miten kertoa lapsille että isä on kuollut
- Viestiketjun aloittaja Battimanni
- Ensimmäinen viesti
D
-DLD-
Vieras
Ei kokemusta aiheesta, mutta kaipa siinä on kerrottava lapsille asiat ikään sopivalla tavalla. Miten kuoli jne...
Yks huono tapa: Kaveri oli pienenä miettiny päiväkausia missä isi on ko ei kotona näy. Kysy sitte lopulta äitiltänsä, joka vastasi vain "se kuoli torstaina". Sen kummemmin asiasta ei puhuttu koskaan.
Riippuu vähän lasten iästä, meillä muistaakseni noin 8-9v:lle kerrottiin siten, että kutsuttiin eka paikalle kaikista lähimmät ihmiset, eli perhe koolle, ja istutettiin sohvalle viereen. Alotettiin ihan lauseella että nyt on sattunut jotain ikävää. tärkeitä asioita tuntui olevan miten, missä ja milloin.
Omat lapseni olivat n. 2 v 9 kk ja 6 kk, kun heidän isänsä kuoli. Isommalle lapselle kerroin asiasta suoraan ja selitin, ettei isä tule kotiin. Hän oli isovanhemmillani hoidossa, kun mieheni kuoli ja aavisteli aikuisten oudosta käytöksestä jotain. Oli sitten jo kotona, kun poliiisi toi suruviestin. Vaikka sanotaan, että vasta n. 5 vuotiaana lapsi voi ymmärtää mitä kuolema tarkoittaa, jollain tapaa poikani ymmärsi, mitä kuolema tarkoittaa. Ehkä siksi, että meiltä kuoli aiemmin kesällä lemmikkimarsu ja käsittelimme silloin kuolemaa ja sen lopullisuutta.
Tyttäreni alkoi parivuotiaana miettimään isäänsä, mutta hänkin tietää, että isä on poissa eikä koskaan palaa. Poikani ei ole kysellyt kertaakaan milloin hänen isänsä tulee takaisin. Hän kyllä alkuun halusi lähettää isälleen kuorma-auton taivaaseen, jotta iskä voisi tulla takaisin kotiin, mutta kun kerroin, ettei se ole mahdollista, hän ei enää ehdotellut sitä.
Olen kertonut lapsilleni, että kun ihminen kuolee, uusi tähti syttyy taivaalle. Hyvin usein olemme vilkutelleet iskälle, kun olemme nähneet tähden taivaalla. Lapset puhuvat usein iskän tähdestä.
Kannattaa kertoa asia suoraan ja kertoa, ettei isä enää voi koskaan tulla takaisin ja olla lähellä. Olen joskus sanonut lapsilleni, että isä on meidän oma suojelusenkelimme. Vaikka me emme näe häntä, hän näkee meidät.
Tyttäreni alkoi parivuotiaana miettimään isäänsä, mutta hänkin tietää, että isä on poissa eikä koskaan palaa. Poikani ei ole kysellyt kertaakaan milloin hänen isänsä tulee takaisin. Hän kyllä alkuun halusi lähettää isälleen kuorma-auton taivaaseen, jotta iskä voisi tulla takaisin kotiin, mutta kun kerroin, ettei se ole mahdollista, hän ei enää ehdotellut sitä.
Olen kertonut lapsilleni, että kun ihminen kuolee, uusi tähti syttyy taivaalle. Hyvin usein olemme vilkutelleet iskälle, kun olemme nähneet tähden taivaalla. Lapset puhuvat usein iskän tähdestä.
Kannattaa kertoa asia suoraan ja kertoa, ettei isä enää voi koskaan tulla takaisin ja olla lähellä. Olen joskus sanonut lapsilleni, että isä on meidän oma suojelusenkelimme. Vaikka me emme näe häntä, hän näkee meidät.
S
sisko
Vieras
onkohan terapiasta jotain apua lapselle jos sellaisen ottaa varmuuden vuoksi käsittelemään lapsen tunteita?
Mä oon miettinyt että onko lapsille 'pakko' puhua että kuolleesta tulee enkeli tai tähti syttyy taivaalla? Siis helpottaako se tosi paljon lapsen surua? Itse vierastan tosi paljon tuon kaltaisia valheita. Siis multa ne ei varmaan tulis luontevasti, en siis tarkoita etteikö se olis ihan ok että toiset puhuu niin lapselleen.
Tämä ei sinäänsä ole ajankohtainen asia mulle, kun ketään meidän läheinen ei ole hetki sitten kuollut eikä toivottamasti kuolemassa, mutta mietin vaan.
