miten jaksaa asumuserossa?

[ap]

[QUOTE="anna";21905424]äitilläkö sit ei ole oikeutta olla väsyny ja haluta omaa rauhaa??[/QUOTE]

tätä olen myös miettinyt...kyllä mun on jaksettava vaikka tulis masennusta tai väsymystä...äiti ei voi lähteä perheestään asumuseroon noin vain..mies sen sijaan sen voi tehdä ilman sen suurempia kysymyksiä ja selityksiä...

 

["vieras"]

Ei se rakkaudesta ole kysymys, jos pää hajoaa väsymykseen. Miehesi työmäärällä ei olisi ihme.

 

[ap]

[QUOTE="vieras";21905662]Ei se rakkaudesta ole kysymys, jos pää hajoaa väsymykseen. Miehesi työmäärällä ei olisi ihme.[/QUOTE]

niimpä..mut en voi kyseenalaistaa tuota rakkaudettomuuttakaan...sen verran lujaa tämä nyt sattuu.

 

["Rouva"]

Ymmärtääkö miehesi, että ottamalla lomaa sinusta, hän ottaa myös lapsista? Onko miettinyt, miten vaikuttaa lapsiin, miltä lapsista tuntuu, kun isi haluaa pois heidän luotaan, kun on niin väsynyt perheeseensä? Mitä kerrotte lapsille?

 

["Rouva"]

Niin ja kannattais varmaan varata lapsille terapia-ajat perheneuvolasta.

Kamala mies ja isä.

 

["vieras"]

Jos olet sellainen ihminen, joka vaatii kovasti rakkauden näyttämistä silloinkin kun toinen on väsynyt. Tai et osaa antaa tilaa.

 

[Eron kokenut]

Itse neuvoisin parisuhde terapeutin puheille ja yö työn lopettamista. Jos olisin vaimo niin menisin töihin ja ehdottaisin pientä lainaa jos mahdollista ja kunnon 2 viikon lepolomaa yhdessä. Jos ei ajatella ap:n omaa surua asian johdosta niin voin sanoa et lapsee tulee hajoamaan. Itsellä on 2 lasta ja avioero prosessi päällä jo 2 vuotta (miehelläni on uusi = petti) Lapset on terapiassa mutta silti tilanne ottaa lapsille koville. Juuri eilen poikani joka on 5v sanoi " mun elämä on ihan kamalaa" Äitinä lasten suru on kaikkein kamalinta ja sen tajuaa vasta kun itsellä on pahin takana.

 

["vieras"]

Mielestäni mies toimi täysin oikein jos ainoa toinen vaihtoehto oli ero.

 

[vartooja]

Minen nyt täällä muuta "sano" kun :hug:

 

["vieras"]

Itse neuvoisin parisuhde terapeutin puheille ja yö työn lopettamista. Jos olisin vaimo niin menisin töihin ja ehdottaisin pientä lainaa jos mahdollista ja kunnon 2 viikon lepolomaa yhdessä. Jos ei ajatella ap:n omaa surua asian johdosta niin voin sanoa et lapsee tulee hajoamaan. Itsellä on 2 lasta ja avioero prosessi päällä jo 2 vuotta (miehelläni on uusi = petti) Lapset on terapiassa mutta silti tilanne ottaa lapsille koville. Juuri eilen poikani joka on 5v sanoi " mun elämä on ihan kamalaa" Äitinä lasten suru on kaikkein kamalinta ja sen tajuaa vasta kun itsellä on pahin takana.

Aika usein lapset nappaa sen surun vanhemmiltaan. Jos aikuiset eivät kaada erotuskaansa lasten niskaan, niin hyvin ne selviävät.

 

[eron kokenut]

[QUOTE="vieras";21906223]Aika usein lapset nappaa sen surun vanhemmiltaan. Jos aikuiset eivät kaada erotuskaansa lasten niskaan, niin hyvin ne selviävät.[/QUOTE]

Voi kyllä olla osittain tottakin mutta olen henkilökohtaisesti sitä mieltä et lapsille täytyy kertoa totuus ja tunteita ei tarvitse peittää. Tokikaan ei lasten päälle saa omaa suruaan kaataa. Kyllä tunteiden peittäminen eron keskellä on melkein mahdotonta paitsi jos lapset asuvat esim isovanhemmilla kunnes vanhemmat ovat saaneet asiansa selvittyä. Meillä tämä ei ollut mahdollista. Luulen että jokainen vanhempi yrittää pahaansa lastensa eteen. Jokainen ero on erillainen. On olemassa myös ns. helppoja eroaja ja avioliittoja jotka eivät ole koskaan paljoa merkinneetkään...rakkaudesta naimisiin mennelle ero on usein aika rankkaa jos tunteita vielä on.

