miten muut pikkuvauvojen äidit ehtii ja jaksaa kaikkea...

Kyllä se ap riittää, kun lapsen hoidat ja kotiakin vähän. Ei ihmisen tarvitse alati olla niin tehokas ja aikaansaava.

 

No voi jestas... ihan kuin sitä konetta tuijottelisin kun se pesee, haloo.

vauva ei kyllä nuku koko päivää, ja jos nukkuu niin vain sylissä tai vieressä. Mihinkään vaunuihin tai sänkyyn on turha laskea ellei niitä hytkytä koko ajan. Tehdään kyllä vaunulenkkiä kun koirakin on pakko ulkoiluttaa, vauva voi nukkua sen lenkin ajan mutta heti kun vaunut pysähtyy niin BLING, vauva on taas hereillä ja vaatii syliin tms...

Mun vauvat oli samanlaisia, esikoista työnsin jokaikinen päivä 2 tuntia ulkona, että nukkui. Mutta siinähän sitä tuli itsekin liikuttua ja lähdettyä ulos. Reippaasti vaan, vauvakin oppii liikkumaan ja syömään muualla kuin kotona niin paljon helpompaa. Välillä sitä vauvaa voi joutua kantamaan lenkkipolulla sylissä kotiin, toisessa kädessä koira ja vaunut, mutta sellaista se on.

 

[QUOTE="vieras";26982714]No tälle jo hatunnosto.. Soseet ostin kaupasta ja leivoin joskus jouluna,mutta perusjutut kerkee tehdä päivittäin ihan hyvin. Mitään suursiivousta en kyllä alkais kahden alle kaksvuotiaan kanssa tekemään,eri asia sitten kun mies on illalla kotona.[/QUOTE]

Oikeasti: kiitos Taidan olla ensimmäinen, joka mieheni lisäksi uurastukseni noteeraa. Täytyy varmaan tehdä joku lista jonnekin ja kerjätä kehuja

Ap:lle sanoisin, että anna ajan kulua, lapsesi on vasta kuukauden ja hakee rytmiään. Oletko kokeillut liinaa tai Manducaa, ne vapauttaisivat kädet tekemään jotain muuta? Ja vinkkinä: pese aamulla hampaat ja harjaa hiukset, ja koita saada vauva tottumaan vaunuihin jotta pääsisit ulos kotoa.

 

Ilmeisesti AP sun vauva on vielä ihan pieni? Älä luulekaan että kaikki olisivat freesejä ja meikattuja jne. Et näe heitä koska ovat tukka pystyssä kotona tissirallissa kiinni Tilanne muuttuu kyllä, älä sure. Ja ulos kehotan minäkin lähtemään oman jaksamisen mukaan heti kun koet pystyväsi, mutta keskity nyt vauvaan ihan hyvällä mielellä, kohta huomaat että tuo aika on ohi.


Riippuu myös vauvasta miten paljon äiti ehtii. Jotkut vauvat nukkuvat puolen tunnin pätkissä, omani nukkui viisi tuntia putkeen päivällä ja seitsemän yöllä, joten ehdin ihan kivasti. Meillä sitten illat olivatkin vähän toista maata kun koliikkihuudon kanssa kamppailtiin, mutta silloinkin saatiin usein vertaistukea ja kyläiltiin vauvelin kanssa, lapsikin huusi vähemmän kun oltiin seuroissa, ja toisen vauvan vanhemmat saivat seuraa omiin hankaliin hetkiinsä.

 

I feel you! Mulla esikoinen 2 kk enkä saa päivisin mitään tehtyä... pari kertaa käydään koiran kanssa ulkona ja harjaan hampaat mutta siinäpä juuri se. Vauva nukkuu puolen tunnin päikkäreitä liikkuvissa vaunuissa tai sylissä minkä vatsanpuruiltaan voi... Nytkin kämppä on niin kauheassa kunnossa, minusta puhumattakaan että oikein hirvittää kun mies tulee kohta kotiin! Yritän olla tehokas ja yötkin saa nukkua ihan ok, mutta on vain rajallinen määrä asioita mitä yhdellä kädellä voi kotona tehdä. Ehkä se tästä kun vauva kasvaa ja oma "osaaminen", joten tsemppejä meille jotka eivät ole superäitejä kuten muut tuntuvat tässä ketjussa olevan

 

Mulla kotona kohta 2v hulivili ja 3kk vanha tyttö
Jos lähetää kaupungill tai keskustasd puistoo. Yleensä puen itteni enne ku mukulat herää, aamulla kun poika kahtoo tv:tä tai jtn pistän meikkii ja hiuksii kuntoo. Jos tyttö kitisee ni toki jätän siks ajaks hommat.
Täss sitä oppii nopentaa vauhtii ja mä meen jotenki tuulen mukan. Vaikka silmäpussit kasvaa mut neki saa peittoo

 

Niin siis tiedän tosielämässä näitä jotka parin viikon vanhan vauvan kanssa käy päivät pitkät shoppailemassa ja kahviloissa tapaamassa tuttuja ja päivittelevät blogejaan ja käyvät ties missä manikyyreissä ja hiushoidoissa ei mulla kyllä vaan onnistu, kyllä mä kerran imetinkin kodin ulkopuolella mutta meinashan siinä puna nousta poskille kun toinen puoli paidasta ja housut oli sen jälkeen vaan yhtä märkää länttiä, vaikka yritin harsolla metsästää suurimmat vuodot.

Kyllä mä lenkille pääsen ja käydään päivittäin, en mä sitä, mutta mitään muuta toiminnallista ei kyllä oikeen pääse tekemään. Yhdellä kädellä se on vähän vaikeaa tehdä mitään... Kantoliinassa ei viihdy, rintarepussa silloin tällöin mutta ei siinäkään kovin pitkään.

Juu, kyllähän tää tästä kun vauva kasvaa, kuhan mietin kun ei oo muutakaan tekemistä

 

[QUOTE="pieras";26982832]I feel you! Mulla esikoinen 2 kk enkä saa päivisin mitään tehtyä... pari kertaa käydään koiran kanssa ulkona ja harjaan hampaat mutta siinäpä juuri se. Vauva nukkuu puolen tunnin päikkäreitä liikkuvissa vaunuissa tai sylissä minkä vatsanpuruiltaan voi... Nytkin kämppä on niin kauheassa kunnossa, minusta puhumattakaan että oikein hirvittää kun mies tulee kohta kotiin! Yritän olla tehokas ja yötkin saa nukkua ihan ok, mutta on vain rajallinen määrä asioita mitä yhdellä kädellä voi kotona tehdä. Ehkä se tästä kun vauva kasvaa ja oma "osaaminen", joten tsemppejä meille jotka eivät ole superäitejä kuten muut tuntuvat tässä ketjussa olevan [/QUOTE]

Mä en pidä itseäni superäitinä mutta olen todennut että jotkut asiat vaan on tehtävä vaikka on vauvakin. Esikoinen on syötettävä,kitisköön vauva sitten sitterissä tai viltillä lattialla sen ajan. Joskus vauvat vaan kitisee,oli ne sylissä tai ei. Sillä vauvalla ei oo mitään hätää jos on kuivat vaatteet ja vaippa,maha täynnä eikä oo just käymässä nukkumaan (jos nukahtaa vain tissille tms.) Vauva on mulla usein viltillä keittiön lattialla kun täytän/tyhjennän siinä vieressä astianpesukonetta tai teen ruokaa. Samoin jos pitää pyykkejä laittaa niin vauva siihen hollille viereen kattelemaan. Emmää ymmärrä miks kitisevää vauvaa pitää kokoajan kanneksia jos se kitisee siitä huolimatta.

 

Kai mä sitten olen vaan laiska ja huonoasenteinen, kun en kykene edes yhden 1 kk vanhan lapsen kanssa ennen lasta olin hyvinkin tehokas, nyt en todellakaan. Ja kyllä mä työkseni hoidan vaikka 21 kpl 3 vuotiaita, mutta tää vauva vie kyllä kaiken mun ajan ja energian ja siihen hutasten pakolliset kotityöt päälle.

Tiedän että tämä helpottuu kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä, mutta sitä vaan olen miettinyt kun monet muut näinkin pienten vauvojen äidit on monesti vimpan päälle laitettuja ja käy siellä sun täällä...

Hei kultamuru, nyt älä välitä näitten sydämettömien "viitsimis"-kommenteista, eivät varmaan tajunneet että sulla on noin pieni vauva. hyvin monella käy niin että eka kuukausi menee vauvahuuruissa kotona, ehdit saada vauvan ja omat rytmit kuntoon aivan hyvin myöhemminkin. Tutustut nyt ihan rauhassa vauvaan ja aloittelet ulkoilut pikkuhiljaa. Mullakin oli toi vaatteiden kastuminen riesana pitkään, mutta sit rupesin ottamaan varapaidan mukaan, ja konepestävät liivinsuojat tuplakappalein aina päällä niin ei kovin usein tarvinnut koko päivää märissä kulkea. Vauvan äidin uniformuun kuuluvat puklut ja tahrat, älä niistä välitä Haleja!

 

Mun vauva nukkuu n. 20 h vuorokaudessa.

Eli siks mää ehdin ja jaksan, vauvan ja 2 isomman muksun kanssa. Ja myös siksi, ettei tuo oo esikoinen.

 

Niin siis tiedän tosielämässä näitä jotka parin viikon vanhan vauvan kanssa käy päivät pitkät shoppailemassa ja kahviloissa tapaamassa tuttuja ja päivittelevät blogejaan ja käyvät ties missä manikyyreissä ja hiushoidoissa ei mulla kyllä vaan onnistu, kyllä mä kerran imetinkin kodin ulkopuolella mutta meinashan siinä puna nousta poskille kun toinen puoli paidasta ja housut oli sen jälkeen vaan yhtä märkää länttiä, vaikka yritin harsolla metsästää suurimmat vuodot.

Kyllä mä lenkille pääsen ja käydään päivittäin, en mä sitä, mutta mitään muuta toiminnallista ei kyllä oikeen pääse tekemään. Yhdellä kädellä se on vähän vaikeaa tehdä mitään... Kantoliinassa ei viihdy, rintarepussa silloin tällöin mutta ei siinäkään kovin pitkään.

Juu, kyllähän tää tästä kun vauva kasvaa, kuhan mietin kun ei oo muutakaan tekemistä

Mikäs kiire noin pienen vauvan kanssa onkaan? Kyllähän sinne shoppailemaan, kahviloihin ja kerhoihin ym kerkeää vielä hyvin siinäkin vaiheessa kun imetys sujuu jo omalla painollaan ja vauvakin löytää jonkinlaista rytmiä ja äitikin tottuu paremmin vauvan käsittelyyn. Normaalit lenkit koiran kanssa ja mahd kaupassa käynnit ym on ihan tarpeeksi tuossa vaiheessa.

 

Useimmat näistä kommentoijista ovat kahden lapsen äitejä jotka ovat unohtaneet millaista oli kun eka tupsahti maailmaan. Kyllä ne multitasking-taidot ja kitinän sieto kasvaa kun tulee rohkeemmaksi sen oman vauvan kanssa, ja kakkonen onkin sit jo ihan eri juttu

 

[QUOTE="vieras";26982882]Mä en pidä itseäni superäitinä mutta olen todennut että jotkut asiat vaan on tehtävä vaikka on vauvakin. Esikoinen on syötettävä,kitisköön vauva sitten sitterissä tai viltillä lattialla sen ajan. Joskus vauvat vaan kitisee,oli ne sylissä tai ei. Sillä vauvalla ei oo mitään hätää jos on kuivat vaatteet ja vaippa,maha täynnä eikä oo just käymässä nukkumaan (jos nukahtaa vain tissille tms.) Vauva on mulla usein viltillä keittiön lattialla kun täytän/tyhjennän siinä vieressä astianpesukonetta tai teen ruokaa. Samoin jos pitää pyykkejä laittaa niin vauva siihen hollille viereen kattelemaan. Emmää ymmärrä miks kitisevää vauvaa pitää kokoajan kanneksia jos se kitisee siitä huolimatta.[/QUOTE]

No kyllä meillä ainakin "kitistään" (huudetaan) usein esim. vatsavaivoja, eikä mulla ainakaan ole sydäntä jättää toista silloin yksin sitteriin kiikkumaan kun toiseen selvästi sattuu. Ja olisi minusta miltei laiminlyöntiä pistää vauvaa johonkin sitteriin tai lattialle makaamaan kun sille tulee usein esim. puklua, ainoa mikä asiaa helpottaa on mahdollisimman pysty asento kun puklu nousee ylös kurkkuun ja polttelee. En kyllä usko että kitisee huvikseen...

 

Jos yhtään helpotttaa, niin meillä oli esikoisen kanssa samanlaista kuin sulla. Nyt lapsia on kaksi ja tämä toinen on kyllä paljon helpompi ja itse olen myös tietty varmaotteisempi ja rennompi kuin esikoisen kanssa. Välillä oikein mietin, että saisipa esikoisen vauva-ajan takaisin. Olisikohan yhtä helppoa kuin nyt tämän toisen kanssa vai oliko esikoinen niin paljon vaativampi. Meillä tämä kakkonen oli ihan vauvana kyllä tutin ansiosta tosi paljon helpompi kuin esikoinen. Vauva myös viihtyi hereillä makuuasennossa vaunuissa, mitä esikoinen ei koskaan.

Vauvat on erilaisia. Sulle on vaan sattunut nyt haastavampi tapaus. Kyse ei ole sun laiskuudesta tai saamattomuudesta. Jotkut vauvat tosiaan viihtyy vaan sylissä ja musta on ihan luonnollista, ettei tuore ekan lapsen äiti halua huudattaa vauvaa sitterissä. Tokaa lasta sitten on vaan pakko enemmän huuudattaa kun on se esikoinenkin ja siinä sivussa sitä sitten oppii eri tavalla sitä itkua myös kestämään.

Tsemppiä. Älä ota paineita!

 

Kyllä ne multitasking-taidot ja kitinän sieto kasvaa kun tulee rohkeemmaksi sen oman vauvan kanssa, ja kakkonen onkin sit jo ihan eri juttu

Aamen

Kyllä mä aika hyvin esikoisenkin kohdalla osasin, mutta oli se mukamas vaan vaikeampaa mitä toisen tai kolmannen kohdalla. Omaa epävarmuuttahan se oli, ja on luonnollista olla epävarma kun ei ole vielä kokemusta asiasta. Esikoinen ehti varmaan 3 kk ikäiseksi ennen kun tajusin, ettei vauvaa ole pakko kantaa koko ajan. Yksikään ei oo koskaan jäänyt yksikseen itkemään, mutta kun esikoista kannoin sylissä aina kun se oli hereillä, ja nukkuvanakin aika usein koska pian se kuitenkin herää...:ashamed:

 

No kyllä meillä ainakin "kitistään" (huudetaan) usein esim. vatsavaivoja, eikä mulla ainakaan ole sydäntä jättää toista silloin yksin sitteriin kiikkumaan kun toiseen selvästi sattuu. Ja olisi minusta miltei laiminlyöntiä pistää vauvaa johonkin sitteriin tai lattialle makaamaan kun sille tulee usein esim. puklua, ainoa mikä asiaa helpottaa on mahdollisimman pysty asento kun puklu nousee ylös kurkkuun ja polttelee. En kyllä usko että kitisee huvikseen...

Meillä kitisi joskus ihan tylsyyttään Heti kun työnsin naamani vauvan naaman eteen ja juttelin niin tuli leveät hymyt ja kitinä loppui..joten en usko että tuolloin mitään kipukitinää oli. En tarkoittanutkaan että kivulias vauva pitäisi jättää yksin jonnekkin lattiannurkkaan vaan että jos vauvalla ei ole mitään hätää,muuta kuin seuran puute,niin siinä viidessä minuutissa ei kerkeä traumatisoitua kun latoo likaiset astiat koneeseen..

 

Useimmat näistä kommentoijista ovat kahden lapsen äitejä jotka ovat unohtaneet millaista oli kun eka tupsahti maailmaan. Kyllä ne multitasking-taidot ja kitinän sieto kasvaa kun tulee rohkeemmaksi sen oman vauvan kanssa, ja kakkonen onkin sit jo ihan eri juttu

Paitsi että lapset on erilaisia. Oma esikoiseni oli helppo, tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva. Sairasteluista, kuntoutuksista ym huolimatta se esikoiisen vauvavuosi oli varmaan elämäni helpointa ja rennointa aikaa. Ei töitä, ei opiskeluja tms, ainoastaan herttainen vauva ja päivät aikaa tehdä mitä ikinä tykkäsi kun kukaan ei vielä sotkenut kotona. Aivan luksusta.

Kakkonen olikin sitten eri masta...

 

Mun vauva (itseasiassa molemmat) on olleet semmoisia sylissanukkujia. Silti olen molempien vauva-aikoina ollut varmaan enemman kylailemassa ku kotona.

Musta kuullostaa, etta sa olet vaan vahan jamahtanyt sinne vaippa-syli-syotto-rumbaan. Ehdottaisin, etta vastedes heti herattyasi menet suihkuun ja harjaan hampaasi, meikkaat ja puet jotain kivaa paallesi. Syot aamupalan ja lahdet vaikka kaverisi luo vauvan kanssa. Vaikket lahtisi minnekaan, tee silti edella mainitut asiat. Joka paiva. Tunnet itsesi huomattavasti freesimmaksi. Ja sit vaan pakottaudut painumaan vaikka kauppaan.

Tollanen kotona likatukkana lusmuaminen on tosi vasyttavaa ja veltostuttavaa- johan siina alkaa tuntua ettei mitaan jaksa.

 

Mikäs kiire noin pienen vauvan kanssa onkaan? Kyllähän sinne shoppailemaan, kahviloihin ja kerhoihin ym kerkeää vielä hyvin siinäkin vaiheessa kun imetys sujuu jo omalla painollaan ja vauvakin löytää jonkinlaista rytmiä ja äitikin tottuu paremmin vauvan käsittelyyn. Normaalit lenkit koiran kanssa ja mahd kaupassa käynnit ym on ihan tarpeeksi tuossa vaiheessa.

