O
ov
Vieras
koululaisen roolia?
Eilen oli sitten lapsella se koulupalaveri sairaalaväen ja opettajan ja meidän vanhempien kesken.
Tuntui opettaja kuitenkin hyvin mukavalta henkilöltä ja vaikutti, että hän haluaa pitää - kaikesta huolimatta - lapsen luokassaan. Vaikkakin ongelma on lapsen valikoivuus henkilöiden suhteen. Lapsi kuuleman mukaan uskoo paremmin open sanaan kuin luokassa olevan avustajan sanaan. Kuitenkin ope sanoi, että hänen on otettava koko ryhmä huomioon ja ei tietenkään voi täysin keskittyä lapsen kanssa olemiseen. Avustajan kanssa taas lapsella on jatkuvasti jokin kissa-hiiri-leikki menossa tai tuohon tyyliin asiasta sanottiin. Eli kai pientä sanaharkkaa ja vääntöä asioita jatkuvasti.
Mutta sitten sairaalaväen mielipiteista en oikein pitänyt, ei heillä ollut kovin mitään neuvoja tähän tilanteeseen. Heidän mielestään opettajalla on jo riittävät menetelmät opettaa näitä erityislapsia. Antoivat vain vinkiksi ottaa käyttöön lapselle "huilihetki" millä lapsi saisi vireystasonsa nostettua taas iltapäivätuntien ajaksi. Toki he veivät lääkärille tietoa, että pitäisikö lääkitystä nostaa, olisiko osasto-jaksosta sairaalassa hyötyä jne jne.
Osasto-jaksolla sairaalassa lapsi saisi vahvistettua koululaisen taitojaan paremmiksi, mutta toisaalta sairaalaväki sanoi, että ongelma on siinä, että ne taidot mitä lapsi oppisi sairaalakoulussa, eivät välttämättä näillä autistisilla henkilöillä siirrykään takaisin entiseen oppimisympäristöönsä eli kouluun.
Ja lisäksi sairaalaväki sanoi, että lapsella on koululaisen rooli hukassa, hänellä on motivaatio-ongelmia koulua kohtaan. Heidän mielestään lapsi vaikuttaa edelleen leikki-ikäiseltä toisin ajoin käytökseltään. Lisäksi heidän mielestään lapselle ei ole vielä selvinnyt syy-seuraussuhde eli siis jos lapsi tekee jotain väärin, hän ei vielä hoksaa mitä väärintekemisestä voi seurata ja miten väärintekemisen olisi voinut välttää?
Opekin myös pohti samaa asiaa, että auttaako lapselle ollenkaan jälki-istunnot, jos hän ei tajua miksi hän on jälki-istunnossa, vaan että hän vain tässä nyt muuten vain istuu pitemmän koulupäivän.
Sekin tuli uutena esiin palaverissa, että lapsipa ei haluakaan tehdä tunnilla mitään koulutehtäviä, vaan tekee hetken hutaisten tehtäviä ja sitten sanoo, että tekee loput kotona. Täällä kotona hän on onneksi innokas läksyjen tekijä. Tuosta kyllä sanoin eilen lapselle, että kun teet suurimman osan tehtävistä jo koulussa, niin ei jää kotiin niin paljon tehtävää ja pääset aikaisemmin leikkimään leluillasi. Eilenkin lapsi oli repinyt muutamia sivuja matikan kirjasta, repinyt ison palankin irti ja syönyt palasta suussaan. Ihan outoa menoa minusta lapselta.
Ja koulukaveri mitä lapsi niin kovin suri täällä kotona, niin ei olekaan kovin leikkinyt lapsen kanssa, kun vielä pienryhmässä oli. Mutta open mielestä kuitenkin jokin henkinen yhteys lapsien välillä oli ja se sitten auttoi omaankin lasta jaksamaan koulussa ja tehtävien parissa. Nyt kun kaveri siirtyi yleisopetukseen, alkoi oma lapsi siis kunnon häiriköinnin luokassa.
