Miten päästä yli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olen sekaisin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mutta voiko suhde oikeasti muuttua? Pysyvästi? Ettei se ajaudu uriltaan taas jossain vaiheessa...?

Voi muuttua. Pysyvästikin. Tai sitten ei muutu, osa ihmisistä on sellaisia. Tässä asiassa ei ole ehdottomia totuuksia.

Kyse on siitä miten paljon kärsivällisyyttä on yrittää. Yritys on aina hyvä. Yrittämättä nimittäin ei ainakaan onnistu. Joskus tietysti kärsivällisyys voi loppua, se on sitten loppu. Jos niin on niin sitten anna olla, älä syyttele silloin ketään, jokaisella on jokin piste missä se loppuu. Maailmassa on miljoonia mahdollisuuksia....
 
Viimeksi muokattu:
En kyllä tämän tapauksen kohdalla usko tuohon. Miehellä on kyllä kaikki muu elämässään rempallaan ja hänen täytyy saada asiansa kuntoon ennen kuin voi harkitakaan mitään parisuhdetta kenenkään kanssa. Kaikki se paha olo, mitä hän omista ongelmistaan sai, myrkytti myös meidän suhteemme.

Tässäpä se on -vastaus (omasi) kysymykseen "voimmeko vielä aloittaa uudelleen".

Pidä tästä kiinni, ja kerro tämä myös miehelle. Omaa elämäänsä voi muuttaa lähes aina. Saanko kysyä, mikä on tuo "kaikki muu rempallaan"? Työttömyys? Velat? Päihteet? Ratkaisumallit näihin pähkinänkuoressa. Opiskelu, alan vaihto. Velkaneuvonta, viisivuotissuunnitelma talouden pidon suhteen. AA-kerho.
 
Viimeksi muokattu:
Miehen pahimmat ongelmat lienevät seuraavat: tekee työtä, mitä vihaa ja opiskelut ovat sen vuoksi olleet jäissä liian pitkään ja on turhautunut sen takia. Mutta nyt hän aikoo lopettaa työt ja palata opintojen pariin. Auttaisiko se sitten tarpeeksi, sitä en osaa sanoa.

Olen vain hirveän hämmentynyt koko tilanteesta.
 
Miehen pahimmat ongelmat lienevät seuraavat: tekee työtä, mitä vihaa ja opiskelut ovat sen vuoksi olleet jäissä liian pitkään ja on turhautunut sen takia. Mutta nyt hän aikoo lopettaa työt ja palata opintojen pariin. Auttaisiko se sitten tarpeeksi, sitä en osaa sanoa.

Olen vain hirveän hämmentynyt koko tilanteesta.

Ei kuulosta pahalta mieheltä, kyllä voi ottaa pattiin työt; ette ole oikein osanneet käsitellä asiaa. Minusta teidän kannattaisi katsoa meneekö asiat vanhoihin uomiinsa ja riitely tulee päällimmäiseksi, ei siinä mitään häviä, mutta voi voittaa todella paljon.
 
Viimeksi muokattu:
No et missään tapauksessa ota takaisin miestä, joka jo ensimmäisen seukkailuvuoden aikana "itkettää sinua enemmän kuin on tervettä..." Jos nyt alatte olemaan yhdessä, niin ei mene kuin 1-2 kk niin kuljet taas silmät itkusta turvonneina.

Muutaman kuukauden päästä ikävä helpottaa, kenties jo aiemminkin. Elä kesää kavereiden kanssa. Tiedä, jos vaikka joku kiva tulisi vastaan. Jos ei, niin sinkkuilukin on kurjan suhteen jälkeen nautinto.
 
No et missään tapauksessa ota takaisin miestä, joka jo ensimmäisen seukkailuvuoden aikana "itkettää sinua enemmän kuin on tervettä..." Jos nyt alatte olemaan yhdessä, niin ei mene kuin 1-2 kk niin kuljet taas silmät itkusta turvonneina.

Muutaman kuukauden päästä ikävä helpottaa, kenties jo aiemminkin. Elä kesää kavereiden kanssa. Tiedä, jos vaikka joku kiva tulisi vastaan. Jos ei, niin sinkkuilukin on kurjan suhteen jälkeen nautinto.


Ihan totta tämäkin. Järki sanoo, että pysy kaukana siitä miehestä, mutta tunteet yrittää ottaa vallan. Niinkuin aina minun kohdallani. Huvittavinta tässä on se, että miehen mielestä meidän olisi JÄRKEVÄÄ olla yhdessä. Hän oikeasti sanoi miettineensä asiaa ja tajunneensa, että ei varmasti löydä ketään toista naista, jonka kanssa arvot yms. kolahtaisi niin hyvin kuin minun kanssani, joten ei ole järkevää antaa periksi. Toki hän tunnesyytkin mainitsi. Niin, minä en tehnytkään häntä onnettomaksi, päinvastoin. Ihan hullua tämä, miten eri kanteilta nähdään koko suhde.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan totta tämäkin. Järki sanoo, että pysy kaukana siitä miehestä, mutta tunteet yrittää ottaa vallan. Niinkuin aina minun kohdallani. Huvittavinta tässä on se, että miehen mielestä meidän olisi JÄRKEVÄÄ olla yhdessä. Hän oikeasti sanoi miettineensä asiaa ja tajunneensa, että ei varmasti löydä ketään toista naista, jonka kanssa arvot yms. kolahtaisi niin hyvin kuin minun kanssani, joten ei ole järkevää antaa periksi. Toki hän tunnesyytkin mainitsi. Niin, minä en tehnytkään häntä onnettomaksi, päinvastoin. Ihan hullua tämä, miten eri kanteilta nähdään koko suhde.