 

[ap]

[QUOTE="Rouva";21905771]Ymmärtääkö miehesi, että ottamalla lomaa sinusta, hän ottaa myös lapsista? Onko miettinyt, miten vaikuttaa lapsiin, miltä lapsista tuntuu, kun isi haluaa pois heidän luotaan, kun on niin väsynyt perheeseensä? Mitä kerrotte lapsille?[/QUOTE]

ei ole väsynyt perheeseen..ei ole niin sanonut, enkä ole myöskään minä niin sanonut..on hukannut rakkauden.

 

[ap]

[QUOTE="vieras";21905778]Jos olet sellainen ihminen, joka vaatii kovasti rakkauden näyttämistä silloinkin kun toinen on väsynyt. Tai et osaa antaa tilaa.[/QUOTE]

tämä voi olla yksi syy...olen ihminen joka kaipaa rakkautta ja huomioo. toisinaan en myöskään osaa antaa tilaa..mutta kun näen että sitä todella tarvitaan annan tilaakin...jos jotain tästä koko hommasta syytän niin itseäni...jotain vikaa minussa on oltava että ei minua osaa rakastaa...

 

[ap]

Minen nyt täällä muuta "sano" kun :hug:[/QUO

tänks han <3

 

["tike"]

Täällä olen sinuakin varten...

 

[kerrasta poikki]

lapsellinen mies, en kattois päivääkään. rakkaus ei lopu noin vaan, siihen on aina syy.

 

["realisti"]

Mun kaveri muutti pari vuotta sitten vähäks aikaa pois (mies oli silloin koti-isänä, 2 lasta). Kyse ei ollut pettämisestä, vaan tällä mun kaverilla vaan tuli joku burnout perhe-elämästä. Kaverini "tokeni" kuukauden sisällä ja palas takas kotiin ja ovat edelleen yhdessä, onnellisempia kuin ennen. Ei ole tarkoitus herätellä liikaa toiveita, mutta näinkin voi käydä. Kaverin mies oli luonnollisesti ihan rikki sen ajan, mutta odotti kärsivällisesti vaikka ei ole mikään onneton nyhverö, vaan hieno tyyppi. Mun mielestä tollanen "kerrasta poikki" -vouhotus on vähän epärealistista romantisointia. Parisuhteet on ylä- ja alamäkeä, ja jos joku tarvii tilaa miettiä ja toinen siihen suostuu, niin mikäs siinä. Monet pariskunnat eroaa ja palaa yhteen. Annat vaan sen ukkos olla rauhassa, vaikka kuinka tekis mieli soittaa, ja yritä järkätä myös ittelles välillä omaa aikaa ja muuta ajateltavaa. Turha syytellä ketään, varsinkaan itseäsi!

 

[ap]

[QUOTE="tike";21908498]Täällä olen sinuakin varten...[/QUOTE]

lov lov..ilman teitä ihanaisia en jaksaisi <3

 

[ap]

[QUOTE="realisti";21908899]Mun kaveri muutti pari vuotta sitten vähäks aikaa pois (mies oli silloin koti-isänä, 2 lasta). Kyse ei ollut pettämisestä, vaan tällä mun kaverilla vaan tuli joku burnout perhe-elämästä. Kaverini "tokeni" kuukauden sisällä ja palas takas kotiin ja ovat edelleen yhdessä, onnellisempia kuin ennen. Ei ole tarkoitus herätellä liikaa toiveita, mutta näinkin voi käydä. Kaverin mies oli luonnollisesti ihan rikki sen ajan, mutta odotti kärsivällisesti vaikka ei ole mikään onneton nyhverö, vaan hieno tyyppi. Mun mielestä tollanen "kerrasta poikki" -vouhotus on vähän epärealistista romantisointia. Parisuhteet on ylä- ja alamäkeä, ja jos joku tarvii tilaa miettiä ja toinen siihen suostuu, niin mikäs siinä. Monet pariskunnat eroaa ja palaa yhteen. Annat vaan sen ukkos olla rauhassa, vaikka kuinka tekis mieli soittaa, ja yritä järkätä myös ittelles välillä omaa aikaa ja muuta ajateltavaa. Turha syytellä ketään, varsinkaan itseäsi![/QUOTE]

kiitos...tämä oli kaunis kannustuts puhe...toivon että meille voisi myös käydä noin...on vain usko vähissä ja pelko suuri. toivotaan että niin käy että olen vielä onnellinen tuon aviomieheni kanssa!

