L
M
mites
Vieras
Samojen asioiden kanssa pähkäillään. Meillä sama tilanne, pojan biologinen isä poistui kuvioista kun poika oli vajaan vuoden. Siitä lähtien eletty nykyisen mieheni kanssa ja poika pitää tätä isänään. Poika täyttää nyt keväällä 6v.
Itse ajattelin että mitä pienempänä sen parempi, mies oli sitä mieltä että vasta sitten kun lapsi ymmärtää asian kunnolla. Kysyimpä sitten ihan psykologilta neuvoa milloin ja miten kertoa. Tuohon miten? -kysymykseen en saanut oikein vastausta, mutta sanoi. että on sitä mieltä, että kannattaa kertoa vaikka nyt ihan heti. Sanoi että pienemmät lapset sopeutuu paremmin. Että kun nyt kertoo, niin asia ei tule myöhemmin yllätyksenä eikä ole mikään "salaisuus" vaan enemmänkin itsestäänselvyys, lapsi ei ala asiaa niin kyseenalaistamaan.
Vielä en ole kertonut, mutta tässä kevään aikana aion kertoa.
Itse ajattelin että mitä pienempänä sen parempi, mies oli sitä mieltä että vasta sitten kun lapsi ymmärtää asian kunnolla. Kysyimpä sitten ihan psykologilta neuvoa milloin ja miten kertoa. Tuohon miten? -kysymykseen en saanut oikein vastausta, mutta sanoi. että on sitä mieltä, että kannattaa kertoa vaikka nyt ihan heti. Sanoi että pienemmät lapset sopeutuu paremmin. Että kun nyt kertoo, niin asia ei tule myöhemmin yllätyksenä eikä ole mikään "salaisuus" vaan enemmänkin itsestäänselvyys, lapsi ei ala asiaa niin kyseenalaistamaan.
Vielä en ole kertonut, mutta tässä kevään aikana aion kertoa.
H
hankalaa
Vieras
5 vuotias ei todellakaan käsitä asiaa että iskä ei olekkaan iskä joten en kertoisi vielä =) ensinnäkään se että ei ole oikea isä niin sillä ei tässä tapauksessa ole merkitystä koska bioisä ei ole kuvioissa mukana ja tuleepa sekin mieleen että eipä pääse muksu huutamaan kiukunpuuskassaan että älä mua komenna kun et ole mun isäkään 
Mutta uskon sen olevan kova kolaus sitten joskus saada tietää että isä ei olekkaan isä
siksi nämä ovat erittäin hankalia juttuja kun oikea isä ei ole kuvioissa ja asia ei tule selville heti pienestä pitäen :/
Mutta uskon sen olevan kova kolaus sitten joskus saada tietää että isä ei olekkaan isä
siksi nämä ovat erittäin hankalia juttuja kun oikea isä ei ole kuvioissa ja asia ei tule selville heti pienestä pitäen :/
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
näin minäkin olen ajatellut asian selittäväni, kunhan ensin selitän lapselle tuon vauvasiemen jutun..
meillä ei ole vielä kyseenalaistettu sitä mistä ne vauvat tulee sinne mahaan..
Minusta tuntuisi itsestäni tosi pahalata, jos saisin sellaisen asian tietää vasta teininä taikka aikuisena. Itse ajattelisin niin, että asiasta voi jutella jo ennen kouluikää, mutta kuten joku jo aikaisemmin kertoi, painottaa nimitystä oikea isä.
V
vierain
Vieras
Vauvasiemenet on aika hyvä sana, siinä ei edes puhuta isistä, mutta sitten ajan kanssa siitäkin voi alkaa puhumaan vaikka juuri jonkin tutun "miten vauvat tulevat" kirjan avulla. Luultavasti lapsi tajuaa itse mistä on kyse ja antaa vanhemmille sanat jolla asiaa käsitellä pidemmälle. Joidenkin siemenet ovat miehiltä, ja joidenkin iseiltä...
Meillä oli tilanne että tyttö on omaa sukuaan sen bion, mentiin naimisiiin nyksän kanssa ja tytölle tottakai meidän nimi, ottaa aivoon enemmän kuin paljon ku silloin ku tyttö synty niin luulin sen yhden pitävän yhteyttä tyttöön kun sitä niin vannotti ja kaikkea mutta niin se mieli muuttu, nykyinen vaimoke ei taida pitää ajatuksesta että hällä lapsi, ovat olleen yhdessä kuitenkin jo about 5-6vuotta..
Mutta siis mieheni pitää tyttöä omanaan ja tyttö pitää miestä isänään, näin on paras.. joskus jossain vaiheessa meinataan sisäistä adoptioo tai ainakin oheishuoltajuutta miehelle..
Mutta siis mieheni pitää tyttöä omanaan ja tyttö pitää miestä isänään, näin on paras.. joskus jossain vaiheessa meinataan sisäistä adoptioo tai ainakin oheishuoltajuutta miehelle..
V
vierain
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Ninnuli:
Tuo on mitä parhain tapa osoittaa lapselle, että hän on oma, vaikka ei biologinen olisikaan. Hyvä päätös.
H
hankalaa
Vieras
Tosiaan kannattaa puhua vauvansiemenistä ja mun mielestä kannattaa painottaa että nykyinen isä on isä se oikea isä (koska eihän lapsella muuta isää elämässään ole) ja ajattelempa sen asian niin että on lapsi sitten adoptoitu tai biologisten vanhempiensa kanssa niin äiti on aina äiti on hänestä sitten syntynyt tai ei ja sama koskee myös siittäjää/kasvatti isää =)
Mua lasten ja nuorten yksikössä painostettiin kertomaan 4veelle tuosta isä asiasta, oli sykolookia ja kaiken maailman tietäjää. Jami oli 3v kun tapasin harrin. Ja siitä asti pitänyt harria isänään.
Kerroin Jamille ja Jannille oikeasta isästä ja Harrista totuuden puolitoista vuotta sitten. (Jami oli 4v ja janni 3v) Kun katsoin lasten olevan valmiita siihen ja kun kiinnostuivat asiasta. Silti pitävät harriä isänään ja bion ollessa meillä tenttaavavt onko hän oikea isä ja rakastaako yms tms.
Meillä siis tilanne sinällä eri, koska bio on elämässä mukana.
Mutta :hug: sulle ap. Toivottavasti päätät kertoa lapsellesi asiasta.
Ota vaikka neuvolan tädin kanssa asia puheeksi? Nykyään kun ihmiset eroavatkin, niin helposti, niin tiedä siitä mitä sekin toisi tullessaan, jos nyk isä möläyttäisikin..
Kerroin Jamille ja Jannille oikeasta isästä ja Harrista totuuden puolitoista vuotta sitten. (Jami oli 4v ja janni 3v) Kun katsoin lasten olevan valmiita siihen ja kun kiinnostuivat asiasta. Silti pitävät harriä isänään ja bion ollessa meillä tenttaavavt onko hän oikea isä ja rakastaako yms tms.
Meillä siis tilanne sinällä eri, koska bio on elämässä mukana.
Mutta :hug: sulle ap. Toivottavasti päätät kertoa lapsellesi asiasta.
Ota vaikka neuvolan tädin kanssa asia puheeksi? Nykyään kun ihmiset eroavatkin, niin helposti, niin tiedä siitä mitä sekin toisi tullessaan, jos nyk isä möläyttäisikin..
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ajattelisin että pienillä lapsilla on taito ottaa asiat vastaan hyvin luontevasti. Tunnen perheitä, joissa lapset ovat saaneet tietää jo varhain, ettei perheessä asuva isä olekaan heidän biologinen isänsä, mutta silti he pitävät tätä perheessä asuvaa isää isänään.
Jos taas asia kerrotaan vasta murrosiässä tai aikuisiälllä tuntuisi varmasti ainakin aluksi loukkaavalta ja hämmentävältä, ettei asiaa olisi kerrotu.
Jos taas asia kerrotaan vasta murrosiässä tai aikuisiälllä tuntuisi varmasti ainakin aluksi loukkaavalta ja hämmentävältä, ettei asiaa olisi kerrotu.
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Musta tää kuulostaa hyvältä.. Eikä asiaan tarviis kiinnittää nyt vielä niin paljon huomiotakaan, kertoa vaan kun tulee puheeksi (mistä vauvat tulee - keskustelut on varmasti melko ajankohtaisia jos ei nyt niin pian ainakin), ja sitten myöhemmin kun ymmärrys kasvaa niin kertoa tarkemmin. Ei sitten tarvitse harmitella, kun ei ole kerrottu. Ei vaan silloin aiemmin (nyt) ole keskitytty siihen, sillä se ei ole arkenne kannalta millään tavalla olennaista.
A
ap
Vieras
. joskus jossain vaiheessa meinataan sisäistä adoptioo tai ainakin oheishuoltajuutta miehelle..[/quote]
tätä minäkin mietin, mistä tuota oheishuoltajuutta voi hakea??
jos kertoisin kumminkin lapselle tässä ennen kouluikää, se tuntuu olevan paras vaihtoehto, niin vaikeaa kuin se onkin..
tätä minäkin mietin, mistä tuota oheishuoltajuutta voi hakea??
jos kertoisin kumminkin lapselle tässä ennen kouluikää, se tuntuu olevan paras vaihtoehto, niin vaikeaa kuin se onkin..
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
näin minäkin olen ajatellut asian selittäväni, kunhan ensin selitän lapselle tuon vauvasiemen jutun..
Odota siihen että kyseenalaistaa, ja kerro silloin. On varmasti hyväksi kertoa kun tulee luonteva hetki, eikä suotta istuttaa penskaa alas että "nyt puhutaan vakavia." Luontevasti, omalla painollaan. Tod. näk. poika kysyy pari kysymystä kuten rakastaako isä mua tms, ja kun huomaa, että tilanne ei muutu kotona ja kaikki on kuitenkin hyvin, hän sanoo sitten ehkä "aijaa." =)
Tsemppiä!
Mun mies sai täysi-ikäiseksi tultuaan kuulla olevansa adoptoitu.
