[QUOTE="aloittaja";26769364]Rehellisesti? Ihmettelen.
Tämä oli oikeastaan melko hyvä vertauskuva mitä ajattelen kotiäitiydestä, sellaista linjatyötä jota pystyy tekemään autopilotilla.
Muutaman vuoden sitä tekee helpostikin jos tarve on,mutta siinä on vaarana että jumiutuu vuosikausiksi siihen tilaan helppouden vuoksi. Ei haasteita, ei kovia älyllisiä haasteita ja pieni mutta turvallinen palkka kilahtaa joka kuukausi.
Ja itse en pystyisi siis siihen linjastotyöhönkään, kokeilin hetken ja sen yhden ruuvin ruuvaaminen 8h päivässä oli painajaismaista.[/QUOTE]
Minä nuorempana tein monta kesää linjastotyötä, tai no ei ihan sellaista yhtä ruuvin vääntämistä mutta hitsauskoneen osien vääntöä kyllä. Se oli kurjaa työtä, mutta palkka oli siihen nähden minkä ikäinen olin ja mitä tein, todella hyvä. Mutta se, että meni kuuteen töihin joka päivä tekemään sitä samaa, oli kyllä kamalaa. Mutta en silti ihmettele, että joku jaksaa. Se riippuu niin ihmisestä. Enkä tosiaan osaisi halveksia enkä lokeroida entisiä työkavereitani, en niitä jotka olivat kaltaisiani kesätyöntekijöitä enkä niitä vakituisiakaan naamoja, jotka jaksavat samaa vuodesta toiseen.
Osan heistä tiedän intohimoisesti harrastavan jotakin, yksi valmensi junnuja jalkapallossa, yksi oli eräretkeilijiä vai mikä se nyt onkaan, vietti kaikki viikonloput laavuilla ja opetti taitojaan muille. Pointtini on, että jokainen niistä linjatyönkin tekijöistä oli yksilö, jolla oli omassa elämässään omat kiinnostuksen kohteensa.
En lähde heitä arvottamaan minkään perusteella enkä jaksa ihmetelläkään.
Yksi tuntemani biologi palasi juuri reissulta, eikä vapaa-aikanaan juuri muuta tee kuin hoida pihaa ja kestitä ystäviään grillin ääressä silloin tällöin. Että voi se mennä toisinkin päin, se pään käyttö.