Kerkee joo, kerkis vaan edes syömään ja käymään vessassa joskus ihan rauhassa, ilman että toinen rääkyy keuhkonsa pihalle sillä aikaa vaikka täytyy kyllä tunnustaa että pieni mökkihöperyys mulle iskee kun en pääse oikein mihinkään ja istun kotona sohvan nurkassa. Huomasin juuri että tää sohvakin on jo kuorrutettu maidolla, voi öklö. :X niinkuin olis joku yleinenkin imetysnurkkaus.

 

[QUOTE="vieras";26982953]Meillä kitisi joskus ihan tylsyyttään Heti kun työnsin naamani vauvan naaman eteen ja juttelin niin tuli leveät hymyt ja kitinä loppui..joten en usko että tuolloin mitään kipukitinää oli. En tarkoittanutkaan että kivulias vauva pitäisi jättää yksin jonnekkin lattiannurkkaan vaan että jos vauvalla ei ole mitään hätää,muuta kuin seuran puute,niin siinä viidessä minuutissa ei kerkeä traumatisoitua kun latoo likaiset astiat koneeseen.. [/QUOTE]

Juu no meillä ei tässä tilanteessa ole apua kun ei tuo tylsyyttään kitise.. on sen verta pieni.

 

Musta kuullostaa, etta sa olet vaan vahan jamahtanyt sinne vaippa-syli-syotto-rumbaan. Ehdottaisin, etta vastedes heti herattyasi menet suihkuun ja harjaan hampaasi, meikkaat ja puet jotain kivaa paallesi. Syot aamupalan ja lahdet vaikka kaverisi luo vauvan kanssa.

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

 

Ensimmäisen kanssa en oikein päässytkään mihinkään kun toinen oli ensimmäiset 3kk kiinni rinnassa päivin ja öin. Kyllä koti oli aina siisti ja itseni laitoin "kuosiin" joka päivä ihan oman mielenvirkeyden takia mutta kaupoille ym. ei huvittanut mennä kun toinen söi koko ajan ja torkkui vain sylissä.
Sitten kun vauva kasvoi ja syöminen tasaantui niin aloimme käymään kaupoilla, joka päivä puistossa, asioilla ym.

Nyt kun on lapset 1v4kk ikäerolla niin olemme melkein joka päivä jossain. Aamulla vaan vauvalle ja taaperolle aamupalat, pesut ja vaatteet ja ovesta ulos. Ennen päiväunia yleensä siivoamme ja unien jälkeen joko taas ulos/asioille tai sitten kotona touhuamista.
Erona aiempaan on oma varmuus lasten kanssa, selkeät rytmit ja se että potkaisee itsensä ulko-ovesta ulos muuten jää junnaamaan sisälle. Itse suunnittelun menot etukäteen hyvin, laitan mukaan otettavat tavarat jo illalla valmiiksi ym. ettei tarvitse lähtökiireessä alkaa etsimään tavaroita, vaatteita ja pakkaamaan hoitolaukkua.

Ja nyt sitä miettii kuinka helppoa aikanaan olisikaan ollut mennä yhden lapsen kanssa.

 

Vauva-aikana hoidin vauvan ja kodin perusasiat, omat jutut sitten jos jaksoi ja vielä huvitti. Pikku vauvan kanssa kädet kävi kuin mustekalalla eli vauva nukkuin vartin puolen tunnin pätkiä ja loppuaika oli ihokontaktissa. Omat suihkut ja syömiset sitten näiden minitaukojen aikana. Relax, ei tarvi leipoa pullaa vaan keskityt siihen vauvan hoitamiseen.

 

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

Laitat vauvan vaikka sitteriin ja otat suihkun ovelle, jotta naat sen kokoajan. Ei siina kauaa nokka tuhise, eika ole vaarallista, vaikka vauva itkisi. Mina soin monesti aamupalaa, join kahvia, tein ruokaa SAMALLA ku imetin.
Kantoliina vois olla katsy kanssa. Kylla se on osittain asennekysymyskin.

 

Vauva-aikana hoidin vauvan ja kodin perusasiat, omat jutut sitten jos jaksoi ja vielä huvitti. Pikku vauvan kanssa kädet kävi kuin mustekalalla eli vauva nukkuin vartin puolen tunnin pätkiä ja loppuaika oli ihokontaktissa. Omat suihkut ja syömiset sitten näiden minitaukojen aikana. Relax, ei tarvi leipoa pullaa vaan keskityt siihen vauvan hoitamiseen.

jep