V
vierailija
Vieras
Olemme mieheni kanssa 25-vuotiaita, suhteessa olleet viiden vuoden ajan. Ensimmäiset vuodet olivat ihaninta aikaa ikinä ja olimme täydelliset toisillemme. Tulin odottamatta raskaaksi, mutta kumpikin halusi lasta. Raskaus päättyi keskenmenoon, jonka jälkeen masennuimme kumpikin ja jotenkin vetäydyimme omiin kuoriimme. Meistä kumpikin sortui hukuttamaan pahaa oloaan johonkin, mies olueen ja minä lääkkeisiin.
Joka tapauksessa kahdestaan ollessamme meillä ei ole oikein mitään sanottavaa toisillemme. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä, mutta jostain syystä meillä tuntuu olevan toisiamme kohtaan myös patoutunutta vihaa. Toisinaan ihan pikku erimielisyydet äityvät isoiksi riidoiksi, joiden päätteeksi molemmat itkevät ja haluamme vain toistemme lähelle. Seksiä meillä on ollut todella harvoin aina keskenmenosta lähtien, siis vain kerran parissa kuussa nyt viimeisten puolentoista vuoden ajan.
Helpointa olisi ehkä vain lopettaa suhde, mutta rakastamme toisiamme ja haluamme olla toistemme kanssa. Jotenkin olemme vain kadottaneet toisemme. Illalla yhdessä kotona ollessamme tuijotamme hiljaa televisiota, kummallakaan ei ole oikein mitään sanottavaa.
Joka tapauksessa kahdestaan ollessamme meillä ei ole oikein mitään sanottavaa toisillemme. Rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä, mutta jostain syystä meillä tuntuu olevan toisiamme kohtaan myös patoutunutta vihaa. Toisinaan ihan pikku erimielisyydet äityvät isoiksi riidoiksi, joiden päätteeksi molemmat itkevät ja haluamme vain toistemme lähelle. Seksiä meillä on ollut todella harvoin aina keskenmenosta lähtien, siis vain kerran parissa kuussa nyt viimeisten puolentoista vuoden ajan.
Helpointa olisi ehkä vain lopettaa suhde, mutta rakastamme toisiamme ja haluamme olla toistemme kanssa. Jotenkin olemme vain kadottaneet toisemme. Illalla yhdessä kotona ollessamme tuijotamme hiljaa televisiota, kummallakaan ei ole oikein mitään sanottavaa.