Tämä ei sinäänsä ole ajankohtainen asia mulle, kun ketään meidän läheinen ei ole hetki sitten kuollut eikä toivottamasti kuolemassa, mutta mietin vaan.
Alkuperäinen kirjoittaja Battimanni:
Se on varmaan tosi yksilöllistä. Mä kävin koulukuraattorilla monta kertaa mun äidin kuoleman jälkeen, mutta äidistä en puhunut sanaakaan. Tai en ainakaan puhumalla puhunut. Saatoin vastata lyhyesti jos jotain kysyttiin ja sitten vaihdoin puheenaihetta. En koe että oli mulle hyödyllistä, vaikka olihan se kivaa pelata kuraattorin kans uunoa kun toiset joutu oleen matikan tunnilla..
K
kylmät väreet
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Menhit:
Meillekin kerrotiin asioista näin,ja vältän tekemästä samaa omille lapsilleni.
Pahin mahdollinen tapa itselleni.
Sitä alkaa pelkäämään noita tilanteita joissa joutuu istumaan ja odottamaan mitä sieltä läheisen suusta nyt oikein tulvii....
K
Keittiönoita
Vieras
Mä olen joutunut kertomaan vain siskoni pojalle. Oli tuolloin 6-vuotias. Laitoin omat lapseni exän mukana ulos ja otin tämän 6-vuotiaan syliini. Kerroin lapselle, että isä ei enää tule kotiin, koska isä on nukkunut ikiuneen. Lapsi tiesi isänsä olevan sairas, mutta kuolema tuli siitä huolimatta yllättäin. Pidin lasta tiukasti sylissäni, keinutin ja itkin yhdessä lapsen kanssa. Tuntia myöhemmin siinä vielä istuessani sanoin lapselle, että äiti odottaa meitä siellä isin luona. Vaihdettiin lapselle puhtaat vaatteet ja lähdettiin yhdessä vainajaa katsomaan.
E
ei
Vieras
ÄLÄ sano että on pilvenreunalla, tai ikiunessa. Nämä ovat ne yleiset virheet. lapselle voi jäädä ikäviä mielikuvia.
Suosittelisin menemään. Se tekee koko perheelle hyvää, mutta ennen kaikkea lapselle. Itse olin huolissani lasteni tulevaisuudesta ja pelkäsin, etteivät he saa asiaa oikein käsiteltyä ja että se vaikuttaa heidän elämäänsä. Uskon, että se on tärkeää kaikille perheenjäsenistä. Esikoinen kävi lastenpsykologin juttusilla ja minä juttelin sekä psykologin että perheneuvojan kanssa.
Itselläni shokkivaihe kesti kolmisen kuukautta, jolloin elin elämääni ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katselin ja kuuntelin itseäni ulkopuolisin silmin. Perheen vanhemmalle terapia on tärkeä siksi, että vanhempi on perheen voimavara ja on tärkeää, että aikuinen jaksaa. Lapselle terapia tekee hyvää, koska ammatti-ihmiset käsittelevät asiaa leikin ja keskustelun avulla.
Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen perheneuvolaan tai sosiaalitoimistoon. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan ja itsekin kannattaa jutella lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Ja sellainen asia oli järkytys itselleni, että jotenkin oudosti esikoiseni syytti itseään isänsä kuolemasta. Kyseli että menikö iskä taivaaseen, kun hän oli tuhma. Ja toinen asia on se, että lapsi voi pelätä menettävänsä myös toisen vanhempansa. On tärkeää vakuuttaa, että äiti pysyy tässä eikä häviä mihinkään.
Itselläni shokkivaihe kesti kolmisen kuukautta, jolloin elin elämääni ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Katselin ja kuuntelin itseäni ulkopuolisin silmin. Perheen vanhemmalle terapia on tärkeä siksi, että vanhempi on perheen voimavara ja on tärkeää, että aikuinen jaksaa. Lapselle terapia tekee hyvää, koska ammatti-ihmiset käsittelevät asiaa leikin ja keskustelun avulla.
Kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen perheneuvolaan tai sosiaalitoimistoon. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan ja itsekin kannattaa jutella lapsen kanssa mahdollisimman paljon. Ja sellainen asia oli järkytys itselleni, että jotenkin oudosti esikoiseni syytti itseään isänsä kuolemasta. Kyseli että menikö iskä taivaaseen, kun hän oli tuhma. Ja toinen asia on se, että lapsi voi pelätä menettävänsä myös toisen vanhempansa. On tärkeää vakuuttaa, että äiti pysyy tässä eikä häviä mihinkään.
