Miten moni nuori äiti elää vanhempiensa rahoilla?

Ainakin osittain? Saa lastenvaatteita jatkuvasti ilmaiseksi vanhemmiltaan, vanhemmat maksavat laskuja ja ruokaa, tekevät isoja lahjoituksia tileille, kustantavat pyöriä, elektroniikkaa, huonekluja...Kuinka moni kehtaa myöntää? Ja turha ruveta sanomaa, että kun ne vanhemmat itse haluaa auttaa niin tottakai otetaan vastaan. Ehkä auttavat siksi, että tietävät ettette muuten pärjää tai hallitse rahankäyttöä.

 

Anoppi ja appiukko sysää rahaa lähes joka toinen päivä vaik ollaa sanottu ettei tarvita =) no laitetaa sit lasten menoihi...säästetää esim.talvivaatteisii tai joulu-,synttäri ym.juttuihi!

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

 

mun äiti yrittää aina tuputtaa rahaa (ja apuja muutenkin),mutta me kieltäydytään,tämä on meidän perhe,meidän vastuulla!!

 

noh, huonekaluja, pyöriä tai mitään rahasummia en saa laskuja ei makseta eikä vaatteita osteta, mutta kyllä meiksi joskus tuo jonkun vaatekappaleen ja sanoo että tää sopis pojalle hyvin ja lainaavat rahaa jos tarvitaan tai ostavat leluja. poika on heidän ensimmäinen lapsenlapsi ja ollaan juteltu asiasta että he nimenomaan pojalle ostavat eivät meille... ja kyllä, minä voin todellakin sanoa että he haluavat vain auttaa. koska olen asunut itsenäisesti jo kauan ja ollut töissä yms. ja ihan turha olisi edes kuvitella että lainaisin heiltä rahaa jos menisin esim. pämppäämään. mutta ei, en elä vanhempieni rahoilla vaikka olenkin nuori äiti. ihan isännän ja kelan rahoilla elän

 

sen verran ollaan saatu että äiti osti meille pesukoneen vähän ennen esikon syntymää ja laittaa välillä parikymppiä tilille...

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

ei pidä paikkaansa. mun vanhemmilla olisi varaa auttaa, mutta eivät auta rahallisesti ketään lapsistaan.

 

Kyllä mun omat vanhempani ostavat neidilleni vaatteita jne. Tai ostan äitini kanssa jotain suurempaa vaikka puoliksi. En mä koe sitä mitenkään huonoksi että en kehtais myöntää. Jokainen tehköön tavallaan rahoillaan... en ymmärtänyt mikä oli pointtisi tässä? Katkeruus? vai mikä?

 

Vaikka olenkin nuori niin minua ei auteta.

Olenkin aina hämmästellyt joidenkin vanhempien avokätisyyttä lahjoittaa esimerkiksi syntyvälle vauvalle vaunut, turvakaukaloa tms. En vaan ole itse siihen törmännyt, ja hyvä niin. Jos olisin, luulisin, että joutuisin elämään pitkään kiitollisuuden velassa "auttajille."

 

En kai enää ole nuori äiti, mutta sellaiseksi kai laskettiin kun esikoisen sain. Ihan olemme omillamme meidän perhe pärjännyt. Musta olis todella, todella "nöyryyttävää" ottaa mitään rahallista apua vastaan vanhemmiltani tai mieheni vanhemmilta. Kun ensimmäisen työpaikkani 16v sain, siitä lähtien olen maksanut omat ruokani ja laskuni, vaikka osittain kotona asuinkin..

 

Mä voin ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa, että paljon on vanhemmistani ollut apua, vaikka en nuori äiti olekaan (36v). Eikä kyse ole kehtaamisesta. Lapset ovat saaneet vaatteita, pyöriä, suksia, luistimia ym. ja ovat ostaneet ruokakassin silloin tällöin, mutta siihen se sitten jääkin. Laskuja eivät ole maksaneet, eivätkä siirtäneet rahaa tililleni, tosin joskus ovat antaneet sitä suoraan käteen (esim. synttärilahjaksi).
Vaikka turhaa mielestäsi onkin, niin sanon silti, että ovat halunneet itse auttaa, niin tottakai otan vastaan. Kummallista minusta olisi kieltäytyä.

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

Ja ei sitten pidä paikkaansa lainkaan. Mun äiti, jolla ei tosiaankaan ole ylimäärästä ostelee pojalle aina välillä kaikkee pientä, ihan kun itse haluaa. Miehen vanhemmat ei osta edes synttärilahjaa vaikka rahaa on niin paljon ettei paskalle taivu..

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

ei pidä paikkaansa. mun vanhemmilla olisi varaa auttaa, mutta eivät auta rahallisesti ketään lapsistaan.

Siis joo ei todellakan pidä paikkaansa, meidän isällä olis varaa auttaa mun ja mun siskon perhettä rahallisesti, muttei ole sitä koskaan tehnyt, ihan itse ollaan kaikki hankittu, eikä ole koskaan kysynyt että tarviitko rahaa johonkin...

 

eron jälkeen ovat auttaneet paljonkin. isä osti auton, vanhan ja halvan, mut auton kuitenkin kun tiesi ettei mulla ole varaa ja autoa kuitenkin tarvitsen. äiti on ostanut pakastimen. joskus tuovat ruokaa tullessaan tai antavat pari kymppiä. lapsia muistavat silloin tällöin, reissuiltaan tuovat tuliaisiksi vaatteita yms. ja auttavat siksi että tietävät rahojeni olevan tiukalla. itse hoidan laskuni.

 

Meillä miehen vanhemmat ja isoäiti auttavat todella paljon. Mun vanhemmat jonkin verran myös, ostavat elektroniikkaa lähinnä(dvd,tietokone,digikamera). Miehen vanhemmat auttavat rahallisesti, maksavat laskuja ja lasten menoja.

 

olen esikon saanut 17v ja nyt siis kaksi lasta. ei ole rahaa tai muuta tullut vanhemmiltamme. ei mitään rikkaita hekään.
Äitini kerää sellaiseen avustusjärjestöön jossa annetaan köyhille tavaroita yms.. ja sieltä saamme paljon tavaraa.Mutta muuten ei meitä ole avustettu.

 

varmaan kaikki vanhemmat joilla on varaa auttavat.

ja haluvat auttaa, kaikki ei sellaisia ole. minun vanhempani kuitenkin ovat ja itse aion omien lasteni kanssa toimia samoin.

 

mun äiti ei osta mulle ruokaa (ellen syö siellä ku oon kylässä) ei maksa yhtäkään mun laskua, ei kodinkonetta, ei opintoja, ei mitään ja hyvin pärjätään. Ostaa lapselleni jotain kun on esim synttärit, että ostaa lahjan. Ei siis rahoita mun lapsen vaatetusta kokonaan jne... Mun mamma aina välillä auttelee meitä, kun on niin huolissaan musta ku oon muka aina niin laiha ja pelkää etten syö tarpeeksi Se ei vaan oo nähnyt kuinka paljon mä jääkaappia täytän ja myös tyhjennän

 

No siitä asti kun kotoa pois muutin olen omillani ollut, ja olin sillon 16v.Eikä mua ole se kummemmin haitannut, eikä kyllä mun ukkoakaan jonka kanssa hynttyyt sillon yhteen lyötiin Mutta olishan se kiva jos sais avustuksia suurimpiin hankintoihin mutta hyvin ollaan näinkin pärjätty.

 

mun vanhemmat joskus työntää jonku 20e et voin ostaa pojille jonku lelun tai vaatteen ja joskus tuo vaatteita pojille jouluks yms...

mut en oo saanu mitään isompia summia vanhemmiltani saati sitte et ois ostaneet mulle telkkaria tai mitään muutakaan....

siis apua mä luin huonosti... en mä nyt niin nuori äiti enää ole mut oon mä vähän ikiteini

 

Ei minusta olisi ottamaan vastaan lahjuksia. Joskus on kymppiä yritetty tarjota mutta takaisin olen lykännyt ja ehkä hiukan loukkaantunutkin. MINÄ elätän lapseni ja en pidä siitä että muut antavat ymmärtää etten siinä hommassa pärjäisi (ehkei näin ole mutta siltä se tuntuu). Olen kai sitten kasvanut siihen, että pystyn selkäsuorana kulkemaan vain silloin kun tiedän itse hoitaneeni asiani ilman "kerjäämistä" (eli almujen vastaanottoa).

 

Mitäpä kehtaamista siinä on?
Kyllä äitee ja anoppi kantaa pojalle vaatetta pyytämättä, enkä kyllä kieltämäänkään ala, varsinkin anopille se varmasti olisi kova paikka kun kyse on ensimmäisestä lapsenlapsesta ja hemmotellahan ne tuota haluaa (tosin joku roti pitää olla eikä nyt ihan älyttömyyksiin mennä ). Leluja on saanut silloin tällöin isovanhemmilta.
Laskut sun muut maksellaan kyllä ihan itse, mutta välillä isä tai miehen vanhemmat saattaa laittaa pari kymppiä tilille. Äitini kanssa taas on niin, että häneltä mielummin lainaan (eikä kyllä tuosta vaan laita rahaa tilille ellei satu olemaan joku merkkipäivä ) koska hänen tulonsa ovat surkean pienet.

Se mikä tässä pelottaa on että jos joskus satutaan tyttö saamaan niin anoppi sekoaa siinä paikassa ja kiikuttaa varmaan meille vaikka kuun taivaalta, kieltäisi häntä miten kovasti tahansa.

 

Äiti lainaa rahaa jos on tosi tarvis ja sillä sattuu olemaan. Takaisin pitää aina maksaa ja näin kuuluu ollakin.

 

Kyllä mun vanhemmat jonkin verran auttaa, varsinkin äiti. Pyydetty ei oo eikä välttämättä tarvita kun mies on töissä mut haluavat. =)
Yhtälailla auttavat tosin mun siskonkin perhettä vaik ei hän oo mikään "teiniäiti".

 

Minä. :xmas: Äiti osti esikoiselle turvaistuimen ja syöttötuolin, isä osti vaunut. Kenkiä mun äiti on ostanut monet parit esikoiselle. Mutta, vauvan tarvikkeet saatiin työtä vastaan ja kengät, vaatteet yms. mun äiti on ostanut ihan vapaaehtoisesti. =)