Miten muut raskaanaolevat pystyvät käymään töissä?

Ekassa raskaudessa en pystynyt menemään aina töihin. Kun oksensi sellaiset 30-50 krt päivässä, ja lisäksi oli kovia migreenikohtauksia ja pyörtyilin, niin ihan aina ei tullut mieleen että menenpä töihin kun raskaus ei kerran oo sairaus.

Tokassa raskaudessa olisin voinut käydä töissä ihan normaalisti, mutten ollut työelämässä, vaan kotona.

Kolmannessa raskaudessa vointi oli hyvä, eikä tehnyt tiukkaakaan olla duunissa ja istua koulunpenkillä. Lenkkeilinkin, vielä rv 41+2 olin lenkillä. Ei muuten olis onnistunut ekassa odotuksessa sekään, kun loppuraskaudessa iski tappava selkäkipu ja toinen jalka lähti alta.

Voinnin mukaan. Ja vaikka se toki onkin kauheen kivaa, että joku on istuttanut metsää kun vauvan pää jo näkyy, niin olis hyvä tajuta että raskauksia on erilaisia. Jopa saman naisen eri raskaudet voi olla ihan erilaisia.

 

Ilmeisesti mua ei todellakaan ole luotu olemaan raskaana. Harmi vaan, että rakastan lapsia. Nyt on paino laskenut noin 8 kg ja olen viikolla 9. Syöminen on tosi vaikeaa, mutta tällä kertaa voin paremmin, kuin edellisillä kerroilla.
Synnyttäminen ei ole mikään ongelma, ilman puudutuksia olen selvinnyt ja synnytyssalista kävellen omaan huoneeseen siirtynyt, viimeksi murtui häntäluu, mutta sen aiheuttamat kivut olivat pieniä verrattuna raskaudenaikaisiin liitoskipuihin.

 

Kyllä mä esikoista odottaessa varmaan oisin pystynyt käymään töissä. olin silloin opiskelija ja laitoin sille stopin. olin hevosalaa opiskelemassa enkä halunnut odotusaikana ratsastaa.

keskimmäistä odottaessa pahoinvointi kesti puoleenväliin saakka, tein vuoroja töissä kyllä, mutta en paljoa. tiputin osa-aikaisen sopimukseni nollaan. kolmannesta olinkin sitten kotihoidontuella keskimmäisestä, joten ei tarvinny töistä stressata. liitoskipuja oli kovia jo puolestavälistä ja tuskaista kävellä.

jotkut pystyy eikä ole niin herkkänahkaisia kun osa. varmasti minäkin oisin töissä pärjännyt jos ois viittiny ja tsempannu. oon vaan niin peruslaiska ihminen että kun sai olla kotona ni miksen ois ollu.
odotusajan jälkeen olen kyllä sitten nopeesti tehny niitä töitä, iltaisin ja viikonloppuisin kun mies oli lasten kanssa.. etten ny kuitenkaan ole ollu ikinä pummi..

 

itse tein raskausaikana lyhyempiä työpäiviä. usein 5-8h. viimeisen kuukauden tein 4h työpäiviä. Kelaan ilmoitin että jään 3vk normaalia aikaisemmin äitiyslomalle. Eli ei siellä töissä tarvitse loppuun asti kärvistellä, kelaan tarvitsee vain ilmoittaa jos jää äitiyslomalle aiemmin (siinä on joku aikaraja koska voi aikaisintaan jäädä). Mulla raskausaika oli niin rankka että en olisi pystynyt tehdä töitä normaalisti. Itse tein ennen raskautta seisomatyötä kovalla tahdilla, työpäivät yleensä 8-10h. Tiedän että kaikkien työnantajat ei suostu lyhyempiin päiviin, tällöin hyvä idea jäädä äitiyslomalle vähän aiemmin. Joissakin tapauksissa äitiysloman voi aloittaa jo todella ajoissa. Ymmärrän kyllä täysin että raskausaikana ei jaksa, kaikki ne ketkä sanovat että raskaus ei ole sairaus ja että pitää jaksaa, ovat olleet sitten niin hyvässä kunnossa että ovat jaksaneet vaivoista huolimatta (tai sitten tyhmiä ja riskeeraavat vauvan terveyden valvollisuuden tuntonsa takia). Uskon myös että työnlaatu vaikutta paljon.