Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Luulen myös, että juuri noin mieheni ajattelee ja se on ravostuttavaa. Olemme ihmisinä tuon jaksamisen puolesta hyvin erilaisia ja hän ei ehkä voi käsittää sitä kuitenkaan oikeasti, vaikka niin sanookin. Ja mä luulen, että hän tuskin olisi valmis jäämään kotiin lapsen kanssa, ei varmaan ole edes ajatellut sitäkään tarpeeksi. En varmastikaan jäisi yksin vanhemmuuteen, hän on vastuullinen, mutt aivan varmasti hän olettaa, että kuviot menisivät perinteisemmän mallin mukaan.
Ja mä olen ajatellut tuon raskaaksituloasian myös juuri tuolla tavalla. Olen vasta 25, mulla on hyvät mahdollisuudet tulla vielä myöhemminkin raskaaksi, jos se ajankohtaiseksi tulee. En luota, että varmasti, mutta erittäin hyvät mahdollilsuudet vielä. Näinhän ei tietystikään saisi ajatella, miksi? Ja ei se, että en ehkä myöhemmin saakaan lasta, voi missään nimessä olla syy saada sitä nyt, tässä tilanteessa.
