Miten nuoruudesta nautitaan?

[ikäkriisi jo nyt]

Olen 24-vuotias ja tuntuu että elämä menee ihan ohi.

Elämä on silkkaa suorittamista, jatkuvaa stressaamista, ahdistusta ja haaveilua paremmasta joka ei tunnu koskaan tulevan.

Minulla on ihana parisuhde, yhtä ollaan pidetty muutama vuosi mutta en osaa nauttia tästä seurusteluajasta kun haaveilen jo häistä ja avioelämästä jne.

Minulla on kiva koti mutta en viihdy siellä koska se on vuokrakämppä ja vain "lainassa". Sitä ei hyödytä rempata eikä laittaa koska muutetaan siitä kuitenkin vuoden tai parin päästä pois.

Minulla on opiskelut joita suoritan hirveällä tarmolla. Opiskelijaelämää on vielä neljä vuotta jäljellä. Kaikki lomat kuluvat töissä koska opintotuella ei elä ja olen onnekkaasti saanut jalkaa oven rakoon oman alan työhön. Vapaa-aikaa ei ole lainkaan.

Energiaa ei ole juhlimiseen kaiken tämän suorittamisen keskellä. Haluaisin palavasti matkustella mutta siihen ei ole aikaa eikä varaa. Haluaisin elää huoletonta nuoruutta mutta koko ajan on tentti nurkan takana johon pitää valmistautua, pitää juosta töihin ja koko ajan paahtaa menemään. Siltikään en ehdi töitä tehdä tarpeeksi jotta rahaa olisi kustantaa itselle edes silloin tällöin isompia nautintoja kuten matkaa tai kunnon shoppailua tms. Aikaakaan ei ole, en edes muista milloin olisi päivä jolloin voisin vain löhötä ja nauttia siitä että mitään ei pidä tehdä.

Rakkauselämä kukoistaa, mutta siinäkin vain haaveilen tulevasta sen sijaan että nauttisin siitä mitä on nyt. Koko ajan mietin että ollakseni onnellinen pitäisi saavuttaa se naimisiinmeno, omistusasunto ja vakituinen työ vakituisine tuloineen. Mutta niihin aikoihin kuvaan tuleekin sitten ne lapset jotka kuulema vievät kaiken "vapauden ja oikeuden itsekkyyteen" elämästä.

Kun katson vuosia taaksepäin niin elämä on aina ollut juuri tätä. Suorittamista, stressaamista, ja vain unelmointia siitä että joskus olisi huoletonta. Ja se vapaa-aika... Minulla oli lomaa viimeksi ylä-asteikäisenä. Sen jälkeen on aina pitänyt olla lomat töissä.

Ahdistaa, kun ympärillä ihmiset uhkailevat että nuoruudesta ja vapaudesta ja huolettomuudesta pitää nauttia vielä kun voi, mutta kun minulla ei tunnu noita ylellisyyksiä ikinä olleenkaan! Ahdistaa kun mietin että pian olen keski-ikäinen, ja elämä on ollut pelkkää tätä.

En voi lopettaa enkä vähentää töitä koska sitten ei olisi rahaa elämiseen.
En voi lopettaa enkä vähentää opiskelua koska sitten en valmistuisi enkä ikinä pääsisi siihen vakituiseen työhön josta haaveilen. (Ei kyllä nykyaikana ole varmaa että pääsisi vaikka kaikkensa tekisi, mutta kuitenkin...)

ARGH. MITEN TÄSSÄ VOI OLLA HUOLETON JA NAUTTIA NUORUUDESTA?!

 

["vieras"]

no 20 vuoden päästä tiedät kysymättäkin.

 

["vieras"]

Muuta asennetta. Kaikki nuo ongelmat on sun päässä. Suoritat liikaa ja elät sitku-elämää. Suosittelen lukemaan kirjan Stop thinking, start living. Sun pitää yksinkertaisesti päästä eroon tuosta huonosta ajatuskierteestä.

 

["vieras"]

Olen samanikäinen kuin sinä ja tunnistan kyllä noita piirteitä itsessänikin. Elämä on tuntunut pitkälti suorittamiselta, velvollisuuksilta ja päätöksen teolta. "Sitten kun"-ajattelu on tyypillistä. Olen onnellinen vasta sitten kun olen tehnyt sitä ja tätä, päässyt siihen vaiheeseen...

On vaikeaa elää tässä hetkessä ja muistaa, että se mistä nautitaan, saadaan iloa ja tyydytystä on nyt. Ei huomenna, opiskelun loputtua tai häiden jälkeen vaan nyt.

Kokeile hellittää hiukan, ellet ole sitä vielä koskaan tehnyt. Miksi et voisi pitää lomaa? Ei kukaan sinua pakota paahtamaan, vain sinä itse asetat ne rajat.

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";28191957]no 20 vuoden päästä tiedät kysymättäkin.[/QUOTE]

20 vuoden päästä luultavasti katson taaksepäin ja harmittelen että miksen nauttinut nuoruudestani silloin.

