Miten ootte päättänyt kumpi jää kotiin lapsen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jaana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jaana"

Vieras
Meillä siis ensi kesänä nuorin n. 9kk ikäinen lapsi. Kesän ajaksi pitäisi toisen mennä töihin ja toinen jää sitten kotiin lasten kanssa. Miten päätitte kumpi jää kotiin hoitamaan lasta, kun sen aika on tullut? Vai onko teillä ollut olettamus, että nainen jää hoitamaan ja mies menee töihin?

Mulla itsellä olis kesälle melkeinpä varma työpaikka tai ainakin huomattavasti parempi mahdollisuus työllistyä. Mutta kun vauva on vielä silloin niin pieni etten millään tahtoisi lähteä töihin. Mieskään ei tahtoisi mennä silloin töihin vaan tahtoisi viettää kesän lasten kanssa kotosalla niinkuin tähänkin asti on tehty (minä siis ollut viimeiset pari kesää töissä ja mies kotona). Ja onhan hänelläkin yhtäläinen oikeus haluta.. miten tämän nyt ratkaisisi? :(
 
Tein jo tutustumisvaiheessa selväksi että jos lapsia tulee niin jään kotiäidiksi pitkäksi aikaa. Toisaalta kyllä mieskin haluaisi olla enemmän lapsen kanssa ja hän onkin suunnitellut tekevänsä lyhyempää työviikkoa.
 
Ei olisi mitään olettamusta, mutta työtilanteenkin vuoksi mä olen ollut se, joka on ollut kotona. Ja tyytyväinen siihen. Alun perin kuviteltiin, että olisi toisin päin.

Nyt se olisi ihan mies, joka saisi jäädä kotiin. Mulla on parempi palkka eikä mua ahdista nykyinen työpaikka, toisin kuin miestä.
 
Tein jo tutustumisvaiheessa selväksi että jos lapsia tulee niin jään kotiäidiksi pitkäksi aikaa. Toisaalta kyllä mieskin haluaisi olla enemmän lapsen kanssa ja hän onkin suunnitellut tekevänsä lyhyempää työviikkoa.

Mä en ole koskaan voinut käsittää äitejä jotka on niin itsekkäitä et vaan päättää et ite jää kotiin. Mä olin lasten kanssa pari vuotta ja mies vuoden niin sai sekin olla lasten kanssa taspuolisesti. Ja kyllä sen isäsuhteessa näkee et on isän kanssa olleet. En olis voinut vaan päättää et just mä olen kotona kun mieskin halusi olla.
 
Mä olin kotona, koska mulla on pienempi palkka. Ja palasin töihin taloudellisista syistä kun lapsi oli 1v 3 kk, tosin osittaisella hoitovapaalla aion olla niin kauan kun pystyy rahallisestii.
 
mä olin esikoisen kanssa kotona siihen asti, että tämä täytti 1v6kk. Nyt kuopuksen kohdalla mies jää hoitamaan lapsia kotiin siihen asti, että kuopus on 1v6kk. Mulla on isompi palkka, joten ihan senkin takia menen töihin, ja toiseksi mies halusi itse jäädä kotiin, joten suon hänelle sen mahdollisuuden(oikeasti mä kaipaan jo takasin töihin :) )
 
Mä en ole koskaan voinut käsittää äitejä jotka on niin itsekkäitä et vaan päättää et ite jää kotiin.

Mä en vaan pystyis mennä hoitaan muiden lapsia jos vaihtoehtona on hoitaa kotona omaa lasta. Tai ainakin näin kuvittelen. Rakastin työtäni lastenhoitajana perheiden kodeissa ennen omaa lasta ihan hulluna. Mutta nyt kun on oma lapsi niin tuntuu että olisi vaikea keskittyä työhön kun kotona olisi omakin lapsi ja voisi vastaavia juttuja tehdä oman lapsen kanssa. Muutenkin olen aina ollut niin lapsirakas ja lapsesta saakka haaveillut kotiäidin elämästä niin olisi aika outoa jos pitäisi tästä unelmasta luopua vain siksi että tasa-arvoisesti isänkin pitäisi olla lasta hoitamassa.

Tottakai isäkin on lapselle tärkeä ja kuten jo kerroin meidän tilanteessa isä on suunnitellut lyhyempää työviikkoa mikä vähän toisi lisäaikaa.

Perheitä on niin erilaisia. Se mikää sopii toiselle ei ehkä sovi toiselle.
 
no esikoisen kanssa mies jäi kotiin, koska jäi työttömäksi ja mulle taas soiteltiin kotiin, että tukisitko töihin.... tilanteen mukaan, mutta toivoisin kyllä nyt että mulla olis mahdollisuus olla pidempään kotona....
 
aika itsestäänselvästi se olin minä joka jäin kotiin. Olen aina ollut suht pienipalkkaisessa työssä (miehellä noin 3-kertaiset tulot omiini verrattuna), hoitomaksut kuitenkin olleet aina suurimmasta päästä joten on ollut järkevintä taloudellisesti minun olla kotona. En epäile etteikö mies olisi myös pärjännyt kotosalla, mutta on hän itse sen sanonut aika viisaasti, äiti on paras ihminen pienelle :) <3
 
No vaikka itse tienaan hyvin, niin miehen palkka on huomattavasti paljon parempi, joten ei ollut keskustelua siitä kumpi jää kotiin. Mies piti kyllä kaikki mahdolliset isävapaat isäkuukautta myöten.
 
Meillä minä olen ensin kotona 9 kk, sen jälkeen mies n. vuoden, sen jälkeen katsotaan jääkö vielä jompi kumpi puoleksi vuodeksi-vuodeksi. Päätettiin näin, niin kumpikin saa olla kotona lapsen kanssa, ei siinä sen kummempaa takana, kumpikin tätä halusi, ja kummallekin järjestely oli mieleinen. Mies tienaa kyllä paremmin kuin minä, muttei tämä ole meillä raha kysymys.
 
Aika monella näyttää olevan taloudellinen tilanne määrännyt sen kumpi jää kotiin. Meillä ei ole tuotakaan asiaa "helpottamassa" päätöstä. Mies on opiskelija ja itse olen valmistumisen jälkeen nyt äitiyslomalla, eikä siis työpaikkaa pohjalla. Ihan siis kesätyötä vain etsimme ja palkkaakaan emme voi tietää.. luultavasti suunnilleen saman verran voisimme tienata meni töihin kumpi vaan.

Äh, tää on kyllä niin vaikeaa.. Esikoisen aikana lähdin opiskelemaan, kun hän täytti vuoden ja olin päättänyt, että nyt en kiirehdi.. Mutta sitten mies ilmoittikin halustaan jäädä kotiin niin nyt harmittaa, että voi olla että menen töihin vielä aikaisemmin.. vaikka lapsi jääkin kotihoitoon niin silti se harmittaa. Vielä kun itsekin tiedän, että järkevyyden kannalta ajateltuna luultavasti mä oon se joka töihin tulee menemään :/
 
Sovussa olemme päättäneet, joskus mies on jäänyt kotiin, joskus mnä. Teidän tilanteessa ajattelen, että isän kannattaisi jäädä kotiin. Saatte hyödynnettyä isäkuukauden vai millä nimellä etuus nykyään tuleekin. Lisäksi teidän arki sujuu kesän jälkeen ihan eri tyylilä kun molemmilla on kokemusta siitä millaista lapsen kanssa on kotona.

Meillä ovat kotityöt jakautuneet kaikkein tasapuolisimmin juuri silloin kun olen ollut töissä ja mies kotona.
 
Ei meillä edes kummemmin neuvoteltu aiheesta, vaan se vaan on ollut jotenkin itsestäänselvää että minä jään kotiin. Mies kyllä on pitänyt kaikki mahdolliset vapaat, isyysvapaan ja isäkuukauden.
 
No meillä isot syyt oli myös ne, että mä halusin enemmän jäädä lasten kanssa kotiin (mies oli kyllä vuoden myös hoitovapaalla ja itse olin töissä) ja ihan käytännön syyt.

Kun mä olin lasten kanssa kotona, tein samalla pääosin kotitöistä ja huolehdin lasten harrastukset yms.

Kun mies oli kotona hoitovapaalla mä hoidin edelleen pääosin kotitöistä, lapset pääosin kun oli vapaalla (illat ja viikonloput) ja lasten harrastukset yms

Eli mulla oli sillon törkeen raskasta kun mies oli kotona. Kun mä olin kotona mies kävi "vain" töissä ja muun ajan sai viettää vapaa-aikaa ja olla tietysti perheen kanssa muttei sellaista raatamista =)

Molemmat oli tyytyväisiä.
 
Minä haluan hoitaa lapset, mies ei oikeastaan. Aika helppo valinta ;) Ollaan oltu kuintenkin 50-50 himassa tähän asti (1v 7kk poika) vähän pakon edessä kun minullakin on tutkinto suorituksen alla.
 
Molemmat halusivat hoitaa lapsiamme, mutta itse annoin miehelleni mahdollisuuden hoitaa kotona. Olinhan itse äitiysvapaan kotona muksujen kanssa :). Minusta miehille pitää antaa mahdollisuus myös koti-isyyteen, vaikka he yleensä tienaavatkin enemmän. Eikös se ollut niin, että lapsi on kerran vaan pieni ja raha ei merkkaa mitään ;).
 
No meillä se vaan oli aika selviö, minä jäin kotiin ja mies meni töihin. Ei ole sen tyyppinen, että jaksaisi olla lasten kanssa kotona ( kuten ei kaikki naisetkaan, kun joku kuitenkin alkaa arvostelemaan) ja mä taas olen aina ajatellutkin että jonkun aikaa olen lasten kanssa kotona.
Lisäksi miehellä parempi palkka ja ns. arvokkaampi työ.
 

Yhteistyössä