Miten käsitellä asia, kun itse haluan abortin ja mies lapsen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voihan taas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Täti:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
No, nyt kun olen olemassa ja peräti 29-vuotias, en tietenkään enää toivo, ettenkö olisi olemassa. Mutta jos pääsisin neuvomaan äitiäni 30 vuotta taaksepäin, niin käskisin huolehtimaan ehkäisystä tai vaihtoehtoisesti tekemään abortin. Hän ei lasta halunnut, mutta sai minut. Minä olen sen kaiken katkeruuden saanut nahoissani tuntea. Sellaista lapsuutta en toivo kenellekään. Näitä solmuja selvittelen sitten edelleenkin psykologien avustuksella...

Erittäin viisaita sanoja. Nämä, jotka vaativat jyrkin sanoin vastoin tahtoaan raskaiksi tulleita naisia "kantamaan vastuunsa", unohtavat aika usein, että lapsihan siinä sen vastuun viime kädessä kantaa. Ei kenenkään ihmisen pitäisi joutua tulemaan maailmaan rangaistuksena toisen ihmisen erehdyksestä.

Niin. Ja jos mies kieltäytyy ottamasta vaikka tarvittaessa naisen tahdosta täyttä vastuuta lapsesta loppuiäkseen, hän on tasan yhtä syyllinen aborttiin kuin aborttipäätöksen tehnyt nainenkin. Vaikka miten sanoisi olevansa aborttia vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täti:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
No, nyt kun olen olemassa ja peräti 29-vuotias, en tietenkään enää toivo, ettenkö olisi olemassa. Mutta jos pääsisin neuvomaan äitiäni 30 vuotta taaksepäin, niin käskisin huolehtimaan ehkäisystä tai vaihtoehtoisesti tekemään abortin. Hän ei lasta halunnut, mutta sai minut. Minä olen sen kaiken katkeruuden saanut nahoissani tuntea. Sellaista lapsuutta en toivo kenellekään. Näitä solmuja selvittelen sitten edelleenkin psykologien avustuksella...

Erittäin viisaita sanoja. Nämä, jotka vaativat jyrkin sanoin vastoin tahtoaan raskaiksi tulleita naisia "kantamaan vastuunsa", unohtavat aika usein, että lapsihan siinä sen vastuun viime kädessä kantaa. Ei kenenkään ihmisen pitäisi joutua tulemaan maailmaan rangaistuksena toisen ihmisen erehdyksestä.

Nimenomaan. Se vastuun kantaminen voi toisinaan tarkoittaa myös sitä aborttia. Sillä kenenkään ei pitäisi joutua syntymään epätoivottuna.
 
Ihan hyvässä synnytysiässä ap on ja sen lapsen kanssa pystyy kyllä elämään ja nauttimaan elämästä ja selviytyy, vaikka toki hän elämää muuttaakin. Kun ap saat sen pienen tuhisevan nyytin syliisi pitkän urakan jälkeen niin kadut ajatuksiasi miten olet voinut edes ajatella aborttia. Sen takaan sulle.

Ota elämän lahja vastaan, monet eivät saa vaikka kovasti tahtoisivatkin, sulle se nyt annetaan tarjottimella. Ja jos miehesikin vielä hoitaa ja haluaa lasta. Opintoja voi jatkaa myöhemminkin ja lapsi ei takuulla elämää pilaa, päinvastoin.Aluksi oot enemmän kiinni hänessä mut myöhemmin mieskin voi osallistua enemmän ja alkaa ottaa hieman enemmän vastuuta ja sä voit palata pikkuhiljaa opintoihinkin.

Onko teidän yhteisellä kotipaikkakunnalla mahdollista opiskella ainettasi? Aluksi kannattaisi varmaan hankkia yhteinen asunto. Jos mies ei tahdo muuttaa nykyiselle paikkakunnallesi (näin käsitin), niin voithan sinä muuttaa takaisin kotipaikkakunnallesi, kunnes lapsi on isompi ja jatkaa sitten opintoja muualla. Voihan vauva-aikanakin jaksamisen mukaan tehdä vaikka avoimessa tai etänä, jos mies vaikka hoitaa vauvaa muutamia tunteja illasta, että saat rauhan.

Tsemppiä elämään, tee nyt oikea ratkaisu, lapsi on ihana lahja ja voi olla että toista mahdollisuutta et enään saakkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Juu:
Entä jos mies jäis vauvan kanssa kotio, sinä saisit tehdä uraasi niin paljon kun tahdot? Ootteko tämmösestä vaihtoehdosta keskustellleet?

Varaudu siihen että jos teet abortin vastoin miehen tahtoa, miehes saattaa sulle katkeroitua. Hän voi kokea että veit hältä lapsen.

Eli naisen pitäisi vastoin omaa tahtoa kantaa lasta 9kk ja synnyttää se?? Ettei vaan miehelle tulisi paha mieli...
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisa:
mä en usko että, jos teet abortin että suhteenne säilyisi!!

Sitähän sinä et voi tietää, kun et ap:ta tunne. Miehetkään eivät ole mikään homogeeninen joukko, joka toimii aina samalla tavalla.

Ja vaikka suhde ei säilyisikään abotin takia, niin onko järkeä lähteä synnyttämään vastoin tahtoaan vain säilyttääkseen suhde? No ei todellakaan. Jos mies lähtee abortin takia, niin sitten lähtee, elämässä tulee ihan varmasti sitten muitakin miehiä ja mahdollisuuksia, se on melkein varma juttu, kun on kyse nuoresta naisesta.

Turha mystifioida ja dramatisoida asiaa tyyliin "ainoa mahdollisuus" ja "elämän rakkauden kariutuminen", koska aina tulee muuta tilalle, jos vain osaa lähteä rakentamaan sitä uutta tilalle. Omia tavoitteitaan ja unelmiaan on turha lähteä uhraamaan, jos se ei hyvältä tunnu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eija:
Mistä näitä itsekkäitä naisia tulee????

Toisinaan on suotavaa olla itsekäs, varsinkin ap:n tilanteessa, ihan kaikkien kannalta. Ei pidä olla lyhytnäköinen. Tokihan naisilta ootetaan aina pyyteetöntä uhrautumista hyvän naiseuden ja syyllisyyden varjolla. Onneksi jokainen saa otse tehdä päätöksensä, toivottavasti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja +++++:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja dd:
Missään tapauksessa sun ei kannata suostua hankkimaan tätä lasta jos et halua! Älä anna muiden päättä sun puolesta tai taivutella sua, kyse on kuitenkin sun elämästä. Miehen on niin helppo suhtautua asiaan kevyesti, se varmaan luottaa siihen että sä jäät pois töistä ja koulusta kun sun pitää imettääkin jne., noin voisi päätellä ainakin siitä että sen mielestä se ois kiva asia, pikkujuttu josta kyllä selvitään kun muutkin selviää... Ei hän voi tietää sun jaksamista! Kuuntele itteäsi, ja aika vahvastihan sanoitkin että katkeroituisit ja tuntisit menettäneesi paljon... Onko se sen arvoista? Ja kyllä sä tuut raskaaksi hyvällä todennäköisyydellä sitten myöhemminkin kun on se aika, jos haluat. Varmaan oot jo mielessäsi tehnytkin päätöksen, muiden asettamat odotukset ja toiveet ja oletukset plus vielä mahdollisesti se paheksunta minkä saatat saada vaan saa sut epäilemään.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Luulen myös, että juuri noin mieheni ajattelee ja se on ravostuttavaa. Olemme ihmisinä tuon jaksamisen puolesta hyvin erilaisia ja hän ei ehkä voi käsittää sitä kuitenkaan oikeasti, vaikka niin sanookin. Ja mä luulen, että hän tuskin olisi valmis jäämään kotiin lapsen kanssa, ei varmaan ole edes ajatellut sitäkään tarpeeksi. En varmastikaan jäisi yksin vanhemmuuteen, hän on vastuullinen, mutt aivan varmasti hän olettaa, että kuviot menisivät perinteisemmän mallin mukaan.