Ja juuri siksi haluan tietää MITEN siitä nuoruudesta nautitaan? Jos alkaisin nyt vain vetämään lonkkaa ja toimimaan hetken mielijohteiden mukaisesti, lopputulos olisi luultavasti se että opiskelut kusisivat, ura menisi siinä kun ryssisin tämän kun nyt olen saamassa sijaa oman alan työelämässä, ottaisin lainaa jotta voisin toteutella unelmiani ja siinäpä sitten miettisin että mitäs sitten kun olisin korviani myöten veloissa, opiskelut päin peetä ja ura päättyisi ennenkuin kunnolla alkoikaan.

Onko mitään keinoa saada elämästä jotain irti ilman että pitäisi sitten tulevaisuus uhrata?

 

["vieras"]

Lomaakin voit ottaa kun yksinkertaisesti otat. Ei sun ihan joka loma ole pakko olla töissä, vähennät kulutusta tai otat opintolainaa. Tai tee töitä opintojen oheella, mulle se sopii parhaiten niin voin sit välillä pitää lomaa sekä opinnoista, että töistä.

 

[MolliMelooni]

ARGH. MITEN TÄSSÄ VOI OLLA HUOLETON JA NAUTTIA NUORUUDESTA?!

Huoleton nuoruus on iän mukanaan tuoma perspektiiviharha: jahka vanhenet tuosta, huomaat kuinka paskamaista elämä oikeasti osaa ollakaan ja tajuat nuoruutesi olleen huoletonta, vaikkei siltä nyt tunnukaan. :vampire:

 

["vieras"]

Ihan tosissaanko sä luulet, että sun koko ura ja tulevaisuus menee pilalle, jos 24-vuotiaana pidät lomaa tai opinnot vähän hidastuu? Todennäköisemmin tuota vauhtia käy niin, että palat loppuun ja sun ura ja tulevaisuus menee sen takia pilalle.

 

["Anneli"]

Nautitaan harrastamalla seksiä, siis ihan harrastamalla! Mahdollisimman monen kanssa.

 

[alkuper.]

[QUOTE="vieras";28191986]
Kokeile hellittää hiukan, ellet ole sitä vielä koskaan tehnyt. Miksi et voisi pitää lomaa? Ei kukaan sinua pakota paahtamaan, vain sinä itse asetat ne rajat.[/QUOTE]

En voi pitää lomaa, koska jos lomailen koulusta, valmistuminen viivästyy. Jos lomailen töistä, rahat loppuvat kesken.

Valmistun tälläkin tahdilla vasta 28-vuotiaana, tuntuu sietämättömältä että tätä köyhää opiskelijaelämää jatkuu vähintään sinne asti. Ja pidempäänkin jollen oikeasti kunnolla pohjusta valmiuksiani työelämään. Tutkinto ja viisi vuotta alan työkokemusta on paljon parempi yhdistelmä kuin pelkät maisterinpaperit eikä mitään käsitystä alan oikeasta työelämästä.

En haluaisi suorittaa koko ajan, mutta on pakko. Mistä päästä sitten yritänkin hellittää, se ottaa enemmän kuin antaa.

 

["vieras"]

20 vuoden päästä luultavasti katson taaksepäin ja harmittelen että miksen nauttinut nuoruudestani silloin.

Ja juuri siksi haluan tietää MITEN siitä nuoruudesta nautitaan? Jos alkaisin nyt vain vetämään lonkkaa ja toimimaan hetken mielijohteiden mukaisesti, lopputulos olisi luultavasti se että opiskelut kusisivat, ura menisi siinä kun ryssisin tämän kun nyt olen saamassa sijaa oman alan työelämässä, ottaisin lainaa jotta voisin toteutella unelmiani ja siinäpä sitten miettisin että mitäs sitten kun olisin korviani myöten veloissa, opiskelut päin peetä ja ura päättyisi ennenkuin kunnolla alkoikaan.

Onko mitään keinoa saada elämästä jotain irti ilman että pitäisi sitten tulevaisuus uhrata?

löysää vähän sitä pipoa, voihan sitä nyt nauttia elämästä muutenkin kuin matkustamalla ja tuhlaamalla rahaa. mulla on nuoruudesta parhaat muistot ihan vapaapäivän biitsireissuista ja kahvituntien höpinöistä töissä.

 

[24 v.]

Onko mitään keinoa saada elämästä jotain irti ilman että pitäisi sitten tulevaisuus uhrata?

Olipa dramaattinen lausunto, ystävä rakas. Ei hellittäminen tarkoita sitä, että alat vetää lonkkaa ja uhraat tulevaisuutesi!

Opiskelet ehkä jotain kovaa alaa, oikeustiedettä tai kauppatieteitä? Uskon, että työn saaminen on vaikeaa ja menestyäkseen täytyy saada jalkaa oven väliin hyvissä ajoin (kuten monilla muillakin aloilla).

