Miten miehen saa kosimaan??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anniina_08
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Haluaisinpa olla kärpäsenä katossa katsomassa, kun ap on jättänyt "sitoutumishaluttoman" miehensä ja alkaa epätoivoisena seukkaamaan seuraavan sulho-kanditaatin kanssa.

Kun uusi ylkäehdokas kysyy: "Miksi jätit exäsi?" ja ap vastaa: "Koska se ei kosinut minua!", niin on nanosekunneista kiinni kun uusikin ehdokas nostaa kytkintä ja näyttää perävaloja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fraulein:
Anniina, sinulla on varmasti paljon kohtalontovereita.
Mekin ollaan oltu yhdessa yli 8 vuotta, eika muakaan ole kosittu. Itse en tosin nae avioliittoa valttamattomana, vaan muunkinlaiset sitoumisen muodot kelpaisivat. Viimeisen vuoden ajan olen kertonut miehelleni, etta odotan jonkinlaista eletta hanelta, etta tiedan etta minun kannattaa jaada (asun hanen kotimaassaan). Olen kertonut hanelle, etta haluaisin hanen edes puhuvan yhteisesta tulevaisuudesta ja suunnittelevan sita, jotta tietaisin, etta se hanta kiinnostaa ja on taustalla yhdessaolon motiivina.

Minä koen olevani erittäin sitoutunut, vaikken olekaan naimisissa. Olemme kumpikin kerran avioliitosta eronneita, meillä yhteistä taivalta on kestänyt 10 vuotta. Muutama vuosi sitten päätimme, että menemme naimisiin, jos saamme yhteisiä lapsia, muuten kummallakaan ei ole mikään kiire naimisiin. Mieheni sanoo, että olemme enemmän naimisissa kuin moni, jolla pappi on aamenensa sanonut, moni - erityisesti nuorena - naimisiin mennyt kun tuntuu menevän ihan vääristä syistä naimisiin, eikä liitto sitten kestäkään.

Freulain mainitsee, että haluaisi miehensä suunnittelevan yhteistä tulevaisuutta ja puhuvan siitä ja TÄMÄ on mielestäni se, mitä jokainen voi "vaatia", jos parisuhde pysyväksi koetaan. Panen tuon vaatimisen lainausmerkkeihin, sillä se on huono sana, mutten keksi nyt parempaakaan. Jos mies ei ikinä puhuisi tulevaisuudesta tai suunnittelisi sitä, olisin minäkin huolissani, MUTTA mikäli oikein ymmärsin, niin ap ja miehensä jo omistavat asunnonkin yhdessä, joten onhan heidän tapauksessaan tulevaa suunniteltu ja siihen sitouduttu.

Eli ei se sormus sormessa ole tae sitoutumisesta, eikä se ole ikuisen autuuden takaava asia.

 
Vihjaa sulhollesi tulevista isoista perinnöistä.Siihen lisäät ettet saa naimattomana perintöä.Papin puheille pääset alta aikayksikön ja naimisiin.Sitten joskus sanot huhtikuun eka päivänä että se oli vain aprillia.Ethän kulta suutu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sohvfvfiss:
Vihjaa sulhollesi tulevista isoista perinnöistä.Siihen lisäät ettet saa naimattomana perintöä.Papin puheille pääset alta aikayksikön ja naimisiin.Sitten joskus sanot huhtikuun eka päivänä että se oli vain aprillia.Ethän kulta suutu.

Tätä voisi vielä jalostaa niin, että jos aloittajalle iskee vauvakuume, mutta tuore sulho ei innostu asiasta, niin voipi sanoa, että se perintökin menee sitten sivu suun, ellei jälkikasvua ole...
 
Et mitenkään, enää. Mieshän saa jo kaiken mitä se sulta haluaa.

Viisas nainen ei muuta yhteen saman katon alle ainakaan ennen kihloja. Mielummin vasta sitten kun hääpäiväkin on sovittu. Näin molemmat saavat sen mitä haluavat.
 
Jotenkin luulen, että jälkiviisaus ei tässä tapauksessa päde, vaan ap on toiminut moottorina myös yhteenmuutolle, olenko oikeassa?

Edelleen kehoittaisin ap:ta katsomaan elämäänsä ulkopuolisen silmin ja karsimaan minä-ajattelua pois, vaihtamaan se me-muotoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rouva xx:
Vastaus ap:n kysymykseen on se että miehen saat kosimaan kun teet heti alussa selväksi että seksi kuuluu mielestäsi avioliittoon.


Samaa mieltä. Jos mies sinua rakastaa niin kyllä kosii. Tiedän kokemuksesta.

 
Samaa mieltä edellisten kanssa. Jos todella on naimisiin haluavaa tyyppiä, niin parempi tuoda asia julki viimeistään siinä vaiheessa kun ruvetaan yhteen muutosta keskustelemaan. Muuten mies kuvittelee että nainen on ihan onnellinen avoliitossakin, miksi suotta ruveta kalliita ja hankalia häitä duunaamaan. Ja naimisiin haluamisessa ei muuten ole mitään väärää, ongelma syntyy vasta kun olet jo suostunut elämään avoliitossa vuosikausia ja näköjään koko asiasta ei ole edes rehellisesti teidän suhteessa keskusteltu.

Koska olet jo ostanut miehen kanssa asunnonkin, ei asian eteen ole enää paljon tehtävissä. Ymmärrän että miehen edellinen kihlaus kismittää, ikäänkuin edellinen tyttöystävä olisi ollut jotenkin parempi ja rakkaampi kuin sinä, ja mies on halunnut aikoinaan toitottaa koko maailmalle miten rakastunut tuohon naiseen oli, mutta ei suostu samaan sinun kanssasi. Totuus taas on todennäköisesti jotain ihan muuta, ei ne kihlat paljoakaan näytä merkitsevän nykysuomessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anniina_08:
Miten miehen saa kosimaan kinuamatta??
Ainoastaan siten että kosimatta jättäessään hän kokee menettävänsä jotain _sellaista_ täysin ainutlaatuista jota hän ei kuolemakseenkaan haluaisi menettää. Tiedän tämän aivan satavarmasti, koko elämäni aikana olen kosinut vain yhtä tyttöä.

Tuntuu siltä että on täsmennettävä, kyse siis ei ole siitä että nainen kokee olevansa täysin ainutlatuinen.

Alkuperäinen kirjoittaja Anniina_08:
kinuamatta??
Hän ei kinunut ...eikä kiusoitellut.

Alkuperäinen kirjoittaja Anniina_08:
saamaton tyyppi?
Ei kutsunut minua saamattomaksi, ei kutsunut tyypiksi. Kutsui nimeltä, kutsui luokseen.

Jussi
 
Minun mielestä teillä kaikilla naisilla on nyt vähän väärä näkemys asiasta. Ensinäkin eikö olisi mukavampi jakaa tietoa kuinka oma mies on kosinut eikä haukkumalla muita siitä kuinka toinen haluaisi sitoutua ja mennä kihloihin? Siinä ei ole mitään väärää! Jos neljä vuotta olisin oman mieheni kanssa seurustellut ja hän tietäisi siitä että kihloihin haluan ja naimisiin ja neljässä vuodessa hän ei vielä kosisi olen samaa mieltä hän olisi vähän saamatan. Ja itse pääsin palstalle kirjoittamalla googleen kuinka saada mies kosimaan, en todella odottanut että lukisin kuinka herjataan naisia sillä että he haluavat kihlohin!

Itse olen nykyisen mieheni kanssa ollut kohta kolme vuotta ja odotan meidän ensimmäistä yhteistä lasta. Asumme yhdessä, mutta emme ole kihloissa ja olen kyllä sanonut suoraan varsin selkeästi, että toivottavasti niin tapahtuu ennnen lapsen syntymää ja en näe asiassa mitään pahaa!

On väärin tulla sanomaan ihmiselle kuka haluaa naimisiin ja kihloihin, että miksi vaihtaa sormukset sitoutumisen merkiksis "itselläni on monia ystäväpareja ketkä ovat jo monta vuotta olleet yhdessä eivätkä ole kihloissa" kaikki eivät halua sitä eivät todellakaan, minulla on myös ystäviä ketkä ovat kahden vuoden seurustelun jälkeen menneet naimisiin ja rakkaus kukoistaa? Minusta kihloihin ja naimisiin meno on todella makuasia ja niistähän ei voi kiistellä!

Anniina_08 neuvoisin sinua keskustelemaan miehesi kanssa onko hän valmis ja halukas ensimmäisen kihlauksensa jälkeen enään toisten sitä tekemään? Ja pojalle äiti on aina kaikki kaikessa, vaikka ette menisi naimisiin heti kihlauksenne jälkeen niin kerro miehellesi että sanotte kiltisti hänen äidilleen että häitä ei vielä tule, mutta lupaat ottaa hänet mukaan järjestelyihin kun on sen ajankohta:) Mutta älä nyt hyvä nainen mene parvekkeelta hyppäämään, ymmärän turhautuneisuutesi! Mutta itselleni naimisiin meno on varma juttu yhtä varma kuin perheen perustaminen jos oma mieheni sanoisi minulle tosissaan ettei koskaan halua naimisiin niin en varmaan pystyisi elämään asian kanssa.
 
Jos naimisiin tai kihloihin haluaa, niin miksi ihmeessä pitäisi toinen saada sitä jollain konstilla ehdottamaan?
Säälittää asenne, että odotelaan miehen aloitetta jopa joissain tapauksissa vuosikausia ja tyttöjen kesken huokaillaan "kun se ei kosi".

Kortit pöydälle ja sen mukaan sitten tekemään ihan omia ratkaisuja sen mukaan mitä itse elämältään haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja enpäs joustakaan;9507429:
Älkää hyvät naiset muuttako yhteen miehen kanssa ennen kihloja, miksi ostaa koko lehmä, kun maidon saa ilmaiseksikin, jopa vasikat, jos nikseen tulee...

Jaa. Mä en ainakaan ottais miestä, ellen olisi kokeillut ihan sitä arjen yhteiseloakin. Sen verran varovaiseksi luonteeksi tässä on muuttunut.

Ei sillä, etteikö se työtäkin vaatisi tämä parisuhde-elo, ei se pelkkää sattuman naksahdusta ollut kun osat ja olosuhteet osuivat kohdalleen. Tuo kosiminen on sellainen juttu, että kun sitä paisuttelee sisällään niin luo sille odotuksia. Ja sitten jos se ei olekaan ainutlaatuista ja romanttista niin tulee kosituksi väärin.

Ei se mies kuin mies ole sellainen saalis että se pitää millä tahansa pelillä saada kiinni. Tai itsekään tässä sellainen saalis ole, että miehen pitäisi niin kovasti metsästää. Olisi kiva tietää, miten aloittajan on käynyt!
 
Samaa mietin, mitenköhän aloittajalla menee... Tai sillä toisella joka tässä ketjussa odotti että lasta ruvetaan hankkimaan, tuliko lapsia vai jättikö miehen?

Oma näkökulma oman kokemuksen perusteella on se, että jos mies haluaa naimisiin, hän kosii. Jos siis rakastaa tarpeeksi ja haluaa sitä. Oma mieheni on kerran aiemmin ollut kihloissa hyvin nuorena, sen jälkeen ei sitten kosinutkaan muutamaa ensimmäistä tyttöystävää seurannutta vakavaa tyttöystävää vaikka heidän kanssa asuikin saman katon alla. Ei kuitenkaan kokenut heitä niin "oikeiksi". Minä olin sitten se toinen jota kosi, vaikka jo asuimme yhdessä ja seksiäkin harrastetaan, eli mikään "pakko" ei ollut kosia hyötyäkseen siitä jotain. Halusipa vain osoittaa että minä olen se jonka kanssa haluaa olla eikä ne edelliset naiset.

Edellinen tyttöystävä oli muuten jankuttanut kihlasormuksen perään, minä en kertaakaan. Ja niin vain kävi että minulla se sormus on... Miksiköhän?
 
Mies kosii jos haluaa naimisiin sinun kanssasi. Jos ei, niin naimahaluja ei ole tarpeeksi.

Joo, ja nainen kosii jos haluaa naimisiin miehensä kanssa. Minusta juuri tämä asenne että odotellaan MIHEHEN naimahalujen heräämistä on toivottoman aikansa elänyttä. Ne omat halut voi ihan hyvin ilmaista odottelematta aloitetta mistään suunnasta.

Miksi ihmeessä sen täytyy olla miehen ehdotettavissa oleva asia, johon nainen suostuu tai ei suostu? Yhtä hyvin asia voidaan nykyaikana kääntää toisinpäin.

Ylipäätään parisuhteessa täytyy elää sillä tasolla että molemmat voivat nostaa tärkeiksi kokemiaan asioita, omia toivietaan ja halujaan esille odottamatta että toinen kysyy tai ehdottaa ensin.

Ja ennen kuin kukaan keksii vääntää, niin meillä mies kyllä pyysi minua kanssaan kihloihin. Ihanasti ja romanttisesti. Minä taas pari vuotta sen jälkeen ilmoitin haluavani naimisiin, kun siitä kerran on jo periaatetasolla sovittu. Varasin ajan ja paikan ja sanoin että tuut paikalle. Mies oli onnensa kukkuloilla näin käytännöllisestä morsiosta :-)

Ilmeisesti ellien mukaan minun olisi pitänyt vienona taustalla odotella miehen ilmoitusta siitä, että nyt HÄN haluaa naimisiin :-)
 
Viimeksi muokattu:
En ymmärrä tuota että "miks ottaa lehmä jos maidon saa ilmaiseksi". Onko tosiaan noin monen naisen mielestä esimerkki romanttisesta, rakkauteen perustuvasta avioliitosta se, että mies kosii vain -saadakseen jotain- mitä ei ilman avioliittoa saisi? Hyi hitto. Sehän kuulostaa enemmänkin jonkun golf-kerhon jäsenyydeltä =D Mä ainakin näen avioliiton yhteisenä asiana jossa kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa julkistaa vanhoja rituaaleja seuraten sen, että ovat lupautuneet toisilleen loppuelämiensä ajaksi. Ei siinä saa olla kyse naisen tai miehen taktikoinnista jossa pihistellään jotain jotta toisen olisi pakko kosia ja viedä alttarille.

Eikö se ole parempi että ottaa lehmän siksi kun haluaa lehmän, eikä siksi että se on pakko ottaa jos tahtoo maitoa kaupan päälle? Itse en ainakaan tahtoisi tietää että joku on kanssani naimisissa vain siksi että saisi siitä hyvästä vastalahjaksi seksiä, lapsia tai jotain muuta.

Sitäpaitsi, itse en ainakaan ole viihtynyt kauaa suhteissa joissa seksi ei toimi. Nykyisen kanssa se on aivan loistavaa ja intohimoa riittää arjenkin keskellä. Jos pitäisi mennä naimisiin ja huomata vasta valojen vannomisen jälkeen että fyysisesti ei sovitakaan yhteen, olisi se aika varma tapa elää onneton elämä.
 
Mies käyttää jopa verukkeena äitiään, joka alkaisi hysteerisesti järjestää häitä yms... ihan kuin minä antaisin jonkun toisen puuttua asioihini!
Tuossa se olellinen tulikin jo, "puuttua asioihini!" On oikein kertoa omista odotuksistaan suhteesta, mutta se ajoitus ennen kaikkea ja avoin keskustelu. Yleinsä nämä asiat esitetään kumppanille aika aikaisessa vaiheessa, jotta nähdään, onko toinen samoilla mukana suhteessa. Toki mieli voi muuttua. Jos aiemmin on tuntunut, että ei halua naimisiin, niin myöhemmin halu voi tulla. Mutta, että jos olette jo neljä vuotta olleet yhdessä ja olet taantunut johonkin vihjailuasteelle, niin lopeta moinen vihjailu heti!
Mä olen ollut mieheni kanssa vähän vähemmän aikaa yhdessä kuin te. Ei asuta yhdessä, enkä halua naimisiin, koska omaan vähän erilaisen arvomaailman. Rakastan miestäni valtavasti, mutta minusta kenelläkään ei ole oikeutta sitoa toista itseensä.
Joten, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, jatkat nykyisessä kuviossa ja rakastat miestäsi omana itsenään tai eroat miehestäsi ja haet sellaisen, joka haluaa kanssasi sen sormuksen ja vihkipaperin.
 
Viimeksi muokattu:
Nimimerkki "Miss" kirjoitti asiaa! En minäkään tajua näitä lehmä & maito -juttuja ollenkaan. Siis minkälainen kuva naisten ja miesten välisistä suhteista näiden latteuksien viljelijöillä yleensäkin on?

Kaikki miehet ovat sitoutumishaluttomia, seksiä kinuavia sikoja, joita naiset yrittävät jallittaa naimisiin kiristyksellä ja kaupankäynnillä. Näinkö se onkin?

Nyt kun vielä joku selittäisi, miksi kukaan järkevä nainen edes haluaa avioliittoon, jos sukupuolten välinen kanssakäyminen on tätä.
 
Jossain briteissä tehdyssä tutkimuksessa saatiin oikein tuloksia aikaiseksi näistä "avoliitoista": miehille kelpaa seksi, naiset haluavat rakkautta, siksi näissä suhteissa ollaan.

Kumpi panostaa enemmän suhteeseen? Kumpi saa enemmän, vai ovatko panostukset tasaveroisia? Avioliitossa kumpikin on yhteisönsäkin silmissä ja juridisesti sitoutunut liittoonsa ja kumppaniinsa....

Kyllä, tähän pätee "lehmä ja maito" mitä rankimmin :P
 
Nimimerkki "Miss" kirjoitti asiaa! En minäkään tajua näitä lehmä & maito -juttuja ollenkaan. Siis minkälainen kuva naisten ja miesten välisistä suhteista näiden latteuksien viljelijöillä yleensäkin on?

Kaikki miehet ovat sitoutumishaluttomia, seksiä kinuavia sikoja, joita naiset yrittävät jallittaa naimisiin kiristyksellä ja kaupankäynnillä. Näinkö se onkin?

Nyt kun vielä joku selittäisi, miksi kukaan järkevä nainen edes haluaa avioliittoon, jos sukupuolten välinen kanssakäyminen on tätä.

Naiset haluaa prinsessahäät. Olin kerran muutamaan otteeseen noilla morsianmessuilla työni puolesta ja hiffasin, että kaikki ne nuoret naiset oli jotenkin kuin samasta puusta tehtyjä, sellaisia samanoloisia.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä