Miten kertoa lapselle?

Meillä on suvussa samanlainen tilanne...tai samantyyppinen. Sillä tämän "eri isän lapsi" on perheen keskimmäinen ja kaksi muuta ovat saman isän. Olivat erosa tovin ja kun palasivat yhteen nainen odotti toiselle miehelle lasta. Mies tietää asiasta,mutta koska tämä oikea isä ei edes tiedä asiasta...Niin tämä toisten lasten isä otti heti alusta asit lapsen omakseen. Myös sisarukset eivät tiedä asiasta.

Minä itse miettisin, että mitä lapsi saa? Menettää? tiedon oikeasta isästä saadessaan....Jos ja kun kerran tämä oikea isä ei tule koskaan oikea isä olemaan.
Vai saatko sinä vain painolastin sydämestäsi?
Minä en kertoisi asiasta ainakaan vielä vuosiin...

 

En aio kertoa omalle 5-vuotiaalleni KOSKAAN totuutta, sillä lapseni biologinen isä ei ole ikinä ollut tekemisissä meidän/lapsen kanssa, eikä halua tavata, enkä ole koskaan vaatinut mitään. Eli mies ei pidä itseään isänä emmekä me pidä häntä mieheni kanssa isänä, vaan minun mieheni on 5-vuotiaani ainoa ja oikea isä :heart:

Eli meille paras ratkaisu. Isä rakastaa 5-vuotiasta kovasti, biologisuus ei ole meille isyyden kriteeri. Ajattelemme pikemminkin niin,että 5-veen "biologinen isä" on auttanut meitä lahjoittamalla siittiöitä ja saanut meille rakkaan lapsen perheeseemme.

 

Kertokaa heti lapsellenne, ei vasta murrosiässä! Voi kuulla asian vahingossa muualta!
Ja muutenkaan ei ole kiva elää "valheessa".

 

ootsä ap laittanut kaikkiin virallisiin papruihin nyk. miehen lapsen isäksi? mun ystävällä periaatteessa oli sama tilanne,se oli vaan päin vastoin. siis erosi ja tuli sit väliaikaiselle miehelle raskaaksi. mies meni menojaan mut lapsen piti. laps luuli koko lapsuutensa et on samalle isälle kuin isommat sisarukset, tää isompien isä kun on sellanen ylihumaani mies. on ottanut aina koko poppoon luokseen pidemmäkski ajaksi ja pitänyt poikaa kuin omaansa.

mut siis tietenkään papruihin päiväkotiin ja muualle kun piti laittaa isä niin ystävä jätti aina sen kohdan tyhjäksi. kun poika tuli kouluikään, alkoi kysellä, et miks et laita isän nimee tohon. sillon sit kerto eikä poika siitä sen kummempaa. ihan entiseen malliin kiikutti tälle isälle isänpäiväkortit sun muut.

 

Esikoinen oli 1v ja kuopus vastasyntynyt kun otin eron.
Exä tapaili lapsia joskus silloin tällöin. Kerran kuussa jos muisti tulla niin 2 tuntia.
Löysin piakkoin uuden miehen. Mies otti lapset omikseen. Lapset oli 3v ja 2v. kun tapaamiset biologisen isän kanssa loppui kokonaan.
Sen jälkeen pikkuhiljaa lapset rupesivat itse sanomaan uutta miestäni isäksi. Ja biologisesta isästä lapset ei ite puhuneet koskaan eikä siitä muutenkaan keskusteltu lasten kanssa.
Nyt lapset on 5v ja 6v. Ovat nyt ruvenneet itse keskenään höpisemään että "isi ei ole meidän ihan oikea isi mutta on se isi kuitenkin".
Ja heti perään ryntäävät kilpaa isiä (siis tätä miestäni) vastaan ulko-ovelle ja huutavat "isi isi, tuli jo kauhea ikävä"!!

Eli niinku tietävät että tämä nykyinen isi ei ole heidän ihan oikea isi mutta isinä kuitenkin edelleenkin pitävät.
Ei olla katsottu aiheelliseksi keskustella asiasta enempiä, kun eivät mitään ole edes meiltä kyselleet.


Isä on se joka on lasten kanssa, ei se joka on ne vaan siittänyt

 

\

\

Onko pakko kertoa ollenkaan?Lapsi on ollut niin pieni kun erositte ja jos suunnittelette adoptiota niin minä pitäisin suuni kiinni.
Jos näille kahdelle on kerran tullut hyvä isä-lapsi suhde niin miksi järkyttää sitä kertomalla asia joka ei lapsen eläämään kuulu?

kuuden vanha lapsi tajuu jos kertoo sen oikein ei mitään geeniperimä ja siittiö juttuja vaan selkeesti sanoa vaikka ,äiti ketoo sulle tärkeän jutun,tämä isä ei ole sinun oikea isä vaan sinun oikea isä asuu muualla.
Tästä lähtee viriämään keskustelu lapsen kanssa johon löydät vastaukset varmasti,lapsi saattaa heittää hyvinkin pahan kysymyksen mutta yksinkertainen ja lyhyt vastaus niin hyvin menee.

Kävin itse tämän keskustelun lapseni kanssa joka nyt on 7v niin silloin kun oli 5v kun halusi tietää miksi nyk.mies ei voi olla sen isä,vaan se mies siellä toisessa paikassa on isä.Likka oli 9kk kun erotiin ja uus mies astu kuvioon likan ollessa 1,5v ja likka luuli että tämä mies on sen isä,korjasin joka kerta kun sanoi että, iti ota lyliin, niin sanoi että tämä ei ole sun isä,sun isä on se ja se.

Miettikää tarkaan kannattaako kertoa ollenkaan,jos oikee isä ei millään muotoa missään vaiheessa ole tekemisissä lapsen kanssa.

tätä olen harkinnut. kun ei tod. ole missään tekemisisssä. isyys on kumottu oikeudessa.

:hug:
Mä pohdiskelen samaa asiaa, sillä mulla myös melki sama tilanne. Sain tietää raskaudestani, kun olimme katkaisseet välimme biolg. isän kanssa. Yritimme aikanaan lasta ja sitten tärppäs.. Silloin sovimme, että hän on mukana kaikessa missä vain haluaa.. Mieli "isällä" kuitenkin muuttui pian ja sain tekstiviestin: ettei halua olla MISSÄÄN tekemisissä meidän kanssa!!!
Uuden miehen tapasin ollessani 2kk:lla raskaana ja kohta oomme naimisiin menossa. Tämä mies on se ainoa isä mikä tyttärelläni on ja sukunimikin vaihtuu tytöllä samaksi kun naimisiin mennään. Mieheni on siis ollut melki alusta asti mukana. Yhdessä olimme synnytyksessäkin. Hänen vanhempansa ovat tytön isovanhempia ja siskon lapset ovat serkkuja tytölleni. Biolg. isän kanssa ei olla mitenkään tekemisissä eikä muidenkaan sen suvun ihmisten kanssa, vaikka samalla paikkakunnalla asummekin. Myöskään meillä ei ole isyyttä tunnustettu ja sisäistä adobtiota olemme harkinneet.
Nyt on yhteinenkin lapsi alulla.
En mitenkään haluaisi kertoa tytölle koskaan biolog. isässtä, mutta näin pienellä paikkakunnalla se varmasti tulee joskus ilmi josain muotoo..
Nää on niin kauhian vaikeita asioita.. Mutta kai sen sopivan hetken sitten tuntee kun se tulee.. ja löytää ne oikeat sanat kertomaan ikävän asian oikein!

:hug: :hug: <br><br>