Miten joillakin on niin vaikeaa vauvojen ja taaperoiden kanssa, että mitään ei pysty tekemään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shihtzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

shihtzu

Vieras
Olen tässä nyt itse pienen vauvan äitinä seurannut kavereiden ja vähän muidenkin elämää pienten lasten kanssa ja joillekin se elämä on todella rankkaa ja hankalaa.
Yhdellä kaverillani on 1,5-vuotias lapsi ja hän ei voi sen kanssa tulla kahdestaan kylään, kun se on niin hankalaa, kun lapsi ei pysy yhtään paikallaan ja se koskee joka paikkaan. Kaverini voi tulla meille kylään joko lapsen päiväuniaikana, jos hänen vanhempansa vahtivat lasta, kun se nukkuu ja kaverin pitää mennä heti kotiin kun lapsi herää. Tai vastaavasti illalla jos lapsen isä on kotona lapsen kanssa.

Yhdellä kaverillani on kaveri, jolla on suht samanikäinen vauva kuin minulla ja he eivät voi tehdä juurikaan mitään, kuin olla kotona vauvan kanssa, kun kaikki on niin aikataulutettua. Lapsi herää tiettyyn aikaan ja käy tiettyyn aikaan nukkumaan, vaikka sitä ei edes nukuttaisi. Vieraat voivat tulla vain tiettynä aikana, kun lapsi herää, ja se on joka päivä sama kellon aika. Lapsi nukutetaan joka päivä päikyille samalla tavalla, käymällä tietty lenkki vaunujen kanssa, muuten se ei onnistu. Kaikesta on tehty niin vaikeaa, että minua ainakin ihan hirvittää. Lapsi käsittääkseni pidetään automatkallakin "väkisin" hereillä, ettei mene rytmi sekaisin.

Meillä mennään hyvin rennosti ja luovasti, jonkinlainen rytmi on jo 6 kuukaudessa tullut, mutta ei se mikään kellontarkka ole, vaan voi heittää tunnilla parillakin päikyt välillä. Me kuljetaan miten kuljetaan, otetaan vaan vauvalle ruoat ja vaipat mukaan, jos pitempään ollaan. Vauva saa nukahtaa autossa ihan rauhassa.
Ja nyt on siis kysymys ihan normaaleista vauvoista, ei koliikista sun muista vaivoista kärsivistä.
 
Jaa-a.

Jotkut vaan eivät pääse edes pissalle tai suihkuun, saatikka sitten lähikauppaan tai minnekään muualle, jos perheessä on vauva tai taapero, ja mies ei ole kotona.

Sitä ei saa ihmetellä kuulemma :saint:
 
Se on miten asennoituu. Vauvana tuo oli helppo ottaa mukaan minne vain, nyt tuo on taapero ja en kyllä nauti kyläilyistä kun aika menee kokoajan perässä juoksemiseen eikä isäntäväen kanssa ehdi jutella. Mielummin kutsun meille tällähetkellä kun vien tuon kylään jossa saa kokoajan pelätä mitä se rikkoo ja minne ehtii.
 
No samaa mäkin olen ihmetellyt joissakin ystävissäni. Ei esim. pystytä menemään lasten kanssa kauppaan ilman että aviomis mukana, mistään uimahallista puhumattakaan. Mä kyllä olen kolmen kanssa pärjännyt kaikki reissut, mitkä on tarvinnut, ihan itsekseni. Uimahallissa käydään ja ravintolassa yms. Ja tää on siis ollut selviö mulle ihan esikoisen syntymästä asti. Kyllähän asioista saa sitten hankalia tekemällä niistä vaikeita.
 
Tää mun kaveri ei kyllä vauva-aikanakaan juurikaan missään käynyt kun se oli niin hankalaa.

