miten muut pikkuvauvojen äidit ehtii ja jaksaa kaikkea...

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

Ei koko elämää voi pysäyttää vauvan takia.. vaikka hän onkin maailman tärkein asia niin silti on ihan normaalia käydä vessassa ja pestä hampaat,VAIKKA vauva päästäisikin jonkun äänen sillä aikaa.

 

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

Mä joko kävin aamuisin kun vauva vielä nukkui tai jätin jonkun kivan lelun kanssa pinnasänkyyn tai otin sitterissä mukaan kylpyhuoneeseen. Olen pikasuihkujen mestari ja meikkaamiset/pukeutumiset saa tehtyä samalla vauvan kanssa jutellen ja seurustellen.

 

Kerkee joo, kerkis vaan edes syömään ja käymään vessassa joskus ihan rauhassa, ilman että toinen rääkyy keuhkonsa pihalle sillä aikaa vaikka täytyy kyllä tunnustaa että pieni mökkihöperyys mulle iskee kun en pääse oikein mihinkään ja istun kotona sohvan nurkassa. Huomasin juuri että tää sohvakin on jo kuorrutettu maidolla, voi öklö. :X niinkuin olis joku yleinenkin imetysnurkkaus.

Puklaileeko vauva kovasti? Meillä esikoisella oli refluksi ja varmaan kakkosellakin mutta silloin uskoin neuvolaa ja se jäi tutkimatta. Kuitenkin noiden molempien vauva-aikoina tuntui joka paikka olevan maidossa, vaatteita kului mielettömästi jne. Vasta kolmosen kohdalla jäin ihmettelemään kuinka siistiä syöttämiset oli ja kuinka harvoin vaatteita ja puklurättejä likaantui.

 

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

Minä olen pessyt hampaat ja meikannut ja syönyt vauva sylissä. Kaikkeen oppii jos haluaa. Vauva isälleen aamulla ja sinä menet suihkuun tai sitten heräät ennen lasta.

 

Niin siis tiedän tosielämässä näitä jotka parin viikon vanhan vauvan kanssa käy päivät pitkät shoppailemassa ja kahviloissa tapaamassa tuttuja ja päivittelevät blogejaan ja käyvät ties missä manikyyreissä ja hiushoidoissa ei mulla kyllä vaan onnistu, kyllä mä kerran imetinkin kodin ulkopuolella mutta meinashan siinä puna nousta poskille kun toinen puoli paidasta ja housut oli sen jälkeen vaan yhtä märkää länttiä, vaikka yritin harsolla metsästää suurimmat vuodot.

Kyllä mä lenkille pääsen ja käydään päivittäin, en mä sitä, mutta mitään muuta toiminnallista ei kyllä oikeen pääse tekemään. Yhdellä kädellä se on vähän vaikeaa tehdä mitään... Kantoliinassa ei viihdy, rintarepussa silloin tällöin mutta ei siinäkään kovin pitkään.

Juu, kyllähän tää tästä kun vauva kasvaa, kuhan mietin kun ei oo muutakaan tekemistä

Meillä oli sama juttu, vauva nukkui vain sylissä ja kainalossa, ei viihtynyt kantoliinoissa- tai repuissa vaan halusi olla tietyssä asennossa sylissä hytkytettävänä... Meillä oli refluksivauva. Autossa vauva viihtyi, ja sain vauvan viihtymään välillä kotonakin niin että laitoin vauvan turvakaukaloon ja keinuttelin siinä jalalla. Kädet sai vapaaksi ja sai itse esim. syödä tai ripustaa pyykkejä

En todellakaan ollut mikään freesi tai aikaansaava, mutta pääasia että sain vauvan hoidettua. Nyt tuo "vauva" on 1v8kk ja älyttömän reipas ja omatoiminen. Kun vertaan nykyistö tilannetta kavereihin, jotka samanikäisen vauvan kanssa tuntuivat pääsevän naurettavan helpolla, tuntuu, että tilanne on kääntynyt päälaelleen, ja nyt heillä roikkuu lahkeessa jatkuvasti kitisevä taapero, kun mun lapsi touhuilee tyytyväisenä omiaan ja mä saan leipoa ja meikata rauhassa

Toisaalta seuraavan, ensi vuoden alkupuolella syntyvän vauvan kanssa on pakko olla edes jokeenkin aikaansaava, vaikka sieltä tulisi millainen kirkuva sylitakiainen, kun on tuo esikoinenkin. Mä uskon, että pakon sanelemana ja esikoisen kanssa saadun kokemuksen vuoksi sitä pystyy seuraavan kanssa sellaiseenkin, mikä tuntui yhden vauvan kanssa ihan mahdottomalta

 

Hei, kiitos ehdotuksesta! Enään vaan tarttis keksiä mihin lasken tuon vauvan siksi aikaa, että ehtisin mennä suihkuun, harjata hampaat, meikata ja pukeutua kivasti ja vaikka syödä aamupalan (mikä lienee vielä tärkeämpää)

Mun 8-viikkoiseni oli tänäkin aamuna kylppärissä hoitopöydällä, kun mä kävin suihkussa ja sutaisin hieman meikkiä naamaan.

Entä sun mies? Onko kuvioissa? Jos hän pitäisi sillä aikaa vauvaa...

 

Laitat vauvan vaikka sitteriin ja otat suihkun ovelle, jotta naat sen kokoajan. Ei siina kauaa nokka tuhise, eika ole vaarallista, vaikka vauva itkisi. Mina soin monesti aamupalaa, join kahvia, tein ruokaa SAMALLA ku imetin.
Kantoliina vois olla katsy kanssa. Kylla se on osittain asennekysymyskin.

Kantoliinassa vauva ei viihdy. Vauva ei todellakaan vaan kitise, vaan suorastaan raivoaa koska yleensä sillä on joko nälkä, vaippa märkä tai jonkintasoista mahavaivaa. Ehkä noi mahavaivat meillä on se suurin ongelma. Ehkä sitten olen vaan nössykkä, mutta en halua vauvaa huudattaa ellei ole ihan pakko.

Välillä teen juttuja toisella kädellä, mutta suoraan sanottuna en yleensä jaksa kovin pitkään koska kädet väsyy ja hartiat tulee kipeiksi. Täytyis varmaan mennä salille siis... lisäksi imettäessä sitä maitoa tursuaa niin että täytyy olla kahden harson viritelmät alla ettei se valu täysin ympäriinsä...

Asennetta tässä tarvitaankin, että jaksaa edes nauraa tilanteelle kun ei saa nukuttua öisin ja 24/7 on huutava uloke kiinni kyljessä tai tissillä.

 

Mitä kikka kolmosia oot kokeillut mahavaivoihin?

Ne tekee meinaan helpoimmastakin vauvasta vaativan.

 

Meillä ei ole koskaan ollut niin siistiä, kun esikoisen vauva-aikana. Mä olin itsekin huoliteltu, energinen j a todella hoikka. Kävin kyläilemässä, kävelyllä ja ostoksilla. Mulla sattui olemaan ihan superhelppo ja tyytyväinen vauva. Nukkui yöt läpeensä synnäriltä ja päiväunetkin oli pitkiä pätkiä.

Nyt saa olla supertehokas, että kämppä näyttää hyvältä, koko ajan sais tehdä jotain.. Kaikki nukkuu edelleen hyvin, mutta mulla ei vaan riitä energiaa siltikään. Esikoinen on 10v, kuopus 1v ja 2 siinä välissä.

Olen silti huoliteltu joka päivä, se auttaa mieleenkin!

 

Kantoliinassa vauva ei viihdy. Vauva ei todellakaan vaan kitise, vaan suorastaan raivoaa koska yleensä sillä on joko nälkä, vaippa märkä tai jonkintasoista mahavaivaa. Ehkä noi mahavaivat meillä on se suurin ongelma. Ehkä sitten olen vaan nössykkä, mutta en halua vauvaa huudattaa ellei ole ihan pakko.

Välillä teen juttuja toisella kädellä, mutta suoraan sanottuna en yleensä jaksa kovin pitkään koska kädet väsyy ja hartiat tulee kipeiksi. Täytyis varmaan mennä salille siis... lisäksi imettäessä sitä maitoa tursuaa niin että täytyy olla kahden harson viritelmät alla ettei se valu täysin ympäriinsä...

Asennetta tässä tarvitaankin, että jaksaa edes nauraa tilanteelle kun ei saa nukuttua öisin ja 24/7 on huutava uloke kiinni kyljessä tai tissillä.

Meillä vauva viihtyi mahavaivojen aikana mahallaan lattialla..kai ne ilmat jotenkin painui sieltä paremmin ulos tjtn.

 

Puklaileeko vauva kovasti? Meillä esikoisella oli refluksi ja varmaan kakkosellakin mutta silloin uskoin neuvolaa ja se jäi tutkimatta. Kuitenkin noiden molempien vauva-aikoina tuntui joka paikka olevan maidossa, vaatteita kului mielettömästi jne. Vasta kolmosen kohdalla jäin ihmettelemään kuinka siistiä syöttämiset oli ja kuinka harvoin vaatteita ja puklurättejä likaantui.

No tiedätkö, olen miettinyt onko vauvalla joku refluksi, olen lukenut ns. hiljaisesta refluksista koska pukluja ei kumminkaan tule kovalla syötöllä paljon.. mutta neuvolassa asia ainakin kuitattiin normaalina...

Musta tuntuu että puklu tulee vauvalle ylös kurkkuun mutta menee sitten takaisin ales... haluaa aina olla pystyasennossa ja hytkytettävänä. Usein vauvalla on suupielissä sellaista limaista maitoa ja rohisee paljon...

 

Kantoliinassa vauva ei viihdy. Vauva ei todellakaan vaan kitise, vaan suorastaan raivoaa koska yleensä sillä on joko nälkä, vaippa märkä tai jonkintasoista mahavaivaa. Ehkä noi mahavaivat meillä on se suurin ongelma. Ehkä sitten olen vaan nössykkä, mutta en halua vauvaa huudattaa ellei ole ihan pakko.

Välillä teen juttuja toisella kädellä, mutta suoraan sanottuna en yleensä jaksa kovin pitkään koska kädet väsyy ja hartiat tulee kipeiksi. Täytyis varmaan mennä salille siis... lisäksi imettäessä sitä maitoa tursuaa niin että täytyy olla kahden harson viritelmät alla ettei se valu täysin ympäriinsä...

Asennetta tässä tarvitaankin, että jaksaa edes nauraa tilanteelle kun ei saa nukuttua öisin ja 24/7 on huutava uloke kiinni kyljessä tai tissillä.

Mun vauva numero 1 ei viihtynyt kantoliinassa, vauva numero kaksi taas viihtyi. Ja kylla olin monta kertaa minakin suihkussa vauvan karjuessa ku viimoista paivaa. Mutta oli se pakko oman viihtyvyyden kannalta oma kroppa ja olemus puhtaaksi ja virkeaksi hoitaa silti.

 

Meidän vauvalla oli just se silent-muoto refluksista. Esikoinen on puklannut varmaan alle 5 kertaa elämänsä aikana, mutta ne kerrat kun puklasi, olikin vähintään puoli päätä vauvalla oksennuksessa. Vauvan hengitys haisi aina oksennukselta ja kuului oikein ääni, kun puklu seilasi ruokatorvessa ylös ja alas, muttei koskaan tullut ulos asti :X Välillä vauva nieleksi ihan kuin olisi tukehtumassa. Ja viihtyi tosiaan vain kun pystyasennossa sai olla sylissö hytkytettävänä, muuten huusi ihan kamalasti, ei todellakaan "kitissyt".

 

Kyllähän sen vauvan voi muutamaksi minuutiksi laskea vaikka kylppärin lattialle, kunnes harjaa tukan ja pesee hampaat. Samoin valita vaatteet vaikka vauva kainalossa ja pistää ne päälle just ennen kuin lähtee. Meillä ainakin pieni ottaa ilmakylpyjä sen aikaan kun laitan itteni valmiiksi.

 

Jos on kyseessä ensimmäinen lapsi, jolla ikää vasta 1kk niin kyllä sen kanssa aikaa saa menemään. Kaikki on niin erilaista kuin ennen. Itsellä oli ihan sama homma, kun oli yksi lapsi, mutta nyt kahden kanssa on helpompaa. Hassua niin. Sitä on vaan ihan pakko lähteä aamupäivällä ulos, laittaa ruokaa jne. Vauva tulee siinä sivussa.

Näinhän se on. En minäkään ensimmäisen kanssa jaksanut enkä ehtinyt mukamas mitään, ihan paniikissa olin jos piti yksin vaikka neuvolaan sen kanssa lähteä.. No, hän oli toki keskonen ja koliikkivauva, mutta silti lähellekään samanlaisia väsymyksen tai voimattomuuden tunteita ei ollut silloinkaan kun isommat oli 3v ja 1,5v kolmannen syntyessä. Kerhot, ulkoilut yms jo valmis päiväohjelma meni niin rutiinilla että vauva tosiaan vaan "kulki mukana" Itse asiassa silloin tuntui ihan älyttömän helpolta jos sai lähteä johonkin vaan vauvan kanssa! Puhumattakaan siitä miten hiljaista ja tylsää oli siinä muutaman kerran kun isommat oli mummolassa yökylässä ja olin kotona vaan vauvan kanssa.. Tapetoitiin olkkari yms. "pientä" tuntu niin helpolta kun sählärit oli poissa.

Ja joo, toki sen siinä matkan varrella oli oivaltanut että ihan joka änähdykseen ei tarvi pomppasta ja olla syliin ottamassa ja tissiä suuhun tunkemassa. Kyllä niitä tilanteita väkisinkin tuli että vauva heräsi änähtelemään just kun olin isomman pyllyä pyyhkimässä tai toiselle vaippaa vaihtamassa, sit piti vaan priorisoida ja vauvankin välillä vähän odottaa.

 

Meidän vauvalla oli just se silent-muoto refluksista. Esikoinen on puklannut varmaan alle 5 kertaa elämänsä aikana, mutta ne kerrat kun puklasi, olikin vähintään puoli päätä vauvalla oksennuksessa. Vauvan hengitys haisi aina oksennukselta ja kuului oikein ääni, kun puklu seilasi ruokatorvessa ylös ja alas, muttei koskaan tullut ulos asti :X Välillä vauva nieleksi ihan kuin olisi tukehtumassa. Ja viihtyi tosiaan vain kun pystyasennossa sai olla sylissö hytkytettävänä, muuten huusi ihan kamalasti, ei todellakaan "kitissyt".

miten teillä todettiin se? saitteko jotain lääkettä tms. ?

meillä vauvan henki haisee usein sellaiselle happamalle maidolle ja vauva usein nieleskelee. Nyt juuri äsken vauva sai taas kauhean huutokohtauksen, raivosi pää punaisena eikä meinannut henkeä saada, silmät vetisinä ja kyllä näki että johonkin sattuu todella tms. Ihan äidillekkin tuli itku silmään kun ei meinaa mikään auttaa. Nyt nukahti mun rinnalle pystyasentoon viimein kun hytkyttelin ja hyssyttelin.

Että laskepa tämmöinen sitten sitteriin ja mee rauhassa suihkuun jne. Mistäs sitä apua sais kun neuvolaa myöten toitotetaan että toi on normaalia ja sä olet vaan epävarma esikoisen äiti, anna sen huutaa (ja tukehtua?).. sehän varmaan luokin todella turvallisen kiintymyssuhteen jos ei kukaan lohduttais kun tarve, meikkais vaan vieressä...

 

Kyllä nyt kuulostaa siltä, että olet vähän ottanut marttyyrivaihteen päälle?
Kysyit, että miten muut ehtii ja sait vastauksia. Muut ehtii kun tekevät
ja antavat sen vauvan vaikka sen 5 min itkeä siinä sitterissä. Pakkohan
se äidinkin on päästävä vessaan yms. Ei kaikilla muilla vaan voi olla aina
Niin paljon helpompaa vauvaa, vaan kyllä se on siitä asenteesta kiinni.
Syömisen sun muut, voi aivan hyvin tehdä vauva rinnalla, ei ihme jos ihmiset
ei saa mitään aikaan jos siitä vauvasta pitäisi kokonaan päästä eroon siksi aikaa.
Mulla ei ollut tälläisiä ongelmia kun kaiken mitä voi tehdä vauva sylissä tein ( syömisen,
Astioiden laiton jne) ja ne missä vauva oli pakko laskea alas, tein vaikka
se vauva huutaisikin.

 

Älä huoli, ensimmäisen vauvan kanssa se on tollasta pari kuukautta. Kun lapsia tulee lisää, sitä on jo sopeutunut lapsiperheen elämään.

 

[QUOTE="Vieras";26983357]Kyllä nyt kuulostaa siltä, että olet vähän ottanut marttyyrivaihteen päälle?
Kysyit, että miten muut ehtii ja sait vastauksia. Muut ehtii kun tekevät
ja antavat sen vauvan vaikka sen 5 min itkeä siinä sitterissä. Pakkohan
se äidinkin on päästävä vessaan yms. Ei kaikilla muilla vaan voi olla aina
Niin paljon helpompaa vauvaa, vaan kyllä se on siitä asenteesta kiinni.
Syömisen sun muut, voi aivan hyvin tehdä vauva rinnalla, ei ihme jos ihmiset
ei saa mitään aikaan jos siitä vauvasta pitäisi kokonaan päästä eroon siksi aikaa.
Mulla ei ollut tälläisiä ongelmia kun kaiken mitä voi tehdä vauva sylissä tein ( syömisen,
Astioiden laiton jne) ja ne missä vauva oli pakko laskea alas, tein vaikka
se vauva huutaisikin.[/QUOTE]

En uskokkaan että KAIKILLA muilla. Kysyin vaan yleisesti miten muut äidit ehtii näitä juttuja koska mä en kyllä ehdi kuin ne pakolliset. Ja vastaus monelta oli selvä, olen vain huonolla asenteella liikkeessä. Ehkä niin.

 

Mutta jos jollain olisi kokemusta tuosta silent refluksista niin kuulisin lisää

 

Taitaa nyt kyllä siitä refluksista olla kyse! Siis silent-muodosta. Siinä tapauksessa harvoin neuvolasta saa apua.

Ota yhteys paikkakuntasi yksityiseen lääkäriasemaan ja varaa aika joko lastenlääkärille tai kurkku-korva-nenä-spesialistille. Listaa kaikki oireet/vaivat/ongelmat muistiin, koska muuten vielä unohdat jännityksissäsi jotain. Mene lääkäriin asenteella, että kotiin et lähde, ennenkuin apua on saatu.

Paljon tsemppiä! Refluksilapsen kanssa ei ole helppoa.

 

[QUOTE="Vieras";26983357]Kyllä nyt kuulostaa siltä, että olet vähän ottanut marttyyrivaihteen päälle?
Kysyit, että miten muut ehtii ja sait vastauksia. Muut ehtii kun tekevät
ja antavat sen vauvan vaikka sen 5 min itkeä siinä sitterissä. Pakkohan
se äidinkin on päästävä vessaan yms. Ei kaikilla muilla vaan voi olla aina
Niin paljon helpompaa vauvaa, vaan kyllä se on siitä asenteesta kiinni.
Syömisen sun muut, voi aivan hyvin tehdä vauva rinnalla, ei ihme jos ihmiset
ei saa mitään aikaan jos siitä vauvasta pitäisi kokonaan päästä eroon siksi aikaa.
Mulla ei ollut tälläisiä ongelmia kun kaiken mitä voi tehdä vauva sylissä tein ( syömisen,
Astioiden laiton jne) ja ne missä vauva oli pakko laskea alas, tein vaikka
se vauva huutaisikin.[/QUOTE]

Itsekin tein vauva sylissä yhtä ja toista, mutta kyllä kolmen lapsen äitinä vielä näkisin ettei kaikki ole ihan ok jos se vauva ei päivän aikana nuku tai ole tyytyväinen hetkeäkään päivän aikana muualla kuin sylissä. Jopa meidän vaativan vauvan (jolla epäilin/epäilen refluksia) sai nukkumaan päiväunia sänkyyn tai vaunuihin ja viihtymään sen hetken babybjörnin sitterissä kun häntä siinä keinutti.

 

Mutta jos jollain olisi kokemusta tuosta silent refluksista niin kuulisin lisää

Oletko tutustunut tähän sivustoon jo?
Refluksilapset ry

 

Taitaa nyt kyllä siitä refluksista olla kyse! Siis silent-muodosta. Siinä tapauksessa harvoin neuvolasta saa apua.

Ota yhteys paikkakuntasi yksityiseen lääkäriasemaan ja varaa aika joko lastenlääkärille tai kurkku-korva-nenä-spesialistille. Listaa kaikki oireet/vaivat/ongelmat muistiin, koska muuten vielä unohdat jännityksissäsi jotain. Mene lääkäriin asenteella, että kotiin et lähde, ennenkuin apua on saatu.

Paljon tsemppiä! Refluksilapsen kanssa ei ole helppoa.

No ei kyllä neuvolasta tunnu saavan, kovin vaan kaikki on normaalia... mutta ei minusta siltä kyllä tunnu. Vauva on niin pieni joten ajattelin että täytyy seurailla sit vaan, mutta tänään on kyllä ollut sellainen itkupäivä että alan jo uskomaan olevani oikeassa...

Onneksi meillä on sentään vakuutus, täytyy koittaa metsästää joku hyvä lastenlääkäri. Kiitos tsempistä

 

Oletko tutustunut tähän sivustoon jo?
Refluksilapset ry

En. Kiitos vinkistä!