Eilen oli sitten lapsella se koulupalaveri sairaalaväen ja opettajan ja meidän vanhempien kesken.
Tuntui opettaja kuitenkin hyvin mukavalta henkilöltä ja vaikutti, että hän haluaa pitää - kaikesta huolimatta - lapsen luokassaan. Vaikkakin ongelma on lapsen valikoivuus henkilöiden suhteen. Lapsi kuuleman mukaan uskoo paremmin open sanaan kuin luokassa olevan avustajan sanaan. Kuitenkin ope sanoi, että hänen on otettava koko ryhmä huomioon ja ei tietenkään voi täysin keskittyä lapsen kanssa olemiseen. Avustajan kanssa taas lapsella on jatkuvasti jokin kissa-hiiri-leikki menossa tai tuohon tyyliin asiasta sanottiin. Eli kai pientä sanaharkkaa ja vääntöä asioita jatkuvasti.
Mutta sitten sairaalaväen mielipiteista en oikein pitänyt, ei heillä ollut kovin mitään neuvoja tähän tilanteeseen. Heidän mielestään opettajalla on jo riittävät menetelmät opettaa näitä erityislapsia. Antoivat vain vinkiksi ottaa käyttöön lapselle "huilihetki" millä lapsi saisi vireystasonsa nostettua taas iltapäivätuntien ajaksi. Toki he veivät lääkärille tietoa, että pitäisikö lääkitystä nostaa, olisiko osasto-jaksosta sairaalassa hyötyä jne jne.
Osasto-jaksolla sairaalassa lapsi saisi vahvistettua koululaisen taitojaan paremmiksi, mutta toisaalta sairaalaväki sanoi, että ongelma on siinä, että ne taidot mitä lapsi oppisi sairaalakoulussa, eivät välttämättä näillä autistisilla henkilöillä siirrykään takaisin entiseen oppimisympäristöönsä eli kouluun.
Ja lisäksi sairaalaväki sanoi, että lapsella on koululaisen rooli hukassa, hänellä on motivaatio-ongelmia koulua kohtaan. Heidän mielestään lapsi vaikuttaa edelleen leikki-ikäiseltä toisin ajoin käytökseltään. Lisäksi heidän mielestään lapselle ei ole vielä selvinnyt syy-seuraussuhde eli siis jos lapsi tekee jotain väärin, hän ei vielä hoksaa mitä väärintekemisestä voi seurata ja miten väärintekemisen olisi voinut välttää?
Opekin myös pohti samaa asiaa, että auttaako lapselle ollenkaan jälki-istunnot, jos hän ei tajua miksi hän on jälki-istunnossa, vaan että hän vain tässä nyt muuten vain istuu pitemmän koulupäivän.
Sekin tuli uutena esiin palaverissa, että lapsipa ei haluakaan tehdä tunnilla mitään koulutehtäviä, vaan tekee hetken hutaisten tehtäviä ja sitten sanoo, että tekee loput kotona. Täällä kotona hän on onneksi innokas läksyjen tekijä. Tuosta kyllä sanoin eilen lapselle, että kun teet suurimman osan tehtävistä jo koulussa, niin ei jää kotiin niin paljon tehtävää ja pääset aikaisemmin leikkimään leluillasi. Eilenkin lapsi oli repinyt muutamia sivuja matikan kirjasta, repinyt ison palankin irti ja syönyt palasta suussaan. Ihan outoa menoa minusta lapselta.
Ja koulukaveri mitä lapsi niin kovin suri täällä kotona, niin ei olekaan kovin leikkinyt lapsen kanssa, kun vielä pienryhmässä oli. Mutta open mielestä kuitenkin jokin henkinen yhteys lapsien välillä oli ja se sitten auttoi omaankin lasta jaksamaan koulussa ja tehtävien parissa. Nyt kun kaveri siirtyi yleisopetukseen, alkoi oma lapsi siis kunnon häiriköinnin luokassa.