Niin ja molemmissa perheissä on vaan tämä yksi lapsi, ymmärrän kyllä että kahden kanssa on jo hankalampaa.
 
joo ja täällä herra tarkalla heitti tänään päikky aika parilla tunnilla ja on heräämisestä asti ollu kuin perseeseen ammuttu karhu |O

mutta ei me silti kotiin linnottauduta joka päivä mut toiset vaan on hiukan tarkempia kuin toiset :kieh:

ja joillain se vaan heittää tosi pahasti yli kun äidiksi tullaan ja siitä saa sääli pisteitä kun kaikki on niin helvatan rankkaa
 
Niin no, kyllä meilläkin hiukan on rytmitetty päivää, eli ei ihan millain vain mitä vain tehdä.. Päikkärit nukutaan kotona, silloin ei meillä kyläillä eikä itse olla missän ja illat on rauhoitettu myös..Mutta ei sentään nyt mitään ylihysteriaa.. Ja joskus voidaan näistäkin poiketa.

Pieni vauva nyt tietty on vielä asia erikseen, yhden sellaisen kanssa nyt pärjää miten vain vielä.

Joo, löytyy meiltäkin yksi perhe, jonka kanssa ei enää lasten tulon jälkeen ole nähty, sillä heille ei vain millään käy mikään koskaan!
 
Mua kanssa ihmetyttää nää ketkä tekee siitä elämästä niin pirun vaikeaa. Me toimitaan samalla tavalla kuin aloittaja, ainut mikä on meillä kellon tarkkaa on vauvan iltatoimet. Siitä pidetään kiinni että viimeistään klo. 21 ollaan kotona ja vieraat lähtee myös viimeistään tuolloin. Muuten ei ole niin justiinsa. Vauva nyt 10kk.

Tunnen itsekkin yhden perheen, joiden elämä menee tasan kellon mukaan, heillä on saman ikäinen vauva kuin meillä. He eivät voi poistua kotoaan juurikin näiden minuuttiaikataulujen vuoksi. Muutenkin ko. perheen äiti on mielestäni hieman ylisuojeleva lastaan kohtaan, esimerkiksi se ettei tuttu koira saa edes nuuskia lasta. Samalta koiralta oma lapseni voi ottaa lelun vaikka suusta eikä koira tee yhtään mitään, katsoo vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin ja molemmissa perheissä on vaan tämä yksi lapsi, ymmärrän kyllä että kahden kanssa on jo hankalampaa.

Ei kaikilla...kahden kanssakin oli tosi helppo mennä. Ekan kohdalla asiat oli vielä uusia ja outoja (no, me mentiin kyllä silti) mutta tokan kohdalla syömiset, nukkumiset, vaipanvaihdot yms sujui kuin tanssi ihan itsestään, sama se missä oltiin.
Mun esikoinen oli juuri täyttänyt 2 v kun kuopus syntyi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mumpis:
Kyllä sä sitten taidat olla helvetin hyvä äiti...mitä jos antaisit auttavan käden kamuillesi kun sinulla niin helppoa.

Toinen näistä tapauksista ei ole minun kaverini, vaan hyvän kaverini kaveri ja tää mun kaveri on kyllä yrittänyt auttaa, mutta kun ei se onnistu.

Ja mä en todellakaan ole mikään täydellinen äiti, en edes sellaista kuvittele.
 
Kai se on vähän asennoitumisestakin.. lapset on lapsia periaatteella liikutaan taaperon ja vauvan kanssa.
Tosin esikon kanssa meilläkin oli tiukempi aikataulu eikä rytmistä paljoa poikettu. ;)
 
joillain voi olla vaikeammat lapset kuin sulla. Miten sitä voi olla vaikea ymmärtää?

Muoks* mulla lapsia kaksi ja kyllä me liikutaan ja kyläillään paljonkin. Mutta ymmärrän silti että jollain voi olla hankalampaa.
 
Niin no mulla oli periaatteena että lapsi menee minun ehdoillani enkä minä lapsen. Ja lapsen koti on myös minun kotini. Meille sai tulla kylääm oikeastaan milloin vain ja jos minä halusin imuroida kuunnella biisejä päiväuniaikaan niin minä sitten tein. Ja lapsi tottui alusta sti elämään ja ihmisiin. Päiväunet nukuttiin siellä missä satuttiin olemaan ja ruokaa oli silloin kun oli ja siellä missä oli. Joskus kotona ja joskus kahvilassa tai missä vaan. En minä tehnyt vauva-ajasta vaikeampaa kuin se oikeesti on. Ja nyt tyttö on reipas kohta kolmevuotias ja eikä mitenkään häiriintyny :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja spraitti:
joo ja täällä herra tarkalla heitti tänään päikky aika parilla tunnilla ja on heräämisestä asti ollu kuin perseeseen ammuttu karhu |O

mutta ei me silti kotiin linnottauduta joka päivä mut toiset vaan on hiukan tarkempia kuin toiset :kieh:

ja joillain se vaan heittää tosi pahasti yli kun äidiksi tullaan ja siitä saa sääli pisteitä kun kaikki on niin helvatan rankkaa

Veit sanat suustani, toiset on vaan hiukka tarkempia kuin toiset.

Ja ps. tunnustaudun säälipisteiden keräilijäksi :wave:

Ja raahaan lapsiani mihin sattuu ja milloin sattuu, mutta kyllä se oli vaan 10x helpompaa rauhallisen esikoisen kanssa kuin nyt tän touhuliisan kanssa.
 
Ky tuo edelleen syö ja nukkuu siellä missä sattuu olemaan eikä ole niin kellon päälle. Mutta näkyy jo emäntienkin naamasta että yks on ku pyörremyrsky joka ei keskity mihinkään yrityksistä huolimatta. Ei kiva kyläillä. Kai tuttavaperheissä ei tällasta elohopeaa oo ollu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja likaista :
Oletko ajatellut ap, että teille on vaan niin kamalan tylsää tulla, että mikä tahansa tekosyy käy.

Mistäs sitä tietää, mutta kun tää kaveri on kuitenkin mun lapseni kummi, enkä usko että ei haluaisi tulla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ViVa:
joillain voi olla vaikeammat lapset kuin sulla. Miten sitä voi olla vaikea ymmärtää?

Muoks* mulla lapsia kaksi ja kyllä me liikutaan ja kyläillään paljonkin. Mutta ymmärrän silti että jollain voi olla hankalampaa.

Vaikken olekaan ap, niin haluaisin vastata tähän. Näin voi olla, muttei kylläkään suurimmassa osassa tapauksista. Yleensä äiti on ehkä epävarma pärjäämisestää ja siksi ei uskalla tehdä itsenäisesti lapset tai lasten kanssa asioita. Tarvitsee jatkuvasti apuja. Vaistotessaan äidin epävarmuuden, lapset alkavat käyttäytyä myös hankalammin. Lisäksi, lapset joita ei koskaan viedä mihinkään uusiin paikkoihin ja tilanteisiin eivät opi niissä käyttäytymäänkään rauhallisesti ja siksi ovat innoissaan ja aiheuttavat kaaosta.
 
Niin, kyllä mä ainakin keksin millon mitäkin syitä jos ei vaan huvita poistua kotoa tai kyläillä jonkun tietyn luona.. En tarkoita ap, että teillä tilanne ois tämä, ettei teille kukaan halua kylään. Mulla tuli vauvan kans paljon liikuttua ja matkusteltua, tulee sitä nytkin, mutta ei se välttämättä mikään nautinto ole uhmiksen kans..
 
Periaatteena mullakin on ollut aina, että käydään kaupassa, kylässä, ravintolassa niin kuin ennenkin. Vaan toinen lapsipa on sellainen, että esim. ravintolassa syömisestä ei nauti kukaan. Poika könyää lattialla pöytien alla, kun yrität laittaa pöytään niin kauhea kiljuminen ja huutaminen. Kaupassa juostaan ympäriinsä, karataan jne.

Ja juu, meillä on todellakin rajat lapsille, arestit käytössä jne. Kaikki lapset vaan ei käyttäydy aina niinku itse haluaisi :)
 
Meil esikoisen kans oli helppo reissata kun oli niin sosiaalinen ja rauhallinen. Kuopus ressaa niin et jos ollaan jossain vain yks yö palautumiseen menee 3 päivää.
En ymmärrä mikä siin on vikana jos viihtyy kotona!!!
Ja jos en jaksanu treffailla kavereita ja pyöriä kaupois en kantanu siit huonoo omatuntoo tai saatika hakenut mitään säälipisteistä!

Kyllä valitetaan kummallisista asioista!!!!!
 

Yhteistyössä