Ongelmia parisuhteessa - ahdistaa

["Kyynel"]

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt puolisen vuotta. Olemme tunteneet toisemme ja kuuden vuoden ajan ja alussa seurustelimmekin vajaat pari vuotta, mutta erosimme silloin erilaisten elämäntavoitteiden takia. (lapset)

Vuodet tässä välissä olimme koko ajan tekemisissä ja jonkin kaltaisessa suhteessa, vaikka emme käytännön syistä voineet "vakavasti" yhdessä ollakaan. Olemme aina rakastaneet toisiamme, emmekä ole pystyneet olemaan erossa toisistamme, vaikka tiesimme ettemme siinä elämäntilanteessa olisi voineet olla parisuhteessa.

Miehellä oli tässä välissä jopa toinen kumppani, mutta jätti tämän sitten takiani, sillä ajan kuluessa molempien mieli muuttui niin, että olemme taas samalla kartalla ja haluamme samoja asioita elämältä, joten "voimme" palata yhteen.

Luulimme molemmat, että kun vihdoimme saamme toisemme, mitä olemme vuosia odottaneet, olisi kaikki ihanaa. Nyt kuitenkin tällä "uudella kierroksella" on ollut yllättävän vaikeaa.

Minun on ollut vaikea hyväksyä sitä (ehkä huonon itsetunnon takia), että hänellä on ollut tässä välissä toinen, vaikka on sanonut aina rakastaneensa minua. Olen ollut tästä hyvin katkera ja kiukutellut siitä miehelle, vaikkei hän sitä ole ansainnutkaan. Olen onneksi vihdoin alkanut päästä asian yli. Järjen mukaan on loogista, että mies on etsinyt toisen, kun ei ole voinut olla kanssani. Niinhän siinä yleensä käy, kun erotaan. Minun on vain ollut vaikea hyväksyä sitä. Olen myös miettinyt, että onko se toinen nainen ollut miehelleni tärkeämpi, koska he ehtivät jopa kihloihin. Me emme koskaan olleet.

Nyt kun emme ole enää tuosta asiasta riidelleet, niin riitelemme kaikesta muusta. Ikäänkuin tuo kiukutteluni olisi aiheuttanut sellaisen ikävän ilmapiirin, että koko ajan jompaa kumpaa v*tuttaa joku ja kinaamme koko ajan jostain. Ja yleensä ihan turhasta. Meillä ei edes ole "oikeita" ongelmia.

Emme pääse tästä eroon millään. Olemme keskustelleet ja haluamme yhä olla yhdessä, mutta ei tästä tunnu tulevan mitään. Olen ihan neuvoton, kun en tiedä, miten suhteemme voisi pelastaa. Haluaisimme, että meillä olisi yhä yhtä ihanaa yhdessä kuin silloin kun tapasimme. Miten tästä tuli tällaista?

Nyt emme ole olleet viikkoon yhteydessä, kun sovimme, että mietimme näitä asioita rauhassa. Ahdistaa kun en ole kuullut hänestä näin pitkään aikaan ja pelkään, että mitä jos hän ei haluakaan enää jatkaa kanssani.

En tiedä, mitä tekisin, että olisimme taas onnellisia yhdessä.

 

[erinys]

lopeta se nalkuttaminen. nimim. kokemusta on...

 

[MorbidMama]

Joskus toisen kanssa on helpompi olla erossa kuin yhdessä.

 

["jaa"]

Miten pariterapia? Me käytiin talvella muutama kerta vaikkei mitään ihmeempiä ongelmia ollut. Siellä vaan jutellaan niin et molemmat saa mielipiteensä esiin. Me ei kylläkään enään käydä kun tuntui et pystytään ihan kotonakin juttelee nää asiat läpi.
Ja onko se mies sulle kuitenkaan se kenen kanssa pystyt parisuhteeseen ja ehkä perheen perustamiseen?
Mulla oli ennen nykyistä parisuhdetta (10v sitten) yks säätö ja jotenkin mulla on siitä fiilis et se jäi kesken ja ois ollu kivaa yhdessä. Silti järjellä tiedän et olisimme vaan toisemme hajottaneet eikä siitä ois ainakaan mitään hyvää perhe-elämää tullu.
Tsemppiä teille!!

 

[Pesky Pixie]

Vaikuttaa siltä, että sulla itselläsi on aika pahoja ongelmia. Jos mies kerran on päättänyt olla kanssasi, miksei se riitä sinulle? Miksei sinulle riitä se, että hän on päättänyt rakastaa sinua ja olla parisuhteessa kanssasi? Turhalla nalkuttamisella siitä, että hänellä on ollut muita naisia, pilaat kaiken. Pohtimalla sitä, että hän kuitenkin haluaisi jonkun muut pääset juuri siihen lopputulokseen; lopulta hän haluaa jonkun muun kuin sinut. Jonkun, joka uskoo häntä kun hän sanoo rakastavansa.

 

["terrieri"]

No eihän suhteen kuulukaan säilyä alkulässytyksen tasolla pidetessään, tai se jää pinnalliseksi ja ennen pitkää valheelliseksikin, ellei kysymyksessä ole joku ihmepari, joissa molemmat ovat juuri niinkuin toinen toivoo. Ja jos olisivatkin, niin se olisi sitten barbi ja ken -tyyppinen systeemi, jossa kumpikaan ei koskaan oikeastaan kasva mihinkään suuntaan. Kun se kasvu syntyy siitä tyytymättömyydestä. Onnelliset lemmikkikoirat pysyvät samana vuodesta toiseen, ihmisen on tarkoitus kehittyä.

Jos teidän suhteessa on ollut kaikenlaista katkoa ja epävarmuutta, niin voi olla että alkuvaihetta syvemmäksi ei ole aiemmin päästy, ja olette tottuneet alkutilaan kuvitellen että se on teille pysyvä tila.

Mutta on hyvä oppia erottamaan asiat, joista voi vittuilla ja mellastaa niistä, joista ei kannata. Sukat lattialla ja toisen aiempi vakavaksi tarkoitettu suhde ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisestä täytyy keskustella ymmärtävästi ja syyttelemättä, jotta molempien tunteita kunnioitetaan. Sukista sen sijaan voi olla jopa hauska rähistä.

 

["Kyynel"]

Kiitos vastauksista.

Kuten tuossa sanoinkin, niin olen itsekin tajunnut, että pilaan kaiken jos en lakkaa puhumasta siitä eksästä. Ja siksi olen myös siitä puhumisen lopettanut. Mutta se ei korjannutkaan kaikkea, vaan silti saamme turhista asioista riitaa. Ihan kuin tietty vaihde olisi jäänyt päälle, emmekä pääse eroon huonosta ilmapiiristä.

 

["kaarnamuori"]

Meillä oli aiemmin melko samanlainen ongelma, mitä en nyt tässä viitsi kertoa.

Asia selvisi niin, että erosimme ja kokeilimme molemmat välissä muita ja päädyimme sitten takaisin yhteen. Nyt ollaan oltu 3 vuotta yhdessä ja onnellisempia, kuin ikinä ennen.