hakee tekosyitä pitää suhdettanne kasassa, jotain vain paremman puutteessa. Ei noin hajalla olevan ja itsensä kanssa ongelmissa painivan kanssa tule hyvää ja tasapainoista suhdetta. Kyllä toisen ongelmat rasittavat parisuhteessa molempia.

odota niin kauan, että mies saa asiansa kuntoon ja pystyy esittäytymään tasapainoisena ja vastuullisena. Naisten pahin viehe on pariutua reppanan kanssa, jolle jakaa myötätuntoa ja jota joutuu sen jälkeen vetämään perässä oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ei sillä tavoin saa rakkautta eikä onni tule myötä.

Sanoisin miehelle nyt, että näytä ensin olevasi mies niiden arvojesi ja sanojesi takana. palataan sitten astialle.
 
Viimeksi muokattu:
Taidan taipua siihen, että annan tämän suhteen vain loppua. Näen liikaa ongelmia ja asioita, jotka johtanevat kuitenkin eroon jossain vaiheessa. Näin miestä tänään, toki tunteet pyrkivät pintaan, mutta tuli vain olo, että hän haluaa hyötyä minusta tavalla tai toisella. Tai haluaa vain, että hänellä on joku. Jotenkin hän vaikutti niin passiiviselta edes yrittäessään saada minua takaisin, että ihan jo se sai niskavillat pystyyn. Olen mielestäni hieman aktiivisemman yrittämisen arvoinen :D vaikka itse sanonkin. En halua olla kenellekään "vain joku, ettei olisi niin yksinäistä". Tuommoisen tunteen kanssa en lähde mihinkään parisuhteeseen enää.
 
Ihan totta tämäkin. Järki sanoo, että pysy kaukana siitä miehestä, mutta tunteet yrittää ottaa vallan. Niinkuin aina minun kohdallani. Huvittavinta tässä on se, että miehen mielestä meidän olisi JÄRKEVÄÄ olla yhdessä. Hän oikeasti sanoi miettineensä asiaa ja tajunneensa, että ei varmasti löydä ketään toista naista, jonka kanssa arvot yms. kolahtaisi niin hyvin kuin minun kanssani, joten ei ole järkevää antaa periksi. Toki hän tunnesyytkin mainitsi. Niin, minä en tehnytkään häntä onnettomaksi, päinvastoin. Ihan hullua tämä, miten eri kanteilta nähdään koko suhde.

Varmaan miehestä olisikin tosi järkevää olla yhdessä, jos hän jättää työnsä ja alkaa opiskella. Siinähän talous joutuu lujille, jos ei ole toista auttamassa.

Ei tuollaisia suhdeasioita ratkaista viikossa eikä kahdessa. Pysyisin visusti erossa sen kuukauden ja ylikin. Sen jälkeenkin miettisin kerran jos toisenkin. Järki palaa kyllä, kunhan huuma haihtuu.
 
Viimeksi muokattu:
Varmaan miehestä olisikin tosi järkevää olla yhdessä, jos hän jättää työnsä ja alkaa opiskella. Siinähän talous joutuu lujille, jos ei ole toista auttamassa.

Ei tuollaisia suhdeasioita ratkaista viikossa eikä kahdessa. Pysyisin visusti erossa sen kuukauden ja ylikin. Sen jälkeenkin miettisin kerran jos toisenkin. Järki palaa kyllä, kunhan huuma haihtuu.


Voisiko tosiaan olla, että hän miettii taloudellista asemaansa? Se kävi kyllä itsellänikin mielessä. Hän tosin tietää, että en ala elättämään ketään, mutta olisihan se varmaan silti kätevää, jos on työssäkäyvä tyttöystävä, vähintäänkin hädässä auttamassa. Mutta se lienee varma, että jos minun täytyy näin paljon epäillä hänen aikeitaan, ei suhteeseen ole mitään järkeä enää ryhtyä.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmiset tekevät isoja virheitä seuratessaan tunteitaan. Parisuhde on myös opettelemista tuntemaan toinen, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä arvoja, yhteistä aikaa. On melko hataralla pohjalla suhde, jos on suuria tunteita, mutta ei ole mitään yhteistä.
 
