Miten muut raskaanaolevat pystyvät käymään töissä?

Ei ole mikään provo. Mulle raskausajat ovat olleet todella vaikeita. Ekaa odottaessa voin niin pahoin ja olin superväsynyt, pomo itse ohjasi mut lääkärille, kun töissäkäymisestä ei tullut mitään. Viikolla 16 jäin sairaslomalle, sitä ennen olin kyllä ollut jo pari pikkupätkää poissa, ja takaisin menin tasan loppuraskaudessa hoitamaan yhden projektin loppuun.

Tokalla kerralla olin kotona ja kävin luennoilla suunnilleen kerran viikossa. Sekin tuntui vaikealta kipujen takia, istuminen oli vaikeaa jo ennen puoltaväliä.Alussa kävin yökkäilemässä aina salaa joka välissä.

Nyt odotan kolmatta. Tammikuussa pitäisi palata töihin, silloin olen toivottavasti vähän yli puolenvälin tässä raskaudessa. En todellakaan ole mikään sellainen pikkuflunssasta makaan kuolemankielissä sängyssä- tyyppi, mutta tämä raskaanaoleminen ei todellakaan taida olla mun juttu. Miten te muut jaksatte? Kotitöidenkin hoitaminen tuntuu ylivoimaiselta, oksettaa koko ajan ja huimaa. Ja väsyttää ihan mahdottomasti, mutten saa nukuttua.

 

Alhaisen verenpaineen ja kovien kipujen ja ympärivuorokautisen pahoinvoinnin johdosta tuli oltua kotona jonkun verran lääkärin määräämänä. Puolesta välistä eteenpäin kivut taas pakottivat lepäämään. Vauva on kuitenkin se tärkein projekti, ei sairaslomien välttely.

 

Noh.. kyllä sitä jaksaa. Oma äitiysloma alkaa itseasiassa perjantaina, 35. raskausviikko siis menossa.

Eihän tää mitään herkkua ole, on päiviä jolloin väsyttää ihan kamalasti.. tai supistelee.. Pahinta on kuitenkin tämä 8 tunnin istuminen, veri ei kierrä alakroppaan kunnolla ja olo on tukala.

Mutta en mä oikein näistä löydä selvää syytä jäädä sairaslomallekkaan.. vaikka sitä tuntuvat helposti kirjoittavan. En vaan kehtaa. Pomolle soittaminen ja selittäminen on inhottavaa.. Mulla on varmaan aika korkea työmoraali, poden huonoa omaatuntoa kotona makaamisesta.

 

[QUOTE="Vieras";29100589]Alhaisen verenpaineen ja kovien kipujen ja ympärivuorokautisen pahoinvoinnin johdosta tuli oltua kotona jonkun verran lääkärin määräämänä. Puolesta välistä eteenpäin kivut taas pakottivat lepäämään. Vauva on kuitenkin se tärkein projekti, ei sairaslomien välttely.[/QUOTE]

Millä tasolla sun verenpaineet on olleet?

Nimim. parhaimmillaan alapaineet 45 ja loppuun saakka duunissa..

 

Sillai että nostaa perseen sängystä aamulla ja menee töihin. Eipä siinä kummempia tarvita. raskaus ei ole sairaus ja huonot olot ja vihlonnat ja säryt kuuluu asiaan. Yökkäilin töissä ja söin kolmekin aamupalaa kunnes jotain pysyi sisällä. Aamulla oksensin bussilevikkeellä. Töissä söin omia eväitä kunnes siedin muiden ruokien hajuja edes jotenkin. Roskis päivystää vieläkin vieressä. Verenvuotojen ja supistusten takia olin kotona muutaman päivän mutta tulin sitten takas. Jos ne uusii niin haen saikkua.Raskausdiabeteksen takia pistelen itseäni päivittäin ruokailujen jälkeen, ei tosin insuliinia tarvita vielä. Muuten vaan porskutetaan normisti. En mäkään tätä jälkikäteen tule kaipaamaan mutta ei sille mitään voi. Lopeta valitus ja hoida hommas nainen!

 

teettekö fyysisesti raskasta työtä?

 

Mä tein seisoma työtä joka oli fyysisesti raskasta. Pakko oli jäädä saikulle en vaan pystynyt seisomaan. Jalkoihin sattui ihan uskomattoman paljon ja melkein itkin siitä kivusta töissä, mulla oli myös todella iso maha mikä haittasi työntekemistä. Töissä olivat helpottuneita, kun jäin saikulle, niin saivat tilalle työtekijän joka siihen työhön pystyi 100%. Istumatyötä olisin voinut kyllä tehdä loppuun asti.

 

Yläpaine jotain 60 ja alapainetta en muista enää. En pysynyt jaloillani. Onneksi ekan kolmannen jälkeen paineet tadoittuivat siedettävälle tasolle ja pahoinvoinnin loputtua oli pari ihan hyvää kuukautta.

 

Ihan toimistötyötä vaan. Istuminen on ikävää niin pakko jaloitella välillä. Muuten ei persus kestä.

 

Tuohon verenpaineeseen auttaa kahvi ja salmiakki ja suolatut ranskalaiset.

 

mä oon koulussa ja tavallaan helppoa mutta ei sieltä voi pois olla.

 

Kannattaa kuunnella kehoa.itse en kuunnellut vaan pidin töissäkäyntiä jopa suorituksena, halusin näyttää et pystyn tähän jopa raskaana. Pääsinki rv34 suoraan töistä synnyttämään. Verenpaineet tosin lähenteli 200 ja ambulanssikyydin ajan näin pelkän tähtitaivaan silmissä.

 

Satteko naiset tästä ilkeilystä jotain kiksejä vai onko teitä kohdeltu raskausaikana huonosti?