Mieti nyt, miksi et voisi pitää lomaa? Säästä jostakin muusta ja varaa vaikka viikonloppumatka jonnekin? Tai ei tarvitse edes reissata, olet vain ja lomailet!

Oletko puhunut miehesi kanssa tästä?

 

[Ikäkriisi vol2]

Heippa!
Mulla on ihan samanlainen fiilis! Elämä on yhtä suorittamista, koko ajan pitäisi olla saamassa jotain ja tekemässä jotain ja edetä jossain. Töitätöitätöitäkouluakoulua. Pitää saada oma asunto, säästää, opiskella, saada hyvä työ, lapsia, edetä uralla. Ihan hirveä stressi koko ajan.

Itselläni kävi niin että saadakseni asunnon jouduin vaihtamaan kouluni aikuispuolelle ja tekemään täyspäiväisesti töitä, jotta voin maksaa vuokraa. Ajattelin jotenkin niin sinisilmäisesti, että sitten kun saan sen asunnon ja oman rauhan, saan opiskeltua paljon tehokkaammin. Oli siis vaikea tilanne kotona. Nyt olen 23-vuotias ja vihdoin saanut toisen asteen koulun loppuun, sain jopa ylennyksen töissä oltuani siellä monta vuotta vaikken palkankorotusta kuitenkaan. Työt alkoivat viedä enemmän ja enemmän aikaa ja pakko oli suoriutua siinä kiireessä. Koulu vain venyi ja venyi ja nyt vihdoin kun olen sen saanut päätökseen, pitäisi valmistautua seuraaviin pääsykokeisiin, jotka stressaavat jo valmiiksi ihan hirveästi. Haluaisin myös saada sen asunnon ja lapsia, en ole ollenkaan tyytyväinen tähän nykyiseen ja mietin koko ajan mikä elämässä on tärkeää? Ei ainakaan tämä jatkuva suorittaminen ja paineiden alla toimiminen. Olen jopa alkanut miettiä josko sittenkin haen "helpompaan" kouluun josta pääsen pois nopeammin kuin siis siihen johon olen aina tiennyt hakevani vaan sinne on vaikeat pääsykokeet. En tiedä, olen ihan hukassa.

Otinkin riskin ja tein jotain sellaista jota luulin etten ikinä tekisi ja otin lopputilin, koska stressi kävi ylitsepääsemättömäksi. Säästöillä elelen kunnes pääsen kouluun enkä ole katunut, helpotti huomattavasti omaa oloa. Vaikka yhä on suorittamista koulun osalta niin tajusin ettei tuo työpaikka voi minulle mitään sellaista tarjota mitä haluan ja tarvitsen tulevaisuudeltani. Asiat on vaan pistettävä tärkeysjärjestykseen ja muistettava myös elää vaikka suunnitelmia tulevaisuudelle on aina hyvä olla. Olenkin alkanut miettimään, että pakko on opetella nauttimaan tästä hetkestä tai elämä tulee aina olemaan tätä samaa etsien jotain muka parempaa. Vanhempana sitä varmasti miettii töissä ollessaan että ai että kun oli helppoa vielä opiskella... vaikka nyt tuntuu vaan siltä että olisipa jo valmis ja töissä.

 

["vieras"]

En voi pitää lomaa, koska jos lomailen koulusta, valmistuminen viivästyy. Jos lomailen töistä, rahat loppuvat kesken.

Valmistun tälläkin tahdilla vasta 28-vuotiaana, tuntuu sietämättömältä että tätä köyhää opiskelijaelämää jatkuu vähintään sinne asti. Ja pidempäänkin jollen oikeasti kunnolla pohjusta valmiuksiani työelämään. Tutkinto ja viisi vuotta alan työkokemusta on paljon parempi yhdistelmä kuin pelkät maisterinpaperit eikä mitään käsitystä alan oikeasta työelämästä.

En haluaisi suorittaa koko ajan, mutta on pakko. Mistä päästä sitten yritänkin hellittää, se ottaa enemmän kuin antaa.

Jostain syystä me kaikki muut opiskelijat onnistutaan aivan hyvin pitämään lomaa ja silti onnistutaan elämässäkin. Oikeesti onko sulla opintolainaa? Jos ei, niin otat sitä heti ja pidät lomaa. Jos on, niin sun kulutustottumuksissa on jotain vikaa, jos on ihan joka ikisellä lomalla pakko olla töissä, että riittää rahat. Kyllä sä ihan hyvin voisit esim. viikon vuodessa pitää lomaa. Ei sun ole pakko suorittaa, se on kaikki vain sun omassa päässä, ainoastaan sinä pakotat itsesi suorittamaan, olet omassa päässäsi tehnyt elämästä paljon vaikeampaa kuin se oikeasti onkaan. Ehkä sun tilanne on niin paha, että kannattais jutella asiasta ammattilaisen kanssa.

 

[Horuksen silmä]

Nauttimalla vapaudesta ja siitä ettei tarvitse olla vastuussa muista kun itsestään. Se on nuoruuden parasta antia. Tilanne toki on toinen jo on tehnyt nuorena lapsia.