Miten jaksaa odottaa..

Miten jaksan odottaa sitä, että mieheni on valmis saamaan lapsia..? Ollaan yli 30, yhdessä pian neljä vuotta. Molemmat töissä, terveitä, oma koti alla, hyvä suhde ja paljon onnea elämässä. Olisin ollut valmis jättämään ehkäisyn pois jo pari vuotta sitten, mutta hyvin harkitseva ja vastuuntuntoinen mieheni sanoi, ettei usko suhteemme olevan vielä tarpeeksi vahva. Eli odotimme. En koskaan sortunut painostukseen tai kiukutteluun enkä heitellyt vihjeitä, sillä munkin mielestä oli ihan ok odottaa. Oltiin sovittu, että tänä kesänä jättäisimme ehkäisyn pois. Mutta sitten aika tuli ja mies sanoi, ettei vielä. Hänen mielestään oli taas jotenkin huono aika (tällä kertaa selitykset eivät olleet selviä eivätkä ole vieläkään).

Olen ymmälläni ja alan olla yhä useammin surullinen asian suhteen. Itken joskus pahaa oloani yksikseni enkä jaksa yhtä usein enää olla oma iloinen itseni. Ystävät -varsinkin he joilla on lapsia- kehottavat nauttimaan yhteisestä ajasta, mutta mä en saa enää samaa iloa irti matkusteluistamme, mökkilomista ja kaikesta siitä "laatujasta", joka meillä on. Olen kyllästynyt siihen, en jaksa enää keskittyä ainoastaan omaan itseeni ja mieheeni ja meidän hyvinvointiimme; musta tuntuu, että meillä olisi niin paljon annettavaa lapsellekin. Mun selkeä unelma on aina ollut perhe ja niin on ollut miehenikin. Siitä puhuttiin paljon jo suhteen ekoina kuukausina. Mieheni on ollut ehdoton siinä, että haluaa lapsia, monta lasta..

Mä en ymmärrä. Onko hän muuttanut mielensä eikä uskalla sanoa mulle? Kaikki keskusteluyritykset asiasta kaatuu nykyään ja mieheltä on alkanut kuulua kommentteja (kevyen ivalliseen sävyyn) painostuksestani. Mielestäni se on äärimmäisen epäreilua, koska en usko painostaneeni; lähinnä tunnen kertoneeni tunteistani ja ajatuksistani ja pyytäneeni häntä kertomaan omistaan. Mutta jo aivan asiallinen keskusteluyritys alkaa nykyään ahdistaa häntä heti. Mä olen ymmärtänyt häntä niin hyvin, mutta nyt alkaa jo mietityttää, että eikö munkin tunteilla asian suhteen ole jotakin väliä? Alkaa tuntua, että koko tulevaisuus menee vain hänen pillinsä mukaan.. Musta joskus tuntuu, että hän onkin kontrollifriikki ja pelkuri ja siksi siirtää yhä vaan perheen perustamista, koska se lapsen saaminen on hänen maailmassaan vaan liian iso mullistus ja vanhemmuudessa on liikaa epävarmuustekijöitä.. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta?

 

Vastaavaa tilannetta ei ole itselläni ollut, mutta ei tuo sinun tarinasi kyllä kovin reilulta kuullosta. Miksei miehesi voi edes keskustella asiasta? Sinuna yrittäisin vielä ottaa kontaktia mieheen asian tiimoilta, koita vaikka kirjoittaa hänelle sähköpostia....

 

No, meillä on kyllä puolvuotias poika, mutta kommentoin silti: Olisitteko valmiita lähtemään pari- tai/ja yksilöterapiaan? Siis avioliittoneuvontaan. Voihan olla, että miestäsi pelottaa lasten myötä tuleva vastuu. (ketäpä se ei mietityttäisi..) Siitä on hyvä puhua. Ja ulkopuoliselle puhuminen voi saada ihmeitä aikaan. Onnea teille!

 

Niinpä, mun täytyisi yrittää ottaa joku ihan toinen tapa lähestyä tätä asiaa. Emmä tiedä.. Tuntuu oudolta, että meidän muuten hyvä suhde kärsii juuri tästä asiasta, joka oli ollut alunperin meidän jaettu unelma...

