mieleen. Kuten jossain viestissä oli kirjoitettu, kipulääkkeet mm kolmiolääkkeet voivat koukuttaa ja voi tulla niihin riippuvuus. On joskus todella vaikea päästä niistä irti.
Näitä kipulääkkeitä on toki käytettävä/määrättävä kun on tarpeen, mutta on myös suunniteltava lopetus niin ettei lääkitys ikään kuin jää potilaalle "päälle".
KIpulääkkeitä on paljon erilaisia mm nivelrikkoon kuureina, ns kipukynnystä nostavia ja unta parantavia.

 

Kipulääkkeistä tuli mieleen. Kuten jossain viestissä oli kirjoitettu, kipulääkkeet mm kolmiolääkkeet voivat koukuttaa ja voi tulla niihin riippuvuus. On joskus todella vaikea päästä niistä irti.
Näitä kipulääkkeitä on toki käytettävä/määrättävä kun on tarpeen, mutta on myös suunniteltava lopetus niin ettei lääkitys ikään kuin jää potilaalle "päälle".
KIpulääkkeitä on paljon erilaisia mm nivelrikkoon kuureina, ns kipukynnystä nostavia ja unta parantavia.

Kun luin tämän, tuli tunne että mua pidetään nyt ihan tyhmänä, sellaisena, joka ei tiedä noista mitään. Ei tiedä, vaikka on käyttänyt kipulääkkeitä väärin jotain 10 vuotta, ja itsevierottautumisen jälkeen etsinyt tietoa noista lääkkeistä. Oli pakonomainen tarve etsiä kaikki tieto noista lääkkeistä. Luin käyttäjäkokemuksia joka paikasta missä niitä oli, naistenlehtien artikkelit, lääkärilehdet, päihdelinkistä sitä karumpaa puolta jne. Oli sellaisia juttuja mitä en edes voinut kuvitella olevan olemassakaan, liittyen siis noihin kipulääkkeisaiin mitä olin käyttänyt.

Aikuinen lapseni kysyykin minulta ensimmäisenä, jos hän tietää jollekin läheiselle määrätyn mieliala- tai rauhoittavia lääkkeitä. Sanoo että kysyy niiden lääkkeiden vaikutuksista sun muista ensin omasta apteekista

 

Niin, mä oikeasti haluan sen elämänmuutoksen. Mutta se on sellainen asia mikä ei onnistukaan yksin, niinkuin nuo kaikki muut., Miksi sitä apua siihen ei anneta mulle? Jotkut ovat lihoneet sen leikkauksen jälkeen takaisin vanhoihin mittoihin ja enemmänkin, ja hei, ne on leikattu uudestaan! Toiseen kertaan! Mä en saa ensimmäistäkään mahdollisuutta. Kyllä mä olen elämäni aikana laihduttanut montakin kertaa, yhdellä kerralla painoa putosi 16 kiloa. Sitä ennen (siis vuosia ennen) olin itsekseni laihduttanut ehkä noin parikymmentä kiloa. Ja arvatkaa mitä. Ne kilot tuli takasin! Korkojen kanssa vieläpä.

Nyt olen siinä pisteessä, että alaselkäkipu estää tehokkaasti oikeastaan kaiken liikkumisen, eilen aloin imuroimaan niin noin 5 minuuttia ja tadaa, selkää poltti siihen malliin että oli lopetettava se homma. Kävin kaupassa, pelkäsin kotimatkalla että mitä jos jalat pettää alta. Ei missään ainuttakaan penkkiä jossa olisi voinut levähtää. Jos voisitte vaikka edes viiden minuutin ajan kokea ja tuntea ne kivut mitä mulla on, niin ehkä sitten ymmärtäisitte. Ja taustastani johtuen, ette saa käyttää kipulääkkeitä. Buranat ja panadolit.. käyttääkö lääkärit itse omiin koviin kipuihinsa oikeasti vain panadolia ja buranaa? Kun aina tuota yhdistelmää tarjoavat.

Eihän se kipulääke auta kun se kipu johtuu siitä että on niin iso jättimaha, että selkä on taipunut notkolle niin sen takia se on kipeä. Kun paino on koko ajan tässä edessä, niin siitä se johtuu. Joo, mä olen sitä tyyppiä jolla kilot kerääntyy vatsan alueelle. Olis niin paljon kirjoitettavaa mutta eipä se teitä kiinnosta niin en jaksa.

On vaan yksi: syö vähemmän! Simple as that.

