miten muut pikkuvauvojen äidit ehtii ja jaksaa kaikkea...

Helppo ja paljon nukkuva vauva, mies paljon kotona, lyhyt matka kaikkiin huvituksiin ja isovanhemmat lähellä ja innokkaita hoitajia. Liikuntapuolta (ja siten sitä hehkeyttä) auttoi aika paljon se, että on kotikuntosali kaikilla herkuilla kellarissa, siellä on helppo reenailla milloin vain.

Itseasiassa en kertaakaan vauvavuoden aikana kokenut, että olisi ollut mitään hankalaa tai ei olisi jaksanut. Tosin itse palasin työelämään vauvan ollessa puolivuotias, että mies sai sitten hoitaakseen ne vähän "vaikeammat" vaiheet

 

Kai mä sitten olen vaan laiska ja huonoasenteinen, kun en kykene edes yhden 1 kk vanhan lapsen kanssa ennen lasta olin hyvinkin tehokas, nyt en todellakaan. Ja kyllä mä työkseni hoidan vaikka 21 kpl 3 vuotiaita, mutta tää vauva vie kyllä kaiken mun ajan ja energian ja siihen hutasten pakolliset kotityöt päälle.

Tiedän että tämä helpottuu kun vauva kasvaa ja tulee rytmiä, mutta sitä vaan olen miettinyt kun monet muut näinkin pienten vauvojen äidit on monesti vimpan päälle laitettuja ja käy siellä sun täällä...

Hei vähän höllää nyt nainen! Ei kannata ajatella mitä muut tekee, teet niinkuin itse jaksat ja mikä sulle sopii. Vauva on noin pieni, siinähän vasta tutustutaan pieneen ja katsellaan mihin rytmi muodostuu, niinkuin itsekin sanoit. Yritä nauttia siitä, äläkä mieti, mitä muut tekevät. Kyllä sä vielä ehdit tulla ja mennä kun vauva kasvaa- usko pois. On ihan eri asia hoitaa sylivauvaa kuin taaperoa, joka viihtyy jo itsekseenkin lattialla eikä tarvitse koko ajan olla sylittelemässä. Ootko muuten kokeillut Manducaa tai kantoliinaa. Suosittelen! Itsellä lapset 1,5 vuoden ikäerolla, enkä olis tullut ilman Manducaa toimeen.

 

[QUOTE="vieras";26993535]Tottakai tänne tulevat kaikki supermammat kehuskelemaan, kuinka vääntävät soseet ja rakentavat talon ja keksivät lääkkeen syöpään samalla, kun hoitavat vauvaa.

Unohda kaikki nuo egobuustauskommentit.

Vauvan hoito on rankkaa, lapsivuodeaika on rankkaa, aika on kortilla – jos on. Sulla on. Hyväksy se. Asiat helpottuvat kyllä, vauva kasvaa, tulee rutiineja ja rytmi, itse tokenet hormoneista ja synnytyksestä.

Voimia ja huolet pois, se aika luojan kiitos kuluu. Parhaillaankin.[/QUOTE]

Tää oli niin osuva! Jos vauvalla vielä on koliikkivaivaa, niin vielä vähemmän tarttee leikkiä supermammaa, jolla on joka hiussuortuva ja ripset kuosissa ja rakennekynnet tikissä. Surullista, että äitiyteen ladataan nykyään hulluna paineita: vastasyntyneen vauvan hoidon lisäksi pitäisi vielä olla hemmetin vetävä ja aina jossain juoksemassa... Ja joku täällä vinkkasikin, että jos vauva huutaa tuntikaupalla, niin eikun lääkäriin. Ei kannata tyytyä ajattelemaan että "se on vaan sitä koliikkia", kun taustalla voi olla hoidettava sairauskin.

Vaikkei vauva olisi vaativakaan, ei ensimmäisinä kuukausina tarvitse todellakaan vaatia itseltään liikoja. Vauva, sen hoito ja äidin jaksaminen on tärkeintä, eiks je?

 

Esikoisen kanssa olin ihan tyyliin "apua, mitään ei saa aikaseksi. Suihkuunkaan ei pääse!!" Nyt näitä on jo kolme ja kerkeen laittaa tukan, kodin, puutarhan, naapurin pennutkin tulee omien lisäksi tuossa sivussa hoidettua ja leikitettyä.. Tuli huomattua, että kyllä sitä aikaa on, kun vaan lopettaa sen vänöttämisen ja avuttomuuden ja on reipas ja rivakka Mitä enemmän lapsia äidillä, sitä aikaansaavampi näyttää olevan.

 

[QUOTE="vieras";26996392]Esikoisen kanssa olin ihan tyyliin "apua, mitään ei saa aikaseksi. Suihkuunkaan ei pääse!!" Nyt näitä on jo kolme ja kerkeen laittaa tukan, kodin, puutarhan, naapurin pennutkin tulee omien lisäksi tuossa sivussa hoidettua ja leikitettyä.. Tuli huomattua, että kyllä sitä aikaa on, kun vaan lopettaa sen vänöttämisen ja avuttomuuden ja on reipas ja rivakka Mitä enemmän lapsia äidillä, sitä aikaansaavampi näyttää olevan.[/QUOTE]

voi jessus....