 

Melkein just jetsulleen niinkuin meillä!!!Mutta asia selvis itsekseen. Sinä vuonna, kun olin alkuvuodesta täyttämässä 31, mies suostui lopulta. Siis tasan uutena vuotena jätettiin ehkäisy pois. Siitä meni melkein vuosi, ja jo melkein ehdin huolestua, että onko meissä jotain vikaa, kun rakas tyttäremme ilmoitti tulostaan! Siis saman vuoden joulukuussa.

Ja jälkikäteen olen uskaltanut ottaa asian puheeksi miehen kanssa sanomalla, että mielestäni hän on loistava isä ja olisi ollut valmis isäksi jo pari vuotta ennen kuin aloimme lasta yrittämään. Tähän mies vähän häpeillen, että älä muistuta, kyllä hän on saman todennut. Vissiin sitä vähän harmittaa, kun ei sitten aiemmin lämmennyt asialle...Mutta tässä meidän tarina, tsemppiä teille! En tunne miestäsi enkä sinua, mutta eiköhän se siitä suttaannu. Älä painosta häntä edelleenkään.

 

Mä kyllä tekisin miehelle selväksi, että haluan niitä lapsia ihan lähiaikoina. Ja jos se ei miehelle ala pian sopimaan, niin sanoo sen suoraan. Yli kolmikymppinen alkaa lähi vuosina olla riskisynnyttäjä saamaan ensimmäistä lasta.
Sun biologinen kello tikittää aika äänekkäästi ihan lähiaikoina, jos olisin sinä, laittaisin miehen seinää vasten!

 

Melkein just jetsulleen niinkuin meillä!!!Mutta asia selvis itsekseen. Sinä vuonna, kun olin alkuvuodesta täyttämässä 31, mies suostui lopulta. Siis tasan uutena vuotena jätettiin ehkäisy pois. Siitä meni melkein vuosi, ja jo melkein ehdin huolestua, että onko meissä jotain vikaa, kun rakas tyttäremme ilmoitti tulostaan! Siis saman vuoden joulukuussa.

Ja jälkikäteen olen uskaltanut ottaa asian puheeksi miehen kanssa sanomalla, että mielestäni hän on loistava isä ja olisi ollut valmis isäksi jo pari vuotta ennen kuin aloimme lasta yrittämään. Tähän mies vähän häpeillen, että älä muistuta, kyllä hän on saman todennut. Vissiin sitä vähän harmittaa, kun ei sitten aiemmin lämmennyt asialle...Mutta tässä meidän tarina, tsemppiä teille! En tunne miestäsi enkä sinua, mutta eiköhän se siitä suttaannu. Älä painosta häntä edelleenkään.

Kiitti rohkaisevasta tarinasta! Ihana juttu! Olen aina ollut sitä mieltä, että miehen pitää olla valmis ihan itse perheeseen ja siihen saakka odotetaan. Siksi mun on niin vaikea olla nyt tässä tilanteessa kun itseä surettaa -ja välillä suututtaakin jo- ja silti täytyy koko ajan hillitä asiasta puhumista ja tunteiden näyttämistä, etten vaan painostaisi.. Tuntuu kuin en jollakin tavalla siis saisi olla oma itseni..

Ystäväni alkaa vuoden seurustelun jälkeen yrittää lasta poikaystävänsä kanssa ja vaikka olen hyvin onnellinen hänen puolestaan, joku ääni sisälläni sanoo myöskin, että miksen mäkin jo vihdoin saisi olla tuossa tilanteessa?

No joinakin päivinä on vaan rankempaa ja ihan vain tänne kirjoittaminenkin helpotti..

 

Mä kyllä tekisin miehelle selväksi, että haluan niitä lapsia ihan lähiaikoina. Ja jos se ei miehelle ala pian sopimaan, niin sanoo sen suoraan. Yli kolmikymppinen alkaa lähi vuosina olla riskisynnyttäjä saamaan ensimmäistä lasta.
Sun biologinen kello tikittää aika äänekkäästi ihan lähiaikoina, jos olisin sinä, laittaisin miehen seinää vasten!

Joo, olen kyllä sanonutkin, mutta ehkäpä tilanne menee lopulta siihen, että mun on tosiaan pakko laittaa mies seinää vasten. Mun biologinen kello on tikittänyt jo vuosikausia. Aiemmin olen vaan pystynyt sen kanssa hyvin elämään, sillä olen ollut varma, että mieheni on paras mahdollinen mies ja isä joten hyvää kannattaa odottaa. Kiitti tsempeistä!

 

Mä kyllä tekisin miehelle selväksi, että haluan niitä lapsia ihan lähiaikoina. Ja jos se ei miehelle ala pian sopimaan, niin sanoo sen suoraan. Yli kolmikymppinen alkaa lähi vuosina olla riskisynnyttäjä saamaan ensimmäistä lasta.
Sun biologinen kello tikittää aika äänekkäästi ihan lähiaikoina, jos olisin sinä, laittaisin miehen seinää vasten!

Joo, olen kyllä sanonutkin, mutta ehkäpä tilanne menee lopulta siihen, että mun on tosiaan pakko laittaa mies seinää vasten. Mun biologinen kello on tikittänyt jo vuosikausia. Aiemmin olen vaan pystynyt sen kanssa hyvin elämään, sillä olen ollut varma, että mieheni on paras mahdollinen mies ja isä joten hyvää kannattaa odottaa. Kiitti tsempeistä!

Tarkoitin tuon biologisen kellon tikittämisellä sitä, että alat olla pian "liian vanha" ensi synnyttäjäksi!
En missään tapauksessa suosittele miehen vaihtamista, mutta kunnon keskustelu faktat kertomalla on varmasti paikallaan.
Jos mies kommentoi ivallisesti painostamisesta, kerrot, että alkaa olla pikku pakko, jos haluaa, ettei iän takia tule ongelmia sulle tai vauvalle raskaudessa ja ettei lapsi ainakaan sun korkean iän takia olisi vammainen.

 

Mä kyllä tekisin miehelle selväksi, että haluan niitä lapsia ihan lähiaikoina. Ja jos se ei miehelle ala pian sopimaan, niin sanoo sen suoraan. Yli kolmikymppinen alkaa lähi vuosina olla riskisynnyttäjä saamaan ensimmäistä lasta.
Sun biologinen kello tikittää aika äänekkäästi ihan lähiaikoina, jos olisin sinä, laittaisin miehen seinää vasten!

Joo, olen kyllä sanonutkin, mutta ehkäpä tilanne menee lopulta siihen, että mun on tosiaan pakko laittaa mies seinää vasten. Mun biologinen kello on tikittänyt jo vuosikausia. Aiemmin olen vaan pystynyt sen kanssa hyvin elämään, sillä olen ollut varma, että mieheni on paras mahdollinen mies ja isä joten hyvää kannattaa odottaa. Kiitti tsempeistä!

Tarkoitin tuon biologisen kellon tikittämisellä sitä, että alat olla pian "liian vanha" ensi synnyttäjäksi!
En missään tapauksessa suosittele miehen vaihtamista, mutta kunnon keskustelu faktat kertomalla on varmasti paikallaan.
Jos mies kommentoi ivallisesti painostamisesta, kerrot, että alkaa olla pikku pakko, jos haluaa, ettei iän takia tule ongelmia sulle tai vauvalle raskaudessa ja ettei lapsi ainakaan sun korkean iän takia olisi vammainen.

Näihin iän riskeihin hän suhtautuu aika epäillen (ärsyttävää). Tunnemme pari vanhempana lapsensa saanutta ja se on hänelle sitten se osoitus, että hyvin se onnistuu vanhempanakin.. Mutta mä kohta varaan ajan jollekin erikoislääkärille ja pyydän, että lääkäri kertoo asiat hänelle kuten ne ovat! (Vitsi!)

 

On aika luonnollista haluta lasta rakastamansa ihmisen kanssa. Siis rakastamansa ihmisen kanssa...