Ihmiset tekevät isoja virheitä seuratessaan tunteitaan. Parisuhde on myös opettelemista tuntemaan toinen, yhteisiä harrastuksia, yhteisiä arvoja, yhteistä aikaa. On melko hataralla pohjalla suhde, jos on suuria tunteita, mutta ei ole mitään yhteistä.


Näinhän se on. Suuret oli (ja ovat edelleen) tunteet ihan joka suuntaan. Rakastin paljon, mutta pettymyksen ja vihankin tunteet olivat yhtä suuria. Yhtä vuoristorataa koko suhde. Itkua, milloin onnesta, milloin epätoivosta. Ja paljon myös naurua. Kaikki tunteet tuli kyllä käytyä läpi hänen kanssaan. Myös kaikki skenaariot mahdollisesta tulevaisuudesta. Milloin olin valmis luovuttamaan sillä sekunnilla, milloin näin meidät yhdessä kiikkustuolissa vanhuksina. Jotenkin se mies vain onnistui sekoittamaan pääni. Kai mä olen vähän koukussa suuriin tunteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka kuinka rakastaa, ei suhteessa olon kuulu noin paljoa satuttaa. Huonoja hetkiä pitäisi olla reilusti vähemmän kuin hyviä. Jos olet valmis edelleen vuoristorataan niin palatkaa yhteen, mutta jos haluat jotain muuta, anna olla ja katso eteenpäin ja kun olet valmis, etsi turvallinen ja tasapainoinen suhde (ei se välttämättä ole tylsää kun sitä on oppinut arvostamaan). Kyllähän se ero sattuu, mutta lopulta kiität itseäsi päätöksestäsi.

Näinhän se on. Suuret oli (ja ovat edelleen) tunteet ihan joka suuntaan. Rakastin paljon, mutta pettymyksen ja vihankin tunteet olivat yhtä suuria. Yhtä vuoristorataa koko suhde. Itkua, milloin onnesta, milloin epätoivosta. Ja paljon myös naurua. Kaikki tunteet tuli kyllä käytyä läpi hänen kanssaan. Myös kaikki skenaariot mahdollisesta tulevaisuudesta. Milloin olin valmis luovuttamaan sillä sekunnilla, milloin näin meidät yhdessä kiikkustuolissa vanhuksina. Jotenkin se mies vain onnistui sekoittamaan pääni. Kai mä olen vähän koukussa suuriin tunteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Moi taas.
Pistin suhteelle lopullisen pisteen viime viikolla ja olen päättänyt pysyä päätöksessäni. Tällä hetkellä alankin olla jo helpottunut ja tulevaisuus näyttää ihan mukavalta :) ansaitsen parempaa ja parempaa tulen varmasti saamaan. Mutta nyt on hyvä olla yksin ja nauttia kesästä ystävien kanssa. Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte keskusteluun.
 
älä enää haaveile tuosta miehestä, katso FAKTOJA silmiin!

Et voi olla tosissasi antamassa tuollaisia neuvoja ! Rakastunut henkilö "lukittuu" eikä sille voi mitään muuten kuin ajan kanssa. Menee sitten ohi - ellei ole n.s. patologinen tapaus. Jos on, kannattaa hakeutua ammattiauttajan juttusille. Joskus myös hyvät ystävät saattavat auttaa, mikäli heitä ei kuormita liikaa.

Faktoista muistuttelu rakastuneen kohdalla vain loukkaa häntä ja vaikeuttaa tilannetta.
Eivät ne faktat yleensäkään ole ihmisille menneet läpi, oli rakastunut tai ei.
Sitäpaitsi: faktoja on loppujen lopuksi kovin vähän. Faktaa on se, että maapallo kiertää aurinkoa ja 1+1=2 mutta siitä eteenpäin ollaan jo aika heikoilla jäillä...

Rakastuneelle henkilölle järjettömän tosia ovat kaikki ne kokemukset, joita hän käy läpi ja joita on tullut tuon rakastumisen kohteen kanssa. Hänelle ne ovat täyttä totta, faktaa. Niitä on ihan turha muiden mestaroida. Voi myötäelää, olla empaattinen ja kuunnella. Aika tekee tehtävänsä, jos mielenterveys on edes jotenkin kunnossa. Terve ihminen pääsee näistä kyllä yli, mutta niitä ei voi millään jouduttaa. Sielu tulee perässä kun tulee. Faktoista höpiseminen tekee vain hallaa, varsinkin kun niitä ei näillä "muistuttelijoilla" ole. SINÄ et ole ollut rakastunut tuohon mieheen, vaan ketjun aloittaja. Jos jokin keino on SINUUN tepsinyt, sitä ei voi yleistää. Olemme kaikki yksilöitä ja meillä jokaisella on ihan ikiomat kokemuksemme.
Vähän sama kuin saarnaisit vaikkapa pakkoruotsin autuutta: "Kyllä mulle on ollut vain iloa ruotsin osaamisesta. Se on ilman muuta hyödyllistä kaikille. En ymmärrä, mitä oikein valitatte !"
Ja sitten esittäisit tämän universaalina faktana.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä