Toggle sidebar

Miten olette selvinneet kohtukuolemasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Osku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

Osku

Vieras
oletteko saaneet apua läheisiltä? minkälaista apua? Vaimoni tällä hetkellä sairaalassa.. järjestänkö vauvan tavarat pois vai haluaako vaimo niitä vielä katsella ja itse ajan kanssa korjata pois... Kysyin, mutta hän ei puhu mitään..
 
Voimia!

Ohan se kipeä muistutus tulla kotiin jossa kaikki on kuten oli kun vauva oli vielä elossa.

Ehkä voisit laittaa tavarat vaikka yhteen pahvilaatikkoon? Vaimosi voisi sitten halutessaan tehdä surutyötä sen laatikon kanssa.
 
hei, otan osaa menetykseenne :hug:

vaimosi (ja sinäkin?) tarvitsette surutyöhön mahdollisesti ulkopuolista apua, voit pyytää, että sairaalassa lääkäri laittaa lähetteen esim psykologille.

älä siivoa vielä pois vauvan tavaroita kun et ole saanut vaimoltasi vastausta, joskus tavaroiden poislaitto voi olla tärkeä osa surutyötä. toisaalta jotkut eivät tahdo nähdä kotiin tullessaan mitään mikä muistuttaa vauvasta jota ei tullutkaan :(

oliko synnytys jo lähellä?

paljon voimia teille ja pyydä apua! pyydä vaimosikin puolesta, sillä hän ei ehkä itse shokiltaan (?) osaa eikä pysty. älkää jääkö yksin.
 
itse halusin yksin käydä tavaroita läpi ja rutistaa pieniä vauvanvaatteita vielä kerran ennenku laitoin ne yksitellen pahvilaatikkoon.. Joku voisi ajatella että kidutin itseäni, mutta samalla käsittelin asiaa omalla tavallani. Nää tapahtumat pyörii teillä loppuelämän mielessä, mutta tuska haalistuu ajan kanssa ja tilalle tulee uusia asioita. Toivottavasti voitte nähdä vielä paremmat ajat edessäpäin...
 
Voi, otan osaa. Ottakaa suru vastaan, älkääkä piilotelko tai siirtäkö sitä.
Vaimosi ei nyt varmaan halua puhu koska kaikki hänen energiansa menee selviämiseen sairaalassa. Mutta kun hän tulee kotia ja on aikaa enemmän niin hän todennäköisesti lähtee läpikäymään suruprosessia.

Silloin on tärkeää että kuuntelet, jaksat ja puhut ja ITKET kaverina. Varmaan on parempi että jätät tavarat paikoilleen niin voitte niiden avulla surra ja tavallaan luovuttaa vauvan pois. Tavarat ovat hyvä väylä käydä suru läpi, ne ikään kuin pakottavat teidät käsittelemään asiaa. Joku päivä te sitten huomaatte että pystytte itkemättä keräämään tavarat pois ja silloin ootte jo pitkällä. Mutta tärkeintä se että SURETTE YHDESSÄ!
 
Olen todella pahoillani menetyksestänne.Voimia ja jaksamista teille. :hug: :hug: elätte nyt raskasta aikaa.
Meillä kuoli sikiö raskauden puolivälissä kohtuun.Tapahtui lokakuussa -09.Sairaalan papereissa lukee kohtukuolema, mutta toisaalta luokitellaan keskenmenoksi.Raskasta oli erityisesti eka kuukausi...puhuminen auttoi.La olisi sunnuntaina 7.3.Varmasti menee alakuloisissa merkeissä.Kaikenkaikkiaan olemme selvinneet kuitenkin yllättävän hyvin;johtuen siitä, että asia on ns käsitelty perinpohjaisesti.Muutaman viikon kuluttua menetyksestämme kävin kaikki vauvanvaatteet läpi ja tarvikkeet.Se oli raskas urakka,mutta samalla se myös osaltaan auttoi surutyössä.
Älä laita vielä vauvatarvikkeita ja vaatteita pois, kun et ole saanut vastausta.Vaimollesi voi olla hyvin tärkeää saada käydä läpi myöhemmin.
Jos tarpeen, niin kannattaa myös ottaa ammattitaitoinen apu vastaan; surutyötä tehdessänne.
Tunteita ei kannata piilottaa, antakaa itkun tulla, kun itkettää.
 
Olen pahoillani, en voi sanoa että tiedän miltä teistä tuntuu, mutta minulla on aavistus. Menetimme mieheni kanssa 1v ja 4kk sitten lapsemme rv 33. VAikea on vastata, pitaisikö tavarat laittaa pois, ennenkuin vaimosi tulee, vai laittaako hän itse...

Yahoossa on tuntematon enkeli- niminen palsta, joka on suljettu keskuteluryhmä, siellä tapaa saman kokeneita. Muistakaa kerätä lapsestanne muistoja, ottakaa kuvia ja muistakaa, että voitte käydä häntä katsomassa sairaalassa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja, tuntuu ehkä kamalalta, mutta meille oli jo ennen lapsemme syntymää selvillä, että haluamme yrittää uutta raskautta niin pian kuin mahdollista, nyt meillä on reipas 3kk ikäinen lapsi kotona...

Toivotan teille kovasti jaksamista ja voimia...
 
viikkoja oli kasassa 36... Sydänäänissä oli jo kuukausi sitten sivuääni ja sydänleikkaus oli tulossa heti syntymän jälkeen, mutta mahdollisuudet toipua ennustettiin hyviksi. Toisin kuitenkin luonto päätti tällä kertaa.. vaimoni on aika herkkä ja pelkään että hän romahtaa täysin. Vauva oli todella odotettu enkä tosiaan tiedä miten tästä selvitään...
 
En ole itse kokenut enkä osaa neuvoa muuta kuin että aika hoitanee tämän asian parhaiten. Älä tee niille vauvan vaatteille mitään ennenkuin saat vaimoltasi ohjeet mitä tehdään!

Todella lämmin osanottoni teille molemmille, sekä vaimollesi että sinulle itsellesikin. Toivottavasti joku muistaa että myös sinä olet menettänyt lapsesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Osku:
viikkoja oli kasassa 36... Sydänäänissä oli jo kuukausi sitten sivuääni ja sydänleikkaus oli tulossa heti syntymän jälkeen, mutta mahdollisuudet toipua ennustettiin hyviksi. Toisin kuitenkin luonto päätti tällä kertaa.. vaimoni on aika herkkä ja pelkään että hän romahtaa täysin. Vauva oli todella odotettu enkä tosiaan tiedä miten tästä selvitään...
Click to expand...

On niin väärin että noilla viikoilla täytyy vielä kokea vauvan menettäminen.Ei jaksa ymmärtää miksi noin piti käydä.Toivottavasti saatte tarpeeksi tukea :hug: :hug:
 
meidän kohtukuolemasta on kohta 2v eikä aika vieläkään ole parantanut haavoja. Joka ilta nukkumaan mennessä pieni lapsemme tulee mieleen. Älä laita tavaroita pois, jos vaimosi ei ole mitään vastannut.

Otan osaa!
 
Mutta pitkään lapsettomuudesta kärsineenä ja nyt vihdoin pienen pojan äitinä oli pakko tulla kirjoittamaan jotain. Mä olen todella pahoillani teidän puolesta ja rukoilen teille voimia. Voimia, vahvuutta ja rakkautta teille, tuska vielä jonain päivänä tyyntyy.
 
joo en tahdo itsekään oikeen tajuta missä vaiheessa tää uuden elämän odottaminen käänty tälläiseksi... suoraansanottuna helvetiksi... Ensin valitaan pinnasänkyjä ja turvakaukaloita innoissamme ku pienet lapset ja nyt pitäis jostain ruveta tekemään tilaa että saa ne pois näkyviltä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Osku:
viikkoja oli kasassa 36... Sydänäänissä oli jo kuukausi sitten sivuääni ja sydänleikkaus oli tulossa heti syntymän jälkeen, mutta mahdollisuudet toipua ennustettiin hyviksi. Toisin kuitenkin luonto päätti tällä kertaa.. vaimoni on aika herkkä ja pelkään että hän romahtaa täysin. Vauva oli todella odotettu enkä tosiaan tiedä miten tästä selvitään...
Click to expand...

Varmasti romahtaa, ihan jokainen äiti ja isäkin. Voimia! Muuta en osaa sanoa. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Osku:
joo en tahdo itsekään oikeen tajuta missä vaiheessa tää uuden elämän odottaminen käänty tälläiseksi... suoraansanottuna helvetiksi... Ensin valitaan pinnasänkyjä ja turvakaukaloita innoissamme ku pienet lapset ja nyt pitäis jostain ruveta tekemään tilaa että saa ne pois näkyviltä...
Click to expand...

Jos vähänkin siltä tuntuu, niin käyttäkää kaikki mahdollinen apu, mitä on tarjolla.Te olette yhdessä kokeneet rakkaan vauvanne menetyksen.Sellaista tuskaa ei haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan.
 
Itselläni on pitkä lapsettomuushistoria myös kuten jollain toisellakin kirjoittajalla näkyi olevan, nykyään meillä on yksi lapsi 5v joka jäänee ainoaksi koska ikää minulla on jo yli 40.

Kun odotin lastamme, kuoli tuttavamme parikuinen vauva infektioon. Se oli melkoinen shokki myös meille ulkopuolisille, sellaista kun harvoin kuuleekaan edes tapahtuvan.

Sitten kun oma tyttäremme oli noin puolitoistavuotias, toisen tuttumme kuukauden ikäinen vauva sai aivokalvontulehduksen ja vammautui todella pahoin. Jäi juuri henkiin, mutta ei näe eikä liiku ja syvästi on kehitysvammainen. Oli ihan terve vauva syntyessään.

Parilta tutun tutulta on kuollut vauva ihan loppuraskaudessa kohtuun, toisella heistä siten että kun maanantaina olisi käynnistetty (äidillä diabetes) niin lauantaina sikiö kuoli kohtuun.

Näitä EI VOI TAJUTA, näitä vain tapahtuu. Tulee aina tapahtumaan. Ja vaikka vauva syntyisi ja kotiutuisikin elävänä ja terveenä niin kohta voi kaikki olla toisin.

Nämä ovat raskaita asioita mutta ihmiset selviävät näistä (ainakin jotenkuten) koska vaihtoehtojakaan ei ole. PAKKO selviytyä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Osku:
viikkoja oli kasassa 36... Sydänäänissä oli jo kuukausi sitten sivuääni ja sydänleikkaus oli tulossa heti syntymän jälkeen, mutta mahdollisuudet toipua ennustettiin hyviksi. Toisin kuitenkin luonto päätti tällä kertaa.. vaimoni on aika herkkä ja pelkään että hän romahtaa täysin. Vauva oli todella odotettu enkä tosiaan tiedä miten tästä selvitään...
Click to expand...

voi kuinka kauhea kohtalo! Itsellä oli keskeytyneeksi keskenmenoksi merkattu alkion kuolema. Ava-klinikan lääkäri luki papereista tuon fetus mortuksen ja meni ihan vihaiseksi gynelle, joka oli sellaisen diagnoosin laittanut.
Me emme saa enempää lapsia ilman hoitoja ja tuo kuollut alkio oli meidän viimeinen toivo.
En voi kuvitellakaan millaista on, kun vauva kuolee noin myöhäisillä viikoilla.
Olen pahoillani puolestanne ja rukoilen teille voimia. :'(
 
mä olen synnyttänyt myös ensimmäisen lapseni kuolleena... Sitä tekis mitä tahansa et sais sen lapsen eläväksi... niin odotettu ja rakastettu jo ennen syntymää... Siitä tyhjyyden tunteesta ei pääse helposti eroon, sitä ei voi sanoin kuvailla. Itse pääsin yli siitä vasta kun sain toisen lapsen terveenä syliini...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa