Miten löytäisimme toisemme uudestaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olemme mieheni kanssa 25-vuotiaita, suhteessa olleet viiden vuoden ajan. Ensimmäiset vuodet olivat ihaninta aikaa ikinä ja olimme täydelliset toisillemme. Tulin odottamatta raskaaksi, mutta kumpikin halusi lasta. Raskaus päättyi keskenmenoon, jonka jälkeen masennuimme kumpikin ja jotenkin vetäydyimme omiin kuoriimme. Meistä kumpikin sortui hukuttamaan pahaa oloaan johonkin, mies olueen ja minä lääkkeisiin.

Joka tapauksessa kahdestaan ollessamme meillä ei ole oikein mitään sanottavaa toisillemme. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä, mutta jostain syystä meillä tuntuu olevan toisiamme kohtaan myös patoutunutta vihaa. Toisinaan ihan pikku erimielisyydet äityvät isoiksi riidoiksi, joiden päätteeksi molemmat itkevät ja haluamme vain toistemme lähelle. Seksiä meillä on ollut todella harvoin aina keskenmenosta lähtien, siis vain kerran parissa kuussa nyt viimeisten puolentoista vuoden ajan.

Helpointa olisi ehkä vain lopettaa suhde, mutta rakastamme toisiamme ja haluamme olla toistemme kanssa. Jotenkin olemme vain kadottaneet toisemme. Illalla yhdessä kotona ollessamme tuijotamme hiljaa televisiota, kummallakaan ei ole oikein mitään sanottavaa.
 
Nisti ja alkkari. Toimii.
 
Aloittakaan läheisyydestä. Siitä se seksikin pikkuhiljaa kumpuaa. Eli jos katsotte telkkua niin toistenne kainalossa. Illlalla sängyssä hetkeksi toisen kainaloon ja tunteman läheisyyttä, lämpöä, siitä oppii taas nauttimaan!

Meille kävi korvakierteisen lapsen jälkeen noin että erkaannuttiin, oli niin raskasta, mutta putkituksen jälkeen kierre loppui ja elämä tasaantui, olimme silti jumittuneet tilanteeseen. Asian korjaantumiseen meni toista vuotta, mutta onnellisia nyt että läheisyys palasi. Aluksi sen eteen pitää tehdä töitä, aluksi riittää ihan vaan että etsiytyy toisen viereen, tunteet nousee sitten pikkuhiljaa.
 
Keskenmeno on kyllä lamaannuttava kokemus, siinä kuitenkin kuolee vauva johon on jo kiintynyt. :(

Mutta olette suht (ei kauhean paljon, mut vähän) nuorina ruvenneet olemaan yhdessä ja nyt elämän realiteetit osui teidän kohdalle.

Tuontyylinen takaisku tulee jokaiselle parille ennemmin tai myöhemmin. Ette välttämättä ole toisillenne sopimattomat, saatatte olla oikein hyväkin pari, mutta ehkä teillä on ollut tähän asti kaikki hyvin (mikä tilanne ei kestä loputtomiin) ja nyt tuli eka täystyrmäys?

Lopeta lääkkeiden syönti, miehellä tissuttelu ja katsokaa eteenpäin.
 

Yhteistyössä