Ja mä olen ajatellut tuon raskaaksituloasian myös juuri tuolla tavalla. Olen vasta 25, mulla on hyvät mahdollisuudet tulla vielä myöhemminkin raskaaksi, jos se ajankohtaiseksi tulee. En luota, että varmasti, mutta erittäin hyvät mahdollilsuudet vielä. Näinhän ei tietystikään saisi ajatella, miksi? Ja ei se, että en ehkä myöhemmin saakaan lasta, voi missään nimessä olla syy saada sitä nyt, tässä tilanteessa.

Tulitkohan hakemaan nyt vaan hyväksyntää täältä sille mitä oot jo kuitenkin päättäny?
Ei 25-vuotias enää mikään niin nuori ole, vaan mitä parhaimmassa lapsensaanti-iässä. Ja kyse on ensisijalla nyt sen lapsen elämästä joka kohdussasi kasvaa hurjaa vauhtia!

Kysehän ei nyt ollutkaan siitä, että olisin liian nuori äidiksi, jos edes luit aloituksen. Ikä liittyi nyt tähän vain sillä tavalla, että minulla mitä todennäköisimmin on aikaa saada lapsi myöhemminkin, jos se tulee joskus ajankohtaiseksi.

Nii-iin, tätä kyseistä tapattamaasi lasta et saa koskaan takaisin, vaikka joskus myöhemmin lapsia vielä hankkisitkin. Voitko silloinkin elää vielä tekosi kanssa. Itselläni kolme rakasta lasta ja opinnot myös yliopistossa kesken. Vaihtoon en ole enää lähdössä, mutta yllättävän hyvin lastenkin kanssa saa aikaiseksi. Itse asiassa paljon paremmin kuin ennen lapsia, jolloin olin laiskempi ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat ylivoimaisilta. Perhe-elämä antaa myös energiaa ja rakkaus lapsiin :heart:

Kaikki nuo omatkin, niin rakkaat pikkuiset ovat joskus olleet "pelkkiä" alkioita/sikiöitä ja nyt ainutlaatuisia yksilöitä. En ikinä antaisi itselleni anteeksi aborttia. Ehkäpä sinä olet erilainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 3 lapsen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja Aukku:
Lapsi ei ole kehoasi, vaan oma yksilö.

Näin minustakin. Itseltäni on kuollut lapsi ja kauhistelen ihmistä, joka voisi tehdä abortin. Anna lapsi adoptoitavaksi rakastavaan ja lasta suurella sydämellä odottavaan perheeseen. Anna lapsellesi mahdollisuudet elämässään erilaisiin asioihin, niitähän sinä itsekin haluat tehdä.
Olen Jumalaan uskova ihminen ja sanon kuitenkin näin minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaikkia syntejä ei voi saada anteeksi. Murha on niistä yksi.

Mitenkähän päin sinä uskova ihminen olet raamattusi lukenut? Murhan voi saada anteeksi jos katuu ja pyytää Jumalalta anteeksi. En tosin pidä aborttia murhana.

Ainut anteeksiantamaton synti oli muistaakseni pyhän hengen pilkka, mitä sitten tarkoittaneekaan.
 
Voisitko marssia nyt äkkiä sinne opintotoimistoosi ja koittaisit saada sen vaihtopaikan jo syksyksi. Voisit perustella asiaa sillä että synnytät keväällä ja haluaisit suorittaa vaihdon ennen sitä. Eikai se kovasti haittaa että olisit raskaana vaihdossa, ja sitten tulisit Suomeen keväällä ja synnytät. Ja jos et ole kiinnostunut lapsen hoidosta, ottaa poikaystäväsi varmasti päävastuun kun enemmän on lasta toivonut.
 

Yhteistyössä