miten kertoa lapsille että isä on kuollut

[kaisa]

https://www.tukinet.net/

 

[Keittiönoita]

se etten otanut sitä takaisin
se on mun vikaa että se joi se on mun vikaa että se ajautui tolle tielle kaikki mitä sille tapahtui on mun vikaa
sammutin puhelimen ja tiedän kun sen avaan siellä on sitä paskaa viestin muodossa aivan taatusti
sain tiedon ensimäisenä kun olen lähiomainen ja soitin aamulla vasta hänen äidilleen että sai yönsä nukkua niin paskaa paskan perään

Itsemurha - josta nyt siis ilmeisesti kye? - on aina vain ja ainoastaan sen itsemurhan tehneen syy. Ei kenenkään muun. Paitsi jos ko henkilö on aseella uhaten pakotettu tekemään itsemurha. Toisen ihmisen elämää ei pidä edes alkaa ohjailla omien tekojansa mukaisesti. Jokaisella on oikeus päättää, mitä elämässään sietää ja mitä ei. Niin sinulla kuin lastesi isälläkin. Mihin ratkaisuun päätyy, on täysin henkilökohtainen asia.

Voimia sinulle :hug: Tarvitset niitä, sillä lapsesi tulevat vielä vuosiakin myöhemmin esittämään sulle kysymyksiä. Ole rehellinen ja oikeudenmukainen. Kasvata lapsesi uskomaan itseensä, luottamaan omiin voimavaroihinsa ja siihen, että elämällä siivet kantaa vaikeinakin aikoina.

 

[kaisa]

kajanissa on esim näin http://www.kajaaninseurakunta.fi/kriisityo

tiedot löytyvät oman srk:si sivuilta!

 

[lea]

jos ei muuten, ni pyydä huomenna seurakunnan kriitityöntekiä tai perhetyöntekiä teille. Kohta on oikeesti jokonki asti pihalla uteliaita, ja niitä sinne ei nyt kaivata!!

ei tänne tule uteliaita kun me asuttiin erilämme ja välimatkaa

saako sunnuntaina tuollaisen?
meinasin sairaalalta kysyä tietääkö ne ketään kuka voi tulla tai auttaa

kriisityöntekiän seurakunnasta saa aina!!

ja vaikka yöllä!!

 

[Lvv]

Voi hyvänen aika mikä tragedia Saatko palstalaista apua, tai onko sulla ystävää lähellä?

Olen todella pahoillani!

 

[Lissu]

Minkä ikäiset lapset teillä on?

Osanottoni, koita jaksaa!

 

[vieras]

Soita sairaalaan nyt heti ja selitä, mitä on tapahtunut ja pyydä apua. Sunkaan ei ole nyt hyvä olla yksin, saatika hoitaa lapsia yksin miettien, miten kertoa heille tapahtuneesta.

Voimia sinulle ja lapsillesi.

 

[tytuut]

Missäpäin asut? sano vaikka paikkakunta niin voin etsiä jonkun numeron mistä saisit apua. JOs kaipaat apua nyt heti, Olisitko valmis ottamaan vieraan ihmisen kotiisi nyt?

Ja huomenna soitat ensiapuun ja pyydät itellesi sairaslomaa, jos olet töissä?

 

[Bad Virgin-]

Tsemppiä sinne kovasti ap :hug:

 

[jybis]

mun veli"puolet" olivat 8 ja 13vuotiaita,minä 20
olin paikalla kun isä kuoli,pojat olivat kotona mummonsa kanssa.
isä sairasti syöpää ja veljet tottakai näkivät ettei kaikki ole ok ja heille oli kerrottu että isä on tosi sairas.
normaalisti äitipuoleni oli yötäpäivää sairaalassa ja kun isän kuolinpäivänä tulimme heidän kotiinsa jo neljän aikaan,pojat tajusivat että se on tapahtunut.

:hug:

 

[voi ei]

Kerroin lapselle, että isä ei enää tule kotiin, koska isä on nukkunut ikiuneen.