Oli aika kova järkytys :/ Tunsi itsensä huijatuksi ja petetyksi.
Toki edelleen koki että nykyiset vanhempansa ovat hänelle äiti ja isä, mutta oli tosi kova paikka kuulla että häneltä on näin isoa asiaa salailtu ja pimitetty 18 vuotta.
Ne 2 ihmistä joihin hän on luottanut, ovatkin jättäneet näin ison asian kertomatta. Suuresti harmitti myös se, että adopitoperheessään hän on ainoa lapsi, mutta hänellä kuitenkin on useampia biologisia sisaruksia joista ei tiennyt mitään (ja joita ei sitten ole vieläkään, 12 vuotta myöhemmin tavannut).
Mäkin kannatan sitä, että mahdollisimman aikaisin alkaa puhua lapselle asiasta. Lapsi omaksuu asian helpommin, eikä sitten tarvitse käydä tolla tavalla läpi noita ikäviä fiiliksiä vanhempana..
Oli aika kova järkytys :/ Tunsi itsensä huijatuksi ja petetyksi.
Toki edelleen koki että nykyiset vanhempansa ovat hänelle äiti ja isä, mutta oli tosi kova paikka kuulla että häneltä on näin isoa asiaa salailtu ja pimitetty 18 vuotta.
Ne 2 ihmistä joihin hän on luottanut, ovatkin jättäneet näin ison asian kertomatta. Suuresti harmitti myös se, että adopitoperheessään hän on ainoa lapsi, mutta hänellä kuitenkin on useampia biologisia sisaruksia joista ei tiennyt mitään (ja joita ei sitten ole vieläkään, 12 vuotta myöhemmin tavannut).
Mäkin kannatan sitä, että mahdollisimman aikaisin alkaa puhua lapselle asiasta. Lapsi omaksuu asian helpommin, eikä sitten tarvitse käydä tolla tavalla läpi noita ikäviä fiiliksiä vanhempana..
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mimosalle:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
näin minäkin olen ajatellut asian selittäväni, kunhan ensin selitän lapselle tuon vauvasiemen jutun..
Odota siihen että kyseenalaistaa, ja kerro silloin. On varmasti hyväksi kertoa kun tulee luonteva hetki, eikä suotta istuttaa penskaa alas että "nyt puhutaan vakavia." Luontevasti, omalla painollaan. Tod. näk. poika kysyy pari kysymystä kuten rakastaako isä mua tms, ja kun huomaa, että tilanne ei muutu kotona ja kaikki on kuitenkin hyvin, hän sanoo sitten ehkä "aijaa." =)
Tsemppiä!
näin mäkin veikkaan
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tätä minäkin mietin, mistä tuota oheishuoltajuutta voi hakea??
jos kertoisin kumminkin lapselle tässä ennen kouluikää, se tuntuu olevan paras vaihtoehto, niin vaikeaa kuin se onkin..[/quote]
Sitä haetaan käsitykseni mukaan käräjäoikeudelta, mä oon siitä tässä tän vuoden puolella ottamassa selvää ja haetaan sitä nyt ainakin ens alkuun.
V
vierain
Vieras
V
vierain
Vieras
A
ap
Vieras
kiitokset kaikille vastaneille!
mukava oli saada asiallisia vastauksia ja eri näkökulmia asiaan, omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia on mukava lukea ja hyödyntää..
mukava oli saada asiallisia vastauksia ja eri näkökulmia asiaan, omakohtaisia kokemuksia ja ajatuksia on mukava lukea ja hyödyntää..
L
lue vielä'
Vieras
En lukenut kaikkia mutta tässä oma näkemykseni:
Mielestäni kannattaa kertoa heti, koska nyt lapsi ei osaa siitä kovin loukkaantua vaan on enemmänkin hämmentynyt ehkä ja utelias. Saattaa kuitenkin unohtaa asian piankin.
jos taas kerrot myöhemmin, osaavat negatiiviset tunteet jo asian suhteen tulla pintaan.
Kun kerrot asiaa, älä kerro sitä "kuule, en haluaisi kertoa, mutta asia nyt vaan on näin, niisk.. ", vaan kerro että " arvaapa mitä, mulla on yksi jännä juttu kerrottavana..."
Noin lapsi ei osaa pitää asiaa mitenkään huonona.
Tsemppiä! =)
Mielestäni kannattaa kertoa heti, koska nyt lapsi ei osaa siitä kovin loukkaantua vaan on enemmänkin hämmentynyt ehkä ja utelias. Saattaa kuitenkin unohtaa asian piankin.
jos taas kerrot myöhemmin, osaavat negatiiviset tunteet jo asian suhteen tulla pintaan.
Kun kerrot asiaa, älä kerro sitä "kuule, en haluaisi kertoa, mutta asia nyt vaan on näin, niisk.. ", vaan kerro että " arvaapa mitä, mulla on yksi jännä juttu kerrottavana..."
Noin lapsi ei osaa pitää asiaa mitenkään huonona.
Tsemppiä! =)
Similar threads
- vieras
- Aihe vapaa