Mutkun hei! Jos se leikkaus sulle tehdään, niin lopputulos on silti ihan sama. -Syö vähemmän. Ei se tee ihmetaikoja. Sun tekee silti mieli vaikka mitä herkkuja ja jos annat periksi mieliteolle niin vatsa venyy taas.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että voisivat järjestää, terveydenhuollon puitteissa, aluksi ohjattuja vertaistukiryhmiä joissa opeteltaisiin yhdessä erilaisia sopivia liikuntamuotoja, myös voisi olla ravitsemustieteen opintoja, neuvontaa miten tehdä terveellistä ruokaa ja kaikenlaisia tapahtumia jotka tukisivat hyvinvointia ja laihtumista.


Suomessa on se paha vika, että asioille tehdään jotain vasta sitten kun jo mennään ambulanssilla suoraan teholle.

 

Sua kehoitetaan syömään vähemmän jo ennen leikkaustakin, toki ymmärrän sen leikkauksen motivoivan sua annoskokojen pienentämiseen..

Eikun tarkoitin että sanovat että syö vähemmän niin et tarvii koko leikkausta. On se niin yksinkertaista!

 

Mutkun hei! Jos se leikkaus sulle tehdään, niin lopputulos on silti ihan sama. -Syö vähemmän. Ei se tee ihmetaikoja. Sun tekee silti mieli vaikka mitä herkkuja ja jos annat periksi mieliteolle niin vatsa venyy taas.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että voisivat järjestää, terveydenhuollon puitteissa, aluksi ohjattuja vertaistukiryhmiä joissa opeteltaisiin yhdessä erilaisia sopivia liikuntamuotoja, myös voisi olla ravitsemustieteen opintoja, neuvontaa miten tehdä terveellistä ruokaa ja kaikenlaisia tapahtumia jotka tukisivat hyvinvointia ja laihtumista.


Suomessa on se paha vika, että asioille tehdään jotain vasta sitten kun jo mennään ambulanssilla suoraan teholle.

No, kerro mulle, miksi niitä leikkauksia sitten tehdään, jos ne ovat ihan hyödyttömiä? Eikö sun mielestä ole se elämänmuutos leikkauksen jälkeen onnistunut kenelläkään? Vatsalaukku venyy kaikilla sitten entisiin mittoihin? Mitä järkeä koko touhussa sitten edes on?

 

Eikun tarkoitin että sanovat että syö vähemmän niin et tarvii koko leikkausta. On se niin yksinkertaista!

Mä uskon että monet tarkoittavat sillä hyvää, koska niinhän se toimii MUTTA toki niinkuin itse sen sanoit niin se ei ole helppoa sellaiselle, jonka vatsalaukku on jo venynyt eikä päänuppi saa ajoissa viestiä täyttymisen tunteesta.

Ehdottomasti sun pitää saada apua ja tukea, ja jos se leikkaus auttais sua harppaamaan eteenpäin niin voi kunpa pääsisit siihen
Roosan kanssa olen samaa mieltä siitä, että jatkossa olis hyvä jos saisit jonkun tukiryhmän ja tosta tulikin mieleeni, että olet sä katsellut netistä löytyiskö laihdutusleikatuille/leikkaukseen haluaville jotain omaa keskustelufoorumia?

 

No, kerro mulle, miksi niitä leikkauksia sitten tehdään, jos ne ovat ihan hyödyttömiä? Eikö sun mielestä ole se elämänmuutos leikkauksen jälkeen onnistunut kenelläkään? Vatsalaukku venyy kaikilla sitten entisiin mittoihin? Mitä järkeä koko touhussa sitten edes on?

En mä tiedä. Ehkä siinä on järkeä, jos on jenkkityyliin lylipainoinen. Siis yli 200 kiloinen ja mahalaukku siis todella liian suuri.

Eks-anoppi oli leikkauksessa. Laihtui aluksi kymmenen kiloa mutta on sen jo lihonnut takaisin. Sen lisäksi sillä on nykyään yhtä ja toista kremppaa kun on kalsiuminpuutosta ja d-vitamiininpuutosta ja anemiaa ja b-vitamiininpuutoista -ku ne makeat herkut maittavat aivan yhtälailla kuin ennen leikkausta. Tarpeelliset tuotteet jäävät syömättä ku ei vatsaan mahdu.


Toinen ystävä taas elää nykyään suunnilleen pelkällä oluella ku ei saisi kuin sen pari desiä kerrallaan syödä ja jos syöt oikeaa ruokaa ni et sit voi enää hörppäistä...

Kolmas on pysynyt suht hyvin painossa mihin onnistui ennen ja leikkauksen jölkeen laihduttamaan mutta riesakseen sai jokun ihmeen harvinaissairauden ja viettää ainakin viikon joka kuukausi sairaalassa. Ei toki voida leikkausta suoraan syyttää, mutta, mutta.

 

Niin, on tuossa se kääntöpuolikin tietysti. Monille on tullut ties mitä vaivoja ja harmeja leikkauksen jälkeen. Monet ovat myös onnistuneet elämäntapamuutoksessa ja ovat onnellisia, kun voivat liikkua ja kävellä vähän pitempiäkin matkoja, eikä peiliin katsoessa ensimmäisenä iske se itseinho ja häpeä. Vaatteet mahtuu taas kivasti päälle, voi ostaa vaikka kirppikseltä normaalikokoisen ihmisen vaatteita, eikä tarvitse aina etsiä niitä mustia 4xl-5xl kokoja. Eikä tarvitse enää hävetä kaupassa kun etsii niitä kaikista isoimpia kokoja. Kehtaa syödä kesällä ulkona jäätelöä, sen pienen määrän tottakai, mutta eipä enää kukaan huutele että älä hei läski syö jädee se lihottaa yms. skeidaa, Ei tarvitse bussissa hävetä kun ei enää vie kahden ihmisen paikkaa.

 

Kun luin tämän, tuli tunne että mua pidetään nyt ihan tyhmänä, sellaisena, joka ei tiedä noista mitään. Ei tiedä, vaikka on käyttänyt kipulääkkeitä väärin jotain 10 vuotta, ja itsevierottautumisen jälkeen etsinyt tietoa noista lääkkeistä. Oli pakonomainen tarve etsiä kaikki tieto noista lääkkeistä. Luin käyttäjäkokemuksia joka paikasta missä niitä oli, naistenlehtien artikkelit, lääkärilehdet, päihdelinkistä sitä karumpaa puolta jne. Oli sellaisia juttuja mitä en edes voinut kuvitella olevan olemassakaan, liittyen siis noihin kipulääkkeisaiin mitä olin käyttänyt.

Aikuinen lapseni kysyykin minulta ensimmäisenä, jos hän tietää jollekin läheiselle määrätyn mieliala- tai rauhoittavia lääkkeitä. Sanoo että kysyy niiden lääkkeiden vaikutuksista sun muista ensin omasta apteekista

En halua ketään syyllistää enkä pidä tyhmänä.
Minun mielestäni lääkärit ovat täysin itse vastuussa määräämistään kipulääkeresepteistä ja miten uusivat niitä ja kuinka usein eikä jättää missään nimessä potilasta yksin.
Helpoin tapa on siis heille vain uusia resepti kysymättä yhtään mitään potilaalta.

Pitäisi olla lääkärille pitkä vastaanottoaika ja pohtia yhdessä kokonaistilannetta/lääkitykset ja kuntoutus ym asiat. Ja sen jälkeen pitäisi tietenkin vielä arvioida vointi uudella käynnillä/soitolla.

Jollakin lääkärillä pitäisi olla aikaa pysähtyä, olisi laadukkaampaa ja halvempaa, koska potilaan ei tarvitse tilata useita lyhyitä vastaanottoja ja aina eri lääkärille selvittääkseen alusta alkaen sairauksiaan ja oireitaan.

 

Ei... kun en minä niitä kipulääkkeitä halua, vaan selkäkivun pois. Ja se taas ei lähde millään kipulääkkeellä. On tänään taas ollut ihan hirveä päivä, olen itkenyt varmaan kolme tuntia. Mietin jopa.. no antaa olla. En ole koskaan eläessäni ollut näin masentunut ja itkuinen kuin olen ollut sen jälkeen, kun se lääkäri sanoi että," ehei, et sinä siihen leikkaukseen pääse. Et sinä sillä onnelliseksi tule." Niin, enhän minä onnelliseksi tulisi jos tämä ainainen polttava selkäkipu häipyisi. Enkä siitäkään, että voisin käydä pitkillä kävelyretkillä, eikä tarvitsisi koko ajan etsiä että onko missään penkkiä että pääsee lepäämään. Ei, en osaisi elää ilman selkäkipua, polvikipuja, itseinhoa ja häpeää. Kyllä se niin on että ne mulla kuuluu olla. Onneksi lääkärit ovat niin viisaita, että eivät ota niitä multa pois. Näin niinkuin ihan pikkusen kärjistettynä.

 

Ja miksi jotkut leikataan jopa kahteen kertaan? Vähän aikaa sitten eräs nainen kertoi, että hän oli mennyt sisätautilääkärin vastaanotolle (pääkaupunkiseudulla) ihan muissa asioissa, niin se lääkäri oli sanonut, että kyllä minä kuule nyt laitan sinut siihen lihavuusleikkausjonoon. Niin se nainen oli ollut että mitä, ei sellaisesta ole mitään puhetta ollut, en suostu. Lääkäri sanoi itsekseen "potilas kieltäytyy lihavuusleikkauksesta..."

Ja se nainen on mua 20 kiloa kevyempi.

 

Mikäli on tarvetta kuntoutuksille esim. Kelan sivuilla on infoa ja voi keskustella lääkärin kanssa olisiko sellaisesta hyötyä.

Kuntoutus

Kela järjestää monipuolista kuntoutusta ja tukee kuntoutuksen aikaista toimeentuloa myöntämällä kuntoutusrahaa.

www.kela.fi

 

Ymmärrän sinua hyvin kun sairastan selkärankareumaa. Tiettyyn kipuun turtuu ja tottuu mutta joskus jatkuva kipu on sietämätöntä. Huonoina päivinä kun teen jotain on pakko maata lattialla hetki että pystyy jatkamaan. Henkilökohtaisesti en voi kuitenkaan jäädä paikoilleni vaan on pakko liikkua. Välillä onnistuu kortisonin ja naprometinin kanssa paremmin joskus on yhtä helvettiä. Sinua helpottaisi jos saisit edes hieman pudotettua painoa. Älä jää paikoilleen se on pahinta mitä voit tehdä itsellesi.

 

Ei... kun en minä niitä kipulääkkeitä halua, vaan selkäkivun pois. Ja se taas ei lähde millään kipulääkkeellä. On tänään taas ollut ihan hirveä päivä, olen itkenyt varmaan kolme tuntia. Mietin jopa.. no antaa olla. En ole koskaan eläessäni ollut näin masentunut ja itkuinen kuin olen ollut sen jälkeen, kun se lääkäri sanoi että," ehei, et sinä siihen leikkaukseen pääse. Et sinä sillä onnelliseksi tule." Niin, enhän minä onnelliseksi tulisi jos tämä ainainen polttava selkäkipu häipyisi. Enkä siitäkään, että voisin käydä pitkillä kävelyretkillä, eikä tarvitsisi koko ajan etsiä että onko missään penkkiä että pääsee lepäämään. Ei, en osaisi elää ilman selkäkipua, polvikipuja, itseinhoa ja häpeää. Kyllä se niin on että ne mulla kuuluu olla. Onneksi lääkärit ovat niin viisaita, että eivät ota niitä multa pois. Näin niinkuin ihan pikkusen kärjistettynä.

Mä olen sitä mieltä, että entä jos koetat hakea toisen lääkärin mielipidettä asiaan?
Kuka se lääkäri on sanomaan ettet sä mitään leikkausta tartte, jos kerran susta tuntuu että siitä olis sulle apua!

 

Mä olen sitä mieltä, että entä jos koetat hakea toisen lääkärin mielipidettä asiaan?
Kuka se lääkäri on sanomaan ettet sä mitään leikkausta tartte, jos kerran susta tuntuu että siitä olis sulle apua!

Jospa siellä selässä ei ole mitään sellaista vikaa, joka leikkauksella paranisi.
Välilevypullistumiinkaan ei mielellään kosketa/leikata, vaan odotellaan pullistuman näivettymistä pois. Luudutusleikkauksien jälkeen voi tulla ranka huonompaan kuntoon ja voimakkaat kivut vaan muuttuvat toiseen paikkaa tai on halvausriskiä potilaalle leikkauksessa.

Toisen lääkärin mielipide on kyllä ihan hyvä asia, kannattaa kysyä.

 

Ainakaan samasta sairaalasta ei hyödytä kysellä toisten lääkärien mielipiteitä. Ei ne kollegojensa tekemiö päätöksiä ala muuttelemaan. Jos oikein rehellisesti puhutaan, niin kyllä te tämän tiedätte. Ei hyödytä mitään pyytää toisen esim. psykiatrin lausuntoa. Eihän ne nyt toistennsa varpaille tallo. Ja mulla on tästä omakohtaista kokemusta.

 

Mä olen sitä mieltä, että entä jos koetat hakea toisen lääkärin mielipidettä asiaan?
Kuka se lääkäri on sanomaan ettet sä mitään leikkausta tartte, jos kerran susta tuntuu että siitä olis sulle apua!

Toinen psykiatri vahvisti ensimmäisen psykiatrin tekemän lausunnon. Ei ne toistensa lausuntoja muuttele. Ja ne syyt... ette te uskoisi jos kertoisin miten älyttömiä ne syyt oli. Niissä ei ollut järjen hiventäkään eikä ne ollut edes totta. Enkä mä niitä tässä ala kertomaan kun te ette tosiaan uskoisi kuitenkaan.