Tuo unesta puhuminen on kyllä pahin virhe lapselle kuolemasta puhuessa. Kun lapsen käsittämällä nukkumisella ja kuolemisella ei ole kertakaikkiaan mitään yhteistä...

 

[feger]

Voimia! :hug:

 

[Keittiönoita]

Tuo unesta puhuminen on kyllä pahin virhe lapselle kuolemasta puhuessa. Kun lapsen käsittämällä nukkumisella ja kuolemisella ei ole kertakaikkiaan mitään yhteistä...

Ei ainakaan ollut tämän nyt jo 24-vuotiaan miehen mielestä. "Uni" ja
"ikiuni" kun olivat hänellekin jo 6-veenä ihan eri asioita.

 

[hei]

minä kerroin heti lapsille kun sain tiedon heidän isänsä kuolemasta. (teki itsemurhan) Kerroin asian niinkuin se on, että isi on kuollut hän ei jaksanut elää;( Ihan kauheata edes muistella sitä, mutta minä en salaillut mitään ja psykologi sanoi että olen toiminut todella hyvin kertoessani totuuden heti. Ainoastaan keinon millä hän itsensä tappoi olen pitänyt salassa, joskus isompina saavat tietää. Voimia ap:lle ja kaikille läheisensä menettäneille.

 

[sisko]

onkohan terapiasta jotain apua lapselle jos sellaisen ottaa varmuuden vuoksi käsittelemään lapsen tunteita?

Veljeni kuollessa lapset olivat 6-13 vuotiaita. Asia kyllä kerrottiin heille suoraan ja heti arkipäivänä heidän äiti varasi ajan neuvolapsykologilta pienille ja koulupsykologilta isommille. Ei siitä ulkopuolisesta keskusteluavusta haittaakaan ole.

 

[vieras]

En osaa sanoa muuta järkevää kuin että voimia sinulle ap :hug:

 

[Koivunkäpy]

kriisityöntekijän saat jo tänän.
Soitat päivystykseen ja sanot että jonkun on tultava.

Minä menetin äitini kun olin vasta täyttnyt 18, systeri oli silloin 12. soittelin tk:lle että saisko jotain kriisiapua, se kun oli aika shokki, hoitajan kommentti oli asiaan: nuoria olette, kyllä te selviätte..
Iltapäivällä kun kävin muissa asioissa toisella tk:lla niin kysyttiin tahdonko jonkun juttelemaan ja tarvitsenko nukahtamislääkettä. napit otin, sain myös siskolleni, tosin niitä ei tarvittu.

 

[sisko]

Soita nyt heti sairaalaan tai seurakuntaan. Heidän PITÄÄ antaa sinulle apua ja tukihenkilö.

 

[karvakorvakettu]

Kurja olo tuli. Voimia :hug:

 

[suositus]

Hyviä tapoja ja ehdotuksia täällä. Mutta! Psykologit(kin) suosittelevat että missään nimessä ei saa sanoa ihmisen NUKKUNEEN pois!

Lapsi assosioi sen tietysti kaikkeen nukkumaan menoon, ja paljon myöhemminkin tulevat uniongelmat yleensä jothuvat tästä, että lapsi pelkää itsekin nukkuvansa pois. On erittäin tärkeää selittää, ettei tämä kuollut nuku, vaan on lopullisesti poissa, vaikka sitten tähtenä tai suojelusenkelinä.

 

[Katja87]

Laita googleen hakusanaksi kriisipäivystys+oma paikkakunta. Kriisipäivystys on juuri tämmöisiä tapauksia varten, ja päivystää 24/7. Sieltä tulee työntekijä ja voit jutella hänen kanssa tästä asiasta, ja hän voi jäädä teille vaikka tarvittaessa yöksi, ja auttaa arjen askareissa ym. näin alkuun. SOITA!