 

[paska juttu]

ymmärtää ja ei ymmärrä. jos ei ole rahaa lomaan miten on varaa vuokrata kämppä?

no, filosofisesti: if you love something, set it free. If it comes back, it's yours, If it doesn't, it never was...

 

[f]

ymmärtää ja ei ymmärrä. jos ei ole rahaa lomaan miten on varaa vuokrata kämppä?

Tätä mäkin ihmettelin...

 

[Rkaus]

Se että miehesi on miettinyt asiaa ja tehnyt päätöksen muuttaa erilleen osoittaa mun mielestä sitä että hän on tajunnut asioissa olevan jotain pielessä, tuo on hänen tapansa yrittää parantaa asioita. Voithan ehdottaa jos asumuseronne aikana voisitte käydä yhdessä jossain juttelemassa, jos siis siltä molemmista tuntuu.
Tuskin päätös on miehellesikään helppo. Heillä tuo syrjään vetäytyminen on ehkä luonnollisempi tapa yrittää hakea happea kuin terapeutille meno. Voimia!!!

 

[Joxu]

Lapsellinen sun miehes. Jos tollanen tilanne osuis omalle kohalle ja kerran lähtis niin takas en ottais enää, vaikka kuinka anelis. Ei tunteet toista kohtaan niin vaan kuole tai lopu, kyllä noihin on sillon joku oikee syy. Jokainen ihminen on väsyny joskus, mut ei kai sen takia nyt perhettään jätetä noin vaan. Ihmettelen myös suuresti tota, että johonkin pikku lomaan ei oo varaa, mut sit on kuitenkin asuntoon varaa. Onkohan niin et miehes keksii tekosyitä ja vetoo väsymykseen ja varallisuuteen, samalla kun tapailee toista naista?? Moni tekee sen niinkin ettei oma kumppani osaa etes epäillä mitään. Sun tapauksessa en liikaa luottais miehees.

 

[samankaltaisessa tilanteessa]

Meillä mies myös ehdottaa asumuseroa. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta ja lapsia on kaksi. Ei vaan enää tulla keskenämme toimeen, kaikki asiat menee riitelyksi. Ei haluttaisi helpolla erota kun on niin kauan jo yhdessä oltu ja harkiten elämämme koottu. Muuten asumusero voisikin olla hyvä asia, mutta ollaan juuri rakennettu omakotitalo ja tämän asian tiimoilta muutettu kolmen vuoden sisään jo kaksi kertaa ja ainoa tapa jolla asumuseron voisi toteuttaa olisi talon myyminen ja erillisten asuntojen hankkiminen. Ja sitten taas jos palattaisiin yhteen muutettaisiin taas. En haluaisi lapsia tällaiseen rumbaan. Onko kellään hyviä ideoita avuksi tilanteeseen?

 

[ap]

Lapsellinen sun miehes. Jos tollanen tilanne osuis omalle kohalle ja kerran lähtis niin takas en ottais enää, vaikka kuinka anelis. Ei tunteet toista kohtaan niin vaan kuole tai lopu, kyllä noihin on sillon joku oikee syy. Jokainen ihminen on väsyny joskus, mut ei kai sen takia nyt perhettään jätetä noin vaan. Ihmettelen myös suuresti tota, että johonkin pikku lomaan ei oo varaa, mut sit on kuitenkin asuntoon varaa. Onkohan niin et miehes keksii tekosyitä ja vetoo väsymykseen ja varallisuuteen, samalla kun tapailee toista naista?? Moni tekee sen niinkin ettei oma kumppani osaa etes epäillä mitään. Sun tapauksessa en liikaa luottais miehees.

luotan siihin täysin että toista ei ole...ehkä olen tyhmä mutta kun luotan. odotan vaan koska se vihan tunne tulee mutta ainakaan vielä sitä ei ole...ainoostaan ehkä sen takia suututtaa että lapset tästä tulee kärsimään...minä kyllä selviä, toivottavasti! suru on suurin...