Miten muut raskaanaolevat pystyvät käymään töissä?

[QUOTE="Vieras";29100598]Sillai että nostaa perseen sängystä aamulla ja menee töihin. Eipä siinä kummempia tarvita. raskaus ei ole sairaus ja huonot olot ja vihlonnat ja säryt kuuluu asiaan. Yökkäilin töissä ja söin kolmekin aamupalaa kunnes jotain pysyi sisällä. Aamulla oksensin bussilevikkeellä. Töissä söin omia eväitä kunnes siedin muiden ruokien hajuja edes jotenkin. Roskis päivystää vieläkin vieressä. Verenvuotojen ja supistusten takia olin kotona muutaman päivän mutta tulin sitten takas. Jos ne uusii niin haen saikkua.Raskausdiabeteksen takia pistelen itseäni päivittäin ruokailujen jälkeen, ei tosin insuliinia tarvita vielä. Muuten vaan porskutetaan normisti. En mäkään tätä jälkikäteen tule kaipaamaan mutta ei sille mitään voi. Lopeta valitus ja hoida hommas nainen![/QUOTE]

Sinä tiedät muiden raskausvaivat ja olot. Itse menin raskaana pahimpana aikana äidilleni, koska en voinut huolehtia esikoisesta. En pystynyt laittamaan ruokaa, koska en sitä pystynyt itse edes katsomaan. Oksensin samalla kun tein ruokaa tai tyhjensin tiskikonetta. Siitä siis tullut yhtään mitään. Lähinnä nukuin ja makasin ja yritin selvitä. Jotain hedelmiä vedin, mutta nekin tuli ulos. Paino laski ja olin valmiiksi jo hoikka. Otin pari kertaa panacodiakin, koska panadolista ei ollut mitään hyötyä. Panacod antoi ehkä pienen helpotuksen, mutta siitäkin jäi morkkis, vaikka onkin sallittu, mutta sitäkään ei suositella, koska sisältää kodeiinia. Sen voimin pääsin niinä pahimpina päivinä sängyn pohjalta, kun oli niin kamala migreeni. Sitä kesti muutama kuukausi. Välillä oli helpompia päiviä, mutta niinäkin otin muovipussin mukaan lähikauppaankin jos yrjöän.

Keskiraskaus oli suht. helppo ja loppuraskaus lähinnä vähän huutelin kivusta...jotain iskias vaivaa? Mutta kyllä olisin kai jotain töitä voinut tehdä, istua en kyllä voinut pitkiä aikoja tehdä. Olin siis kotihoidontuella, joten ei tarvinnut olla töissä. Mutta tuo alku...ihan kamalaa.

 

olin nyt 4-kymppisenä raskaana neljättä kertaa, ja se oli eka raskaus, jossa en ollut päivääkään saikulla. Hoitoalalla olen, joten kyllä välillä selkä väsyi jne. mutta työ pitää myös kondiksessa. Toisaalta helpoin raskaus, vaikka esikoisen sain 25-vuotiaana.

 

Hyvin, raskaus ei ole sairaus ja todellakin ne yököt, krempat ja muut kuuluvat "taudinkuvaan" ja niihin ei kuole. Kaikesta sitä etsitäänkin aasinsiltaa että saisi vaan makoilla himassa.

 

Mulla on yks kaveri jonka päivityksiä oikein vituttaa lukea facebookissa. Olis kunnon akateeminen ammatti muttei vaan oo pärjänny lastenkanssa. Aina kun olis töitä tarjolla niin hankkiutuu raskaaksi. Asuu jossain helvetin kuusessa eikä voi muuttaa ihmisten ilmoille missä töitäkin olisi. Nyt odottaa jo neljättä lasta ja edellinenkin on vielä pieni. Koko ajan ruikuttaa miten sinne ja tänne juilii ja voi kun pystyis olemaan edes kerran viikossa töissä suunnilleen. Ylipainoinen ja jumalattoman hapan ihminen. MIehensä on masentunut ollut jo vuosia enkä yhtään ihmettele miksi! Ihan kuin tuntisi elävänsä vain raskaana ollessaan ja silloin häntä pitäs jumaloida tms. Sairasta sanon mä.

 

Pakko itsekin ottaa kantaa asiaan. Minkä helvetin takia kokoajan hommaudut paksuksi, jos se on niin hirveää? Ei raskaus ole sairaus, joten älä tee siitä sellaista. Ihme vinkumista ja vonkumista. Pidä haara kiinni, niin ei kolota!

 

Toisilla raskaus menee niin paljon helpommin kuin toisilla. Oma raskausaika oli ihan hirveää, kun hemoglobiini oli niin alhainen, että koko aja väsytti ja pyörrytti. Ellen silloin olisi ollut niin löysässä työssä, että ei juuri mitään tarvinnut tehdä, niin pakko olisi ollut sairaslomalle jäädä.

 

Hemoglobiiniin saa nousemaan rautatableteilla. Miks et syönyt niitä?

 

[QUOTE="Vieras";29101196]Hemoglobiiniin saa nousemaan rautatableteilla. Miks et syönyt niitä?[/QUOTE]

Kokeilin kuutta eri valmistetta, ja parhaimmalla saatiin satunnaisesti nousemaan vähän alle sataseen. Eli eivät toimi kaikilla.

 

Sellainen joka sanoo, että ylös vaan ja hoitakaan hommanne, ei ole kokenut vaikeaa raskautta. Itsellä kolme lasta, ja takana kaksi vaikeaa raskautta ja yksi helppo.

Yllättävästi voi olla vaikeaa käydä töissä, kun oksentaa vielä sittenkin, kun maha on tyhjentynyt monta tuntia sitten. Oksentelun seurauksen laihduin raskausaikoina n. 10 kg, eli paino ei käytännössä noussut rauskausaikana ollenkaan. Ja kun se oksentelu ei rajoittunut vain aamuun tai edes alku kuukausiin. Loppu raskaus sujuikin sitten supistellessa ja pelätessä ennenaikaista synnytystä. Itse koin jopa synnyttämisen helpompana kuin raskausajan, vaikka synnytyksissä ei käytetty mitään kivun lievitystä.

Viimeinen raskaus oli helppo ( siis niihin kahteen ensimmäiseen verrattuna), ja osittain siitä, syystä etten ollut töissä säännöllisesti, vaan pystyin lukemaan omaan kehoani ja toimimaan sen mukaan.

 

No höh, itse olen voinut molemmat raskaudet tosi hyvin jopa mielialoja myöten, mutta kyllä ap:n oireet kuulostaa siltä että ei hän töissä voi olla siinä kunnossa, en itsekään olisi! Jotenka vastauksena; Miten muut raskaana olevat pystyvät olemaan töissä - siten kun vaan pystyn, olo on NORMAALI. Jos sattuisi tai olisi muuta, niinkuin sinulla, en minäkään pystyisi olla töissä. Anna nyt itsellesi hieman armoa <3 Naisilta (ja äideiltä) vaaditaan ihan hirveästi nykyään..

 

Jos mä olisin todellakin kipeä niin sitten en haksi tältä palstalta hyväksyntää todellakaan. Mutta kummasti sitä energiaa löytyy palstalla roikkumiseen ja täällä ruikuttamiseen, pysykää sängyssä ja olkaa hiljaa siellä jos olette kerran niin kipeitä ettette pysty töissä olemaan.
Edelliselle vielä että naisilta on kautta aikain vaadittu paljon, ei mitään uutta auringon alla.

 

ekassa raskaudessa olin loppuun asti töissä, toinen raskaus tuli heti perään, niin olin jo valmiiksi kotona ennen äitiysloman alkua. kolmannessa raskaudessa lääkäri pakotti mut saikulle 20 viikolla, kun kohdunsuu oli 2cm auki ja kohdunkaulaa hävinny..mutta menin takaisin töihin 26 viikon paikkeilla omasta halusta ja loppuun asti olin töissä. niin ja työkseni hoitelen vanhuksia, ettei ihan rauhallisimmasta päästä työ ole...raskaus ei ole sairaus, niin kuin moni luulee sen olevan..mielummin olin töissä, ku kotona makaamassa, en osaa kotona muutenkaan vaan maata, aina jotain tekemässä..

 

Raskaus ei ole sairaus, mutta mulla ainakin olo oli raskaana niin sairas ettei paremmasta väliä. Jouduin todella tsemppaamaan että pystyin käymään töissä. Työni on fyysisesti kevyttä ja vapaata toimistotyötä. Missään fyysisemmässä työssä en olisi pystynyt olemaan.

 

[QUOTE="Vieras";29100626]Mua ei ole nostettu jalustalle siksi että olen raskaana. M'äen ole kavunnut sinne myöskään itse. Lopettakaa ruikutus ja menkää töihin, ihme valitusta täällä. Istutin metsää vielä puolessa välissä raskautta![/QUOTE]

Minä makasin puolivälissä täydellisessä vuodelevossa ja pelkäsin että vauva syntyy. En mennyt istuttamaan metsää....

 

[QUOTE="vieras";29101045]Hyvin, raskaus ei ole sairaus ja todellakin ne yököt, krempat ja muut kuuluvat "taudinkuvaan" ja niihin ei kuole. Kaikesta sitä etsitäänkin aasinsiltaa että saisi vaan makoilla himassa.[/QUOTE]

Oksensin päivässä pahimmillaan about 50 kertaa. Ja joo, jäin "makaamaan"himaan.

 

Mulle sanoi kätilökin, että olet luotu raskauksia ja synnytyksiä varten. Ei ainuttakaan sairaslomapäivää ja helpot synnytykset. Me olllaan niin erilaisia. Sulle on varmaan joku muu asia miljoonasti helpompaa kuin mulle. Jaksamisia!

 

Ihan normaalisti. Teen seisoma työtä ja joudun välillä nostelemaan painavaa ja olemaan ripeä. Rv33 meneillään ja perjantaina jään pois. Ei pahoinvointeja, liitoskipuja tai muutakaan. Välillä supistaa, mutta onneksi on ollut ihania työkavereita jotka on nostellu painavat mun puolesta.

 

ja en missään toimistossa, tai varaosissa vaan korjaan autoja. Kaikkea ei vaan pysty tekeen, isompien osien ja renkaiden nostelut, kaikki aineet ja vaikeat paikat, mihin täytyy mennä tuhannenmutkalle. Pystyn kuitenkin vielä tekeen edes jotakin ja parhaani yritän. Pitää pitää vaan useammin lyhyitä hengähdytaukoja. Perjantaina rv 20. Tsemppiä niille, joilla on vielä hankalampaa ja onnea niille jotka pääsee "helpommalla"

 

Mulla oli eka raskaus todella helppo. Likka synty rv41+jotain ja vielä edellisenä päivänä pyöräilin, siivosin yms. eikä tuntunu missää. Raskaus ei siis vaikuttanut mihinkään mun tekemisiin mitään eikä ollu mitää vaivoja.

Toka ja kolmas meni ihan ok, jotain vaivaa mutta ei suurempia. Neljännessä en puolivälin pystyny/uskaltanu tehdä juuri mitään, tuli niin helposti alamaha erittäin kipeeksi ja todettiin että kohtu on sektioarven kohdalta huolestuttavan ohut. Myös selkä temppuili vikas raskaudes. Joten viimeses raskaudes en olisi puolivälin jälkeen pystyny käydä töissä, tosin ei ollu tarpeenkaan ku olin hoitovapaalla.

 

[QUOTE="Vieras";29100626]Mua ei ole nostettu jalustalle siksi että olen raskaana. M'äen ole kavunnut sinne myöskään itse. Lopettakaa ruikutus ja menkää töihin, ihme valitusta täällä. Istutin metsää vielä puolessa välissä raskautta![/QUOTE]

No sullahan on ollut helppo raskaus, ole onnellinen siitä.

Itselläkin on ollut suhteellisen helppoa raskaana. Töissä olen ollut viimeiseen asti ja lasketun päivän jälkeen olen vielä käynyt ohjatuissa jumpissa. Raskaus ei ole kuitenkaan vienyt minulta empatiakykyä kanssaihmisiä kohtaan. Raskauksia on ihan joka lähtöön ja jokainen voi arvioida ainoastaan omaa jaksamistaan/työkykykyään, ei toisten.

 

Mulla raskaus oli helppoa aikaa. Ekalla kolmanneksella oli lievää huonovointisuutta, mutta en oksentanut kertaakaan. Mulla oli myös niihin aikoihin kesäloma, joka auttoi pahimman väsymysjakson yli. Muuten voinkin koko raskauden niin hyvin, ettei työssäkäynti ollut mikään ongelma - joulukiireiden aikaan tosin aloin kärsiä niin kovista suppareista että jouduin pariksi viikoksi sairauslomalle, mutta noin muuten raskaus ei kyllä haitannut menoa millään lailla. (Tiedän, ettei läheskään kaikilla käy näin onnekkaasti, mutta tämä siis vastauksena ap:n kysymykseen.)

 

jäin viikolla 25 verisen vuodon ja toksemia uhan takia. Ei oma valinta, vaan lääkärin määräys!

 

Täytyy sanoa että kyllä muaki pelottas olla "oikeissa" töissä nyt kun kolmatta ootan. Kaks ekaa oli suht helppoja, tokassa oli supistuksia loppuvaiheessa, mutta ne ei mitään tehny.
Nyt sitte 24.viikko menossa, kohdunkaulaa jäljellä n. Sentti ja auennut n.1,5senttiä ja pienimmästäkin rasituksesta supistuksia, jotka mahdollisesti avaavat lisää. Että saa olla varpeillaan mitä tekee ja minkä verran. Onneksi hankin työharjoittelupaikan sitä katsoen että voin tehä just sen mitä itestä tuntuu hyvältä.

Raskaus ei ole sairas, mutta kyllä itseään pitää kuunnella! Sitä on kuitenkin vastuussa kahdesta elämästä.

 

Esikoisen raskaudessa meni siinä missä muutenkin, ei ollut mitään ihmeellisiä vaivoja. Joskus särki selkää pitkän päivän jälkeen ja oli vähän aamupahoinvointia sekä turvotuksia, mutta ei mitään syytä saikkuiluun. Helppo raskaus. Äitiyslomalle jäin normaaliin aikaan, olikos se nyt 30pv ennen laskettua. Tai itseasiassa jäin pois töistä pari viikkoa tätä ennen ihan huvikseen, kun ei tarvittu ja omakustantaisesti tietty. Opiskelin siihen asti, että vauva syntymään taisi olla 7 päivää.

Toka raskaus oli veemäinen ja KUIN sairaus. En ikinä unohda sitä nöyryyttävää tunnetta kun mies pukee pikkuhousutkin jalkaan ja nostaa sänkyyn nukkumaan. Hävetti jäädä saikullekin tosi aikaisin, vaikka en voinut koville liitoskivuille mitään. Pääsykokeisiin luin ihan viimeseen päivään asti.
Jos sillon joku olisi mulle tullut märisemään, että tää kuuluu raskauteen kun ei ole mikään sairaus, eikä saikulle ole asiaa ja "kyl mulki tuntu vähän ikävältä ja silti jatkoin", olisi hyvin todennäköisesti lyönyt nenän poskelle. Sen verran vitutti se jokapäiväinen vankila omassa kehossa. Varokaa niitä joilla hankala raskaus, voivat olla vaarallisia siinä tilassa.

 

Ei jumalauta mitä ämmiä taas jotkut. Ja tarkootan ny näitä jotka irvistelee, että raskaus ei oo sairaus. On se helvetin kumma, että naiset ei voi tuon vertaa tajuta ja tuntea sympatiaa toisia naisia kohtaan. Ihmeellistä pätemistä taas joiltaki.

Ittellä oli helppo raskaus eikä ollu sairaslomapäiviä, mutta silti tajuan ettei kaikki oo yhtä onnellisia raskauden suhteen. Joillakin on oikiasti VAAROJA raskauksissa kuten se, että lapsi voi syntyä ennen aikojaan. Mun äiti hyvä esimerkki siitä, että raskaus ei menny kuten piti ku pikkuveli synty rv26+3.