miten jaksaa asumuserossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
eilen puhuttiin taasen tovi...mies sanoo että ero kallistaa häntä enempi...muutto tosiaan 1.9.
pyysin että ei ennen päättäisi ennenkö on 4kk mennyt. mutta kuulemma jos se tunne tulee kuukauden asumuseron jälkeen jo niin sitten hän sen eron hakee. olin taas aivan hysteerinen..luulen että tämä on nyt ohi...olen henkisesti NIIN loppu!
 
Joskus toisen herättää tuollaisessa tilanteessa se, että et enää anele ja ruikuta toista palaamaan. Ripustautuminen voi ärsyttää ahdistunutta ihmistä ja hän haluaa vain paeta, kun toinen itkien anelee häntä jäämään luokseen. Tällöin se että lähtijä tosissaan tajuaa, että voi menettää toisen ilman omaa päätöstään saattaa saada aikaan halun taistella puolisostaan. Nyt lähtijällä on kaikki valta ja hänen armollisesta päätöksestään riippuu se, palataanko yhteen vai jatkaako hän eläämänsä muualla. Kun lähtijä tajuaa, että "jätetty" selviääkin omilla jaloillaan ja saattaa olla muidenkin mielestä haluttu, haluaa hän ehkä äkkiä takaisin. Ota siis valtaa myös itsellesi äläkä riipu vain miehesi päätöksessä. Näytä että selviät ja järjestele elämääsi niin, että te pärjäätte myös ilman miestäsi.
Paljon voimia! Toivottavasti asianne järjestyvät. :hug:
 
Mä sanoisin tuossa vaiheessa, että sen kun menet eikä takaasi tarvitte tulla. Kyllä pitääs pystyä selvittämään asiat siinä saman katon alla eikä lähteä muutamaksi kuukaudeksi leikkimään poikamiestä ja sitten vielä olettaa, että toinen ottaa kiltisti takaasi.
 
Ymmärrän kyllä ap, että haluat viesteihisi vain tietynlaisia vastauksia, mutta sanonpahan kuitenkin taas, että hanki lapsille jo valmiiksi perheneuvolasta terapeutti, siellä on monesti pitkät jonot. Tajuaako miehesi, miten itsekkään teon hän tekee, mitä aiheuttaa lapsilleen? Mitä kerrotte lapsille? Isi ehkä jättää meidät, ehkä tulee takaisin? Ajatteleeko hän lapsiaan ollenkaan? Ilmeisesti ei ja siinä tapauksessa lasten on ehkä parempikin ilman tuollaista itsekästä sikapaskaa.

Ja tosiaan, jos on rahat noin tiukilla, että joutuu tekeen kahta duunia, millä ihmeellä se sun ukkos kuvittelee vuokran maksavansa? Vai jääkö sun vastuulle kokonaan sun ja lasten asumisen kustannukset?

Vaadi nyt hyvä nainen miestäsi osallistumaan perheensä hoitamiseen ja tapaamaan lapsia ja osallistumaan kustannuksiin.
 
[QUOTE="Rouva";21910999]Ymmärrän kyllä ap, että haluat viesteihisi vain tietynlaisia vastauksia, mutta sanonpahan kuitenkin taas, että hanki lapsille jo valmiiksi perheneuvolasta terapeutti, siellä on monesti pitkät jonot. Tajuaako miehesi, miten itsekkään teon hän tekee, mitä aiheuttaa lapsilleen? Mitä kerrotte lapsille? Isi ehkä jättää meidät, ehkä tulee takaisin? Ajatteleeko hän lapsiaan ollenkaan? Ilmeisesti ei ja siinä tapauksessa lasten on ehkä parempikin ilman tuollaista itsekästä sikapaskaa.

Ja tosiaan, jos on rahat noin tiukilla, että joutuu tekeen kahta duunia, millä ihmeellä se sun ukkos kuvittelee vuokran maksavansa? Vai jääkö sun vastuulle kokonaan sun ja lasten asumisen kustannukset?