 

Mula oli alapaine 47 ja yläpaine jotai 70. Hemppakin oli jotain 110. Siis kahvia sain juoda huoletta ja salmiakkia syödä, mikäs sen mukavampaa. Vitamiineja nassuun myös.

 

Hyvin.
Raskaudet on olleet helppoja. Ja olen raskausaikana energisempi kuin yleensä. Mä niin rakastan raskaana olemista!

Olen ammatiltani laitoshuoltaja. Nyt viimeisimmän raskauden aikana töihini kuului myös rappusiivousta. Hissittömät talot, kolmesti viikossa + saunojen pesut. Rappusiivouksesta jäin työnantajan määräyksestä pois kuukautta ennen äitiysloman alkua, ei halunnut ottaa riskiä että ison mahani kanssa kompuroin rapuissa. Muuten jatkoin työssäni normaalisti ä.loman alkuun.

 

Eipä auttanaat suolaiset, ihan lääkärin hoidossa olin.

 

Mua ei ole nostettu jalustalle siksi että olen raskaana. M'äen ole kavunnut sinne myöskään itse. Lopettakaa ruikutus ja menkää töihin, ihme valitusta täällä. Istutin metsää vielä puolessa välissä raskautta!

 

Itse en ole voinu olla töissä alkuraskaudesta. Pahoinvointini vie voimat ja potilaan sängyn pohjalle. Fyysistä asiakaspalvelu alaa. Jokainen tietää rajansa pahoinvoinnilla mihin pystyy.. toiset pystyy sietämään ja töihin kun toiset on sitten kotona pöntön äärellä. Yksilöllistä.

 

Minä teen työtä, jossa saattaa asiakaspalvelussa joutua seisomaan koko päivän ja nostelemaan raskaita paketteja. Sen takia eka kerran jouduin saikulle, työpäivän jälkeen supisteli ja vuodin verta, lopulta jäin sitten kotiin lepäilemään uhkaavan keskenmenon takia . Mutta meillä menee ns kiertäen toimistovuoro, jolloin tehdään enemmän istumatyötä takahuoneessa. Se vielä kävisi paremmin, mutta hommaa ei ikinä anneta pidemmäksi aikaa kenellekkään.

 

Itse olin alkuraskaudessa muutamia kertoja lyhyitä pätkiä saikulla ja lopullisesti jäin töistä pois kolme viikkoa ennen äitiysloman alkua. Kokopäivätyö ja pienet lapset vei liikaa voimia.

Mutta jokainen raskaus on erillainen ja jokaisen kropassa ne oireet tulevat eri tasosina. Itse en lähtis miettimään sitä miksi muut jaksavat ja itse ei, jos ei jaksa niin sitten parempi jäädä kotiin. Ei se ole mikään "hyvän ihmisen mitta" jos sinnittelee loppuun asti töissä.

 

Työssäolo raskausaikana teki hyvää mielenterveydelleni (ei siinä sinänsä muutenkaan mitään vikaa ole, mutta henkinen hyväolo oli parempi töissä kuin kotona pyörien). Pahoinvointi oli melko rajua eli oksentelin useita kertoja päivässä, mutta töissä oli helpompi olla. Siellä ei ehtinyt keskittyä siihen kuvotukseen, kun oli parempaakin mietittävää.

Loppuraskaudesta oli toki iltaisin väsynyt. Ja viimeinen kuukausi on kyllä hyvästä syystä äitiysvapaata. Siinä vaiheessa ajatukset alkaa pyöriä jo niin vahvasti vauvassa ja olemuskin jo aikas kankea.

Työni on istumatyö, joten erilaisen työn parissa tarina voisi ollakin aivan toinen.

 

Mulle istuminen yhtään pidempään (yli 30 min) alkoi olla tukalaa ja aiheutti selkäkipuja jo ennen raskauden puoliväliä, ja olenkin miettinyt, olisinko esim. jotain toimistohommia pystynyt ollenkaan tekemäänkään.

Oman työni opettaja pystyin hoitamaan ihan hyvin, ja se olikin mielestäni aika ideaalia hommaa raskaana olevalle, koska sitä pystyy hyvin tekemään niin seisten, edestakaisin kävellen tai istuen, mikä nyt milläkin hetkellä tuntuu hyvältä.

 

Ekaa odottaessa olin alkuraskauden aikana pari viikkoa pois töistä, pahoinvointi vei sairaalaan asti. Loppuraskaudessa lonkat ja selkä ei enää kestänyt, joten jäin noin kolme viikkoa ennen äitiyslomaa sairaslomalle.
Tokassa raskaudessa olin töissä loppuun asti. Oli fyysisesti niin paljon parempi olo ja jaksoi ihmeen hyvin. Olen töissä ambulanssissa.

Älä ap murehdi. Jokaisella naisella raskaus on niin erilainen, että ei voi mitenkään verrata kokemuksia keskenään. Jos tuntuu, että töissä olemisesta ei yksinkertaisesti tule mitään hae suosiolla sairaslomaa. Ihan turhaa itseäs kidutat ja väsytät väkisin töissä olemalla, tsemppiä loppuun

 

joo istumatyössä ollaan mutta eipä sitä saikkua noi vaan saa..yritetty on. ainakaan neuvolalääkäri eikä työterveyslääkäri ole antamassa. että ehkä sitten yksityiseltää..

 

Uskokaa tai älkää, suurin syy jäädä sairaslomalle kaksosiani odottaessa oli se, ettei niin isoja työhousuja löytynyt mistään. Ei mistään. Jäin saikulle rv:lla 29 ja rapiat. Tosin oli se työntekokin jo tukalaa, ja taisi potilaatkin pelätä, että synnytän hetkenä minä hyvänsä...