Alkuperäinen kirjoittaja Tiimarinvihko:
en tiedä kun on vähän työ käsitellä itse asia niin miten pystyn auttamaan lapsia käsittelemään sen.
jos haluan jonkun joka osaa tollaisia asioita auttaa ymmärtämään niin jos soitan sairaalalle esimerkiksi niin osaako ne sanoa kehen voi ottaa yhteyttä kuka voi olla läsnä silloin kun asia kerrotaan
Mun äidin kuolemasta kertoi mun täti. Mä kyllä vaistosin että jotain ikävää on tapahtunut, kun täti ja mummi oli pitkään istuneet omituisena pöydän ääressä ja sitten pyysivät että mun kaveri lähtee hetkeksi kotiin kun haluavat jutella mun kanssa.
Ihan hyvä että täti kertoi, kun oli mulle rakkain sukulainen heti äidin jälkeen. Mutta se oli tosi huono, että kerrottiin että äiti kuoli nukkuessaan.. mä aloin pelätä nukkumaan menemistä, kun pelkäsin et voin kuolla kun suljen silmät. Mun äiti siis teki itsemurhan.. en oikein tiedä miten siitä olis pitänyt kertoa, mutta ei noin.
Ihan hyvä että täti kertoi, kun oli mulle rakkain sukulainen heti äidin jälkeen. Mutta se oli tosi huono, että kerrottiin että äiti kuoli nukkuessaan.. mä aloin pelätä nukkumaan menemistä, kun pelkäsin et voin kuolla kun suljen silmät. Mun äiti siis teki itsemurhan.. en oikein tiedä miten siitä olis pitänyt kertoa, mutta ei noin.
E
e
Vieras
Ei ole pakko puhua, mutta terapiassakin sanottiin, että lapselle se on ihan hyväksi, kun voi konkreettisesti katsella jonnekin että tuolla se iskä on ja vilkuttaa. Riippuu ihan lapsesta ja aikuisista miten asiaa haluaa käsitellä. Pikku hiljaa nuo tähdet ja enkelit jää, meilläkin isää nykyään muistellaan enemmän hautausmaalla ja katsellaan valokuvia, kun lapset ovat nyt 5 ½ vuotta ja 3 vuotta.
Mutta lapselle pitää puhua kuolemasta kun sellainen sattuu kohdalle, sitä ei saa jättää käsittelemättä. Lapset vaistoavat asioita ja mielikuvitus voi tehdä tässä tepposet, jos aikuinen ei kerro asioiden oikeaa laitaa.
Tärkeintä on saada lapsi ymmärtämään, että isä on poissa eikä koskaan voi tulla takaisin vaikka varmasti haluaisi.
Mutta lapselle pitää puhua kuolemasta kun sellainen sattuu kohdalle, sitä ei saa jättää käsittelemättä. Lapset vaistoavat asioita ja mielikuvitus voi tehdä tässä tepposet, jos aikuinen ei kerro asioiden oikeaa laitaa.
Tärkeintä on saada lapsi ymmärtämään, että isä on poissa eikä koskaan voi tulla takaisin vaikka varmasti haluaisi.
Onko isä ollut sairas vai kuollut onnettomuudessa? Varmasti lääkäri voi olla esimerkiksi mukana kertomassa, voi auttaa että ulkopuolinen on siinä mukana ja voi ehkä vastata lapsen kysymyksiin. Mutta asiasta pitää kertoa mahdollisimman pian, koska lapset todellakin aistii aikuisten käytöksestä, että jotain on pielessä.
S
sivullinen
Vieras
Ymmärränkö oikein,että Battimanni on menettänyt miehensä...
Jos näin,on vaikea keksiä sanoja.. Olen erittäin pahoillani.
Lapsille puhumisessa en osaa auttaa.
Jos näin,on vaikea keksiä sanoja.. Olen erittäin pahoillani.
Lapsille puhumisessa en osaa auttaa.
V
vieras
Vieras
N
no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Fairy75:
Kyllä noi näkee ja kysyy mikä on eikä tätä auta yhtään sen äiti ja muu suku soitellut ja haukkunut mua pitkin päivää
odottaa vain hetkeä kun noi menee nukkumaa tänään en kerro mitään en kykene
ja en tiedä tarkkaan mikä on tullut poliisit vain ilmestyivät eilen illalla ovelle ja kertoivat että löydetty henki pois