 

[Gogri]

Etenkin pienille lapsille voi alkuun olla hyvä kertoa ihan vaan, että on kuollut eikä tule ikinä takaisin ja on tähtenä taivaalla tms. Konkreettinen asia, joka näkyy. Isommille tietysti ihan kuin "aikuiselle", mutta kannattaa valmistautua hieman. Kysymystulva on luonnollista, mutta myös täysi hiljaisuus. Mieti miten toimit. Ajattelen, että kertoessa jo se, että lapsi istuu sylissä tai isompi ihan lähellä tuo tarpeeksi turvaa. Oli reaktio mikä tahansa. Mä olen nähnyt niin silmittömän raivon kuin täysin eleettömän reaktion. Kuin myös itkun, naurun ja "jatkanpa tästä nyt tätä leikkiä". Voin sanoa, että kaikki tietysti hirvittävän vaikeita hetkiä.

Itse en siis ole joutunut kertomaan omille lapsille oman miehen kuolemasta. Tilanteet on lähinnä tullut eteen "työn" kautta.

 

[coatrack]

AP:lle kovasti jaksamista vaikeaan tilanteeseen! Kriisipuhelin palvelee tänään klo 15-16, sinne voi soittaa mistä vaan

Kun tarvitset apua

Valtakunnallinen kriisipuhelinnumero 01019 5202

Valtakunnallinen kriisipuhelin tarjoaa välitöntä keskusteluapua kriiseissä oleville ja heidän läheisilleen. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset tukihenkilöt.

Valtakunnallista kriisipuhelinta päivystetään yhdeksällätoista paikkakunnalla ympäri Suomea. Puhelimitse voi lähestyä auttajaa nimettömänä. Puhelinauttamisen tavoitteena on helpottaa asiakkaan henkistä hätää tarjoamalla hänelle mahdollisuus puhua yllättävästä tapahtumasta tai vaikeasta elämäntilanteesta sallivassa ja tukevassa ilmapiirissä.

Valtakunnallinen kriisipuhelinnumero 01019 5202
Aukioloajat
Ma - pe klo 9:00 - 06:00
La klo 15:00 - 06:00
Su klo 15:00 - 22:00


Puheluiden hinnat valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ovat kotimaan kiinteän verkon liittymistä paikallisverkkomaksun (pvm) ja matkapuhelimista matkapuhelinmaksun (mpm) verran. Hinnat riippuvat operaattoreiden hinnoittelusta. Kaikki soittamisesta johtuvat kustannukset ovat puhelinoperaattorin perimiä puhelumaksuja. SOS-kriisikeskus ei peri asiakkailtaan puhelumaksuja.

 

[-DLD-]

jos ei muuten, ni pyydä huomenna seurakunnan kriitityöntekiä tai perhetyöntekiä teille. Kohta on oikeesti jokonki asti pihalla uteliaita, ja niitä sinne ei nyt kaivata!!

ei tänne tule uteliaita kun me asuttiin erilämme ja välimatkaa

saako sunnuntaina tuollaisen?
meinasin sairaalalta kysyä tietääkö ne ketään kuka voi tulla tai auttaa

Sä voit vaikka tänään katsoa jonkun kriisikeskusken yhteystiedot ja soittaa sinne. Ja jutella jonkun kanssa. Ainakin täällä päivystää 24/7. Kummallista että poliisit ei mitään tällaisia sulle tarjonnu. *voimahali*

 

[EJK]

Osanottoni ja voimia tulevaan!

Olen samaa mieltä muutamien muiden kanssa, että unta ei ole ehkä se kaikkein viisain käyttää vertauskuvana kuolemaa käsiteltäessä. Pääasia, että kerrot lapsille suoraan, mutta lapsen tasoisesti. Kerro mieluumin mahdollisimman pian, sillä lapset kyllä vaistoavat kodin ilmapiiristä ja äidin mielialasta, että kaikki ei ole ok ja lapset herkästi saattavat syyttää itseään äidin surumielisyydestä tmv. Kriisiapua saat, kun soitat seurakuntaan päivystävälle ihmiselle tai terveyskeskuspäivystyksene.