Vaadi nyt hyvä nainen miestäsi osallistumaan perheensä hoitamiseen ja tapaamaan lapsia ja osallistumaan kustannuksiin.[/QUOTE]

mies on luvannut maksaa asuntomme lainan luhennyksen asumuseron jajan jotta multa ja lapsilta ei koti menisi. ja kunnes saan töitä..olen hoitovapaalla kun tuo pienin on vuoden.
lapsille ja mulle on apua jo tiedossa. perhepalvelusta ja neuvolan keskustelu apua tulossa kotiin. käytännössä tämä on jo ok mutta tunne puolella on kaikki NIIN sekaisin!
 
Mies siis yrittää päästä erossa mahdollisimman helpolla teidän kustannuksella. Jos yksin asuminen on kivaa, niin sitten se on kivaa ja jos se ei ole, hän pääse takaisin. Teille muille tuskaa joka tapauksessa.
 
mies joka lähtee on päätöksensä tehnyt ja vain harvat enää sen jälkeen palaa..se on niin iso julkinen päätös että sen pyörtäminen on lähes mahdotonta. Miesten kun on yleensäkin vaikeampi tehdä päätöksiä. Toinen juttu on et en tiedä ketään miestä joka olisi perheensä jättänyt ilman että uusi oli jo odottamassa. Miehet ei halua jäädä yksin...
 
tämä voi olla yksi syy...olen ihminen joka kaipaa rakkautta ja huomioo. toisinaan en myöskään osaa antaa tilaa..mutta kun näen että sitä todella tarvitaan annan tilaakin...jos jotain tästä koko hommasta syytän niin itseäni...jotain vikaa minussa on oltava että ei minua osaa rakastaa...

kuules nyt, ihan turhaan haet vikaa itsestäsi tässä tilanteessa. tuollaisella teet vain hallaa itsellesi ja lapsillesi. tiedän, että tilanne on vaikea, mutta nyt sun pitää jostain se vahvuus ja itsetunto hankkia takaisin, ainakin tuoksi 4 kuukaudeksi. sullakin on oikeutesi, et voi pelkästään miettiä kuinka "hyvä" miehesi on, ja kuinka sua ei muka pysty rakastamaan. ei se sun miehesi nyt ihan oikeasti niin hyvä ole, jos ottaa tuolla tavalla "lomaa" sinusta ja lapsista. jos jotain, niin teidän pitäisi pyrkiä _yhdessä_ selvittämään tuo tilanne, mennä pariterapeutille jne. mutta jos miehessä ei ole munaa siihen, niin tee itsellesi palvelut ja hanki itsellesi nyt keskusteluapua ammattilaiselta.
 
minunkin mies ilmoitti myös eräänä päivänä, ettei rakasta ja hankkii asunnon itselleen maaliskuusta kesän alkuun, jolloin haetaan avioeroa, mikäli tunteettomuus minua kohtaan jatkuu. ajattelin, että on rakkautta myös antaa toisen lähteä.
mies suostui vaatimuksestani perheasiainneuvottelukeskukseen, koin 17 vuoden avioliiton sen verran häntäkin velvoittavan. keskusteluissa käytiin kolme kertaa ja mies ei osannut muuta kuin syytellä minua ja kuinka huono talousihminen olen. kertoi nauttivansa vapaudesta ja olevansa tyytyväinen ratkaisuun. keskustelujen vetäjä kysyi useita kertoja mieheltä, onko tällä toinen nainen ja mies kielsi.
no, mies haki avioeroa yksin jo toukokuun puolivälissä (en suostunut allekirjoittamaan eropapereita) ja heti kun oli saatu ositus- ja huoltajuusasiat paperille, paljastui miehen seurustelevan edellisenä syksynä eronneen ystävättäreni kanssa.
joopa joo! ja miten monena iltana olin itkien käynyt nukkumaan, kun olen niin huono vaimo ja kumppani!
hakeuduin työterveyshuoltoon ja sain sieltä keskusteluapua. :)

halusin kertoa oman tarinani ap:lle, ettei liikaa luota miehen puheisiin paluusta ja että kun aikaa kuluu, niin eron oikeat syyt voivat tulla ilmi ikävällä tavalla. itse selvisin erosta, tuplapetoksesta ja olen nyt uudessa suhteessa onnellisempana kuin tämän ex-miehen kanssa koskaan. minua siis onnisti!
 
minunkin mies ilmoitti myös eräänä päivänä, ettei rakasta ja hankkii asunnon itselleen maaliskuusta kesän alkuun, jolloin haetaan avioeroa, mikäli tunteettomuus minua kohtaan jatkuu. ajattelin, että on rakkautta myös antaa toisen lähteä.
mies suostui vaatimuksestani perheasiainneuvottelukeskukseen, koin 17 vuoden avioliiton sen verran häntäkin velvoittavan. keskusteluissa käytiin kolme kertaa ja mies ei osannut muuta kuin syytellä minua ja kuinka huono talousihminen olen. kertoi nauttivansa vapaudesta ja olevansa tyytyväinen ratkaisuun. keskustelujen vetäjä kysyi useita kertoja mieheltä, onko tällä toinen nainen ja mies kielsi.
no, mies haki avioeroa yksin jo toukokuun puolivälissä (en suostunut allekirjoittamaan eropapereita) ja heti kun oli saatu ositus- ja huoltajuusasiat paperille, paljastui miehen seurustelevan edellisenä syksynä eronneen ystävättäreni kanssa.
joopa joo! ja miten monena iltana olin itkien käynyt nukkumaan, kun olen niin huono vaimo ja kumppani!
hakeuduin työterveyshuoltoon ja sain sieltä keskusteluapua. :)

halusin kertoa oman tarinani ap:lle, ettei liikaa luota miehen puheisiin paluusta ja että kun aikaa kuluu, niin eron oikeat syyt voivat tulla ilmi ikävällä tavalla. itse selvisin erosta, tuplapetoksesta ja olen nyt uudessa suhteessa onnellisempana kuin tämän ex-miehen kanssa koskaan. minua siis onnisti!

kiitos omasta tarinastasi.
toki se aina mielessä käy että olisi toinen mutta en kertakaikiaan suostu sellaseen uskomaan...tuli takasin tai ei niin en uski että tämän aiheuttaisi toinen nainen...en enää jaksa miettiä syitä...nyt vaan toivon, ja odotan...hulluna te mua varmaan pidätte mutta kun oma rakkus on niin ylitse vuotavaa en halua muuta kun mieheni takaisin...
 
Tuo kuulostaa kyllä ihan siltä että mies on jo päättänyt erota muttei uskalla sanoa sitä suoraan, kuvittelee että ois helpompi ottaa muka asumusero ja sitten antaa suhteen 'hiipua' pois kun vaan sanoa, että se on nyt loppu. Toi sun anelus varmaan vaan ahdistaa sitä, mieti nyt mikä kynnysmatto olet kun rukoilet ettei se tee päätöstä ennen ku on 4 kk asunut yksin, hei haloo sä haluut vaan pitkittää tota tuskaas kun pelkäät sitä eropäätöstä!!
 
kiitos omasta tarinastasi.
toki se aina mielessä käy että olisi toinen mutta en kertakaikiaan suostu sellaseen uskomaan...tuli takasin tai ei niin en uski että tämän aiheuttaisi toinen nainen...en enää jaksa miettiä syitä...nyt vaan toivon, ja odotan...hulluna te mua varmaan pidätte mutta kun oma rakkus on niin ylitse vuotavaa en halua muuta kun mieheni takaisin...

voi ei. et voi antaa toisen ihmisen päättää elämästäsi! tiedän sydänsurut kyllä itsekin, mutta niistä pääsee yli, kun ottaa aikaa ja tekee työtä niiden eteen. kukaan mies, ei yhtään kukaan, ole sen arvoinen, että hajotat itsesi hänen takiaan. näkisin tässä tilanteessa nyt miehesi lisäksi oman läheisriippuvuutesi ongelmana. ja se on ongelma, johon on olemassa apua, jos vain haluat sitä vastaanottaa. ethän halua, että lapset oppivat, että mies saa tehdä mitä vain haluaa, kun äiti on liian heikko selvitäkseen itsenäisesti?
 
Ymmärrän, että tämä ei varmasti ole päällimmäisenä mielessäsi, mutta kysäiseppä mieheltäsi, että onko ookoo, jos sinä saat tapailla sen 4kk:n aikana muita miehiä. Miehesi vastauksen perusteella olisit monta asiaa viisaampi: Jos hän ilomielin sanoo Kyllä, niin silloin hänkin saisi luvan tapailla muita, ja tämä kertoisi taas sen, ettei hän sinusta välitä. Mutta jos hän suuttuu ja sanoo Ei, niin silloin hän saattaakin olla tosissaan luoksesi palaamisesta sitten myöhemmin.

Eipä tämä nyt häävi neuvo ollut, mutta itse tilanteessasi kokeilisin kaikkea...
 
[QUOTE="surusilmä";21912396]Ymmärrän, että tämä ei varmasti ole päällimmäisenä mielessäsi, mutta kysäiseppä mieheltäsi, että onko ookoo, jos sinä saat tapailla sen 4kk:n aikana muita miehiä. Miehesi vastauksen perusteella olisit monta asiaa viisaampi: Jos hän ilomielin sanoo Kyllä, niin silloin hänkin saisi luvan tapailla muita, ja tämä kertoisi taas sen, ettei hän sinusta välitä. Mutta jos hän suuttuu ja sanoo Ei, niin silloin hän saattaakin olla tosissaan luoksesi palaamisesta sitten myöhemmin.

Eipä tämä nyt häävi neuvo ollut, mutta itse tilanteessasi kokeilisin kaikkea...[/QUOTE]

kokeiltu on. ennen miehen päätöstä kumpikaan ei tapaile ketään...kun mies on päätöksen tehnyt on ero selvä...sitten tie on vapaa. toisin hän päätti hakea avioeroa heti joten tilanne taas muuttunut...olen yhtä kysymysmerkkiä ??? :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräs petetty;21911919:
mies joka lähtee on päätöksensä tehnyt ja vain harvat enää sen jälkeen palaa..se on niin iso julkinen päätös että sen pyörtäminen on lähes mahdotonta. Miesten kun on yleensäkin vaikeampi tehdä päätöksiä. Toinen juttu on et en tiedä ketään miestä joka olisi perheensä jättänyt ilman että uusi oli jo odottamassa. Miehet ei halua jäädä yksin...

höpöhöpö! Mun mies on tulossa takaisin vuoden eron jälkeen. Eikä ole ollut toista ja hyvin on pärjätty lasten kanssa. Joskus mieheltä kestää vaan kauemmin kasvaa isäksi ja aviomieheksi.
 
itselllani seuraavanlainen tilanne etta sain tietaa etta miehellani oli ollut jonkunlainen sms-suhde kevaan aikana johonkin naiseen, annoin valittomasti anteeksi, en sanallakaan maininnut eroa, kaytiin perheneuvolassa, vannottiin ikuista rakkautta. Niin ollaan oltu naimisissa kohta 7 vuotta ja yhdessa 10. Lapsia kaksi, pieni tytto ja poika.Kesa meni hyvin ja lomailtiin kunnes elokuun lopussa mies tiputti pommpin ja kertoi haluavansa erota. Haukku, syytteli ja jatti minut.Niimpa? Olinhan pakottanut naimisiin, hankkimaan lapset ja viela remontoimaan talonkin..Tassa sita nyt itketaan ukon peraan jo toista kuukautta, vaikka petti, haukku ja lahti?Varmasti parjaan lasten kanssa, en edes epaile sita.Luultavasti itken etta menetin parhaan kaverin valheiden kautta ja jotakin mika oli kaunista (avioliitto)meni tuhansien palasiksi.Se mita ennen rakennettiin yhdessa taytyy nyt yksin rakentaan valmiiksi Ja nyt pitas olla muka kaveria ja tulla toimeen lasten takia, etta ne ei saa ihan hullua kuvaa kun isa ja aiti ei puhu enaa..Sitten luen taalta eri palstoilta etta aika parantaa haavat ja kylla sita toipuu erosta...itse olen niin keskella sita, psykologilla juoksen kerran viikossa, ystavat olen kohta kuluttanut loppuun puheillani seka jopa omat vanhemppani pitavat minua melkeinpa hulluna..Siina sita ollaan kun pitas vannottaa etta takas en ota jos ukko alkaa katumaan..mista sita tietaa, ei varmaan kadu tai sitten tekee sen..Ei pitas ottaa takas sen sanoo jarki mutta kun sydan sanoo eria...
 

Similar threads

Yhteistyössä