Miten ihmeessä onnistuu?

Kysymys useamman lapsen äideille: Miten ihmeessä ehditte/jaksatte hoitaa päivittäin lasten ulkoilut, kotityöt ja laittaa vielä ruoat ja sitten vielä omaakin aikaa ottaa? Niin ja tähän yhtälöön pitäisi vielä mahtua koiran ulkoilut...

Itselle tämä tuntuu aivan mahdottomalta yhtälöltä, tosin lapset pieniä ja paljon huomiota vaativia. 1v4kk ja 3vko. Tähän mennessä kakkosen syntymän jälkeen menty aika lailla valmisruoilla, mutta nyt alkanut itseä tympimään ja haluaisin taas itse tehdä terveellistä ruokaa... Esikoisen kanssa nuo kaikki vielä suurinpiirtein onnistuikin, mutta nyt ei sitten millään.

Vauva valvottaa yöt ja mies tekee pitkää päivää töissä, auttaa kyllä tuon isomman lapsen kanssa mutta ei juuri vauvan kanssa voi auttaa kun vauva on vaan jatkuvasti tissillä. Kotitöissä ei auta juuri lainkaan, kun hänenkin täytyy saada omaa aikaa "rankan" työpäivän jälkeen. ARGHHH! Pakko saada vähän purkauduttua.

Tunnen huonoa omatuntoa esikoisen vuoksi, kun en hänelle pysty niin paljon huomiota ja virikkeitä tarjoamaan kuin ennen. Huoh.

Kertokaapas super-mammat miten ihmeessä tähän arkeen saa jotain tolkkua?

 

elä ota ressiä. jätä jotain tekemättä sillon ku et jaksa. vauva-aika on ohimenevää ja se meneekin kiitäen. onko mies kuvioissa? toinen voi hoitaa vauvaa ja toinen puuhailla esikoisen kans jotain mielekästä.

 

???? Sitä kutsutaan lapsiperheen elämäksi. Joillakin on muuten 5-10 lasta ja elämä sujuu.
Jotkut ovat vielä oikein työssäkäyviäkin ja ehtivät ja jaksavat sen työpäivän jälkeen periaatteessa kaikki ne samat tehtävät. Ei tästä kai apua ollut, mutta laittaa toivottavasti miettimään.

 

Kaikki ylimääräinen toiminta karsitaan minimiin, siivoukset, kokkailut, ulkoilut... Hetki siinä menee et saa arjen pyörimään mut kyl se sit helpottaa ajan myötä. Meillä esim. aluksi ulkoiltiin vasta illalla kun mies tuli kotiin, aamusin ei vaan onnistunu.

 

Niin ja kannattaa tehdä ruokaa paljon silloin kun mies on kotona ja pakastaa sit niin on mistä ottaa. Edelleen välillä tuntuu et tarvis enemmän työvoimaa vaikka lapset on jo 5, 3 ja 1.

 

No eihän tuo tietty ihan helppoa ole. Kompromisseja täytyy tehdä. Nämä nyt on varmaan ainakin osa selvää juttua mutta tässä nyt mun keinot.
-iskä vois auttaa siivoamissa. mä siivoon melkein aina meillä.
-järjestä kämppä sillai että se on helppo pitää kunnossa.
-tee ruokaa useammaksi kerraksi kerralla
-sopikaa milloin on toisen "treeni" tms harrastus päivä.
-relaa, sun ei tarvii olla super mamma. Riittää että oot ihan tavallinen ja toi vaihe on kuitennii tilapäinen.

 

Se vie oman aikansa että elämä tasaantuu uuden vauvan tulon jälkeen. Meillä ikäeroa on 1v1kk ja oli tuo alku juurikin samanlaista. Ja pahimpana itse koin juuri sen kun ei ollut esikoiselle aikaa samalla lailla kuin ennen,ja oli niin huono omatunto koko ajan siitä. Oma aika voi jonkin aikaa olla vähä kortilla,mutta kyllä se siitä vielä.. Jätä kaikki ylimääränen pois ja yritä nauttia vauva-ajasta ja esikoisestasi,ne kasvaa kuitenkin niin nopeesti..? Rankkaa se on mutta kohta jo helpottaa. Jaksamisia sinulle sinne!

 

Kun lapset kasvaa vähän isommiksi, niin voi olla hetken itsenäisestikin pihalla, juuri sen aikaa ainakin, että saa sen ruuan tehtyä. Riippuen tietenkin siitä minkäaisella paikkakunnalla ja pihalla asuu. Omakotitalossa asuvilla on tähän hieman parempi mahdollisuus, mutta isossa kaupungissa, kerrostaloalueella tämä on hieman vaikeampaa, varsinkin jos omalla piha-alueella ei ole riittävän hyvää pihaa lapselle leikkiä.

Oma leikki-ikäinen lapseni osallistuu useimmiten ruuanvalmistukseen, mutta ulkoilut onkin sitten niin ja näin, kun aina pitää hieman kauemmas lähteä. Lähteminen ei tietenkään sinällään ole ongelma, mutta kun parituntia harvoin riittää vaan lapseni olisi ihan mielellään tunneittain pihalla. Meillä onkin usein siivouspäivä/pyykkipäivä ja ruuantekopäivä sisäpäiviä. Kun mennään ulos niin silloin syödään edellispäivän ruuan lämmitystä tai jotain pakasteesta. Pienet parin tunnin pyrähdykset ulkona tuo vaan enemmän konflikteja, kuin hyötyä. Sen tilalta käydään yhdessä viemässä vaikka roskapussi tai käydään kaupassa.

 

Suunitelmallisuus, teen isoja annoksia ruokaa pakkaseen, lenkit koiran kanssa menee samoilla reisuilla lasten ulkoilujen kanssa, kotityöt menee lasten nukkuessa, illalla vietän tunnin omaa aikaa lasten nukkuessa..ei vaikeeta kun pääsee jutun juoneen kiinni :hug:

 

Jopas tehdään taas elämästä hankalaa, ootko sä masentunut tai jotain?

 

Meillä 4 alle 6vuotiasta ja odotan kaksosia. Mies on aika paljon poissa kotoa töiden takia, eli mun homma on pyörittää arkea. Aina ei jaksa, mutta mitä sitten. Niinä päivinä ei tartte olla mikään super tehokas. Pyykkiä ja siivoamista riittää, mutta ne hommat ei myöskään karkaa mihinkään jos jättää tekemättä, tekee kun jaksaa. Se, että koti ei ole vauva aikana tip top katalogi kunnossa niin mitä sitten, jos vaan ei itseä häiritse. Jos vieraita häiritsee, anna häiritä, ei ne siellä asu ja joudu pyörittämään sun arkea. Itse teen paljon uuniruokaa, sen kun voi tyrkätä uuniin ja lähteä lasten kanssa ulos. Tai sit teen aamusta ison satsin, että riittää iltapäiväksikin. Meillä pelastaa paljon oma piha, missä on lapsille samat härpäkkeet kun puistossakin, joten aina ei tartte lähteä muualle.

Sen haluaisin vielä sanoa, että arjesta kannattaa tehdä sellainen kun se itsellä toimii ja mahdollisimman helposti. Unohtaa se mitä naapurin maija on sanonut kuinka tehokas hän on ja miten saa kaiken rullaamaan. Kyllä sitä sitten myöhemmin kerkeää kulkea enemmän niiden luuttujen kanssa ja tehdä kurmee aterioita.

 

Kiitos kannustuksesta! jotenki sitä vaan tuntee itsensä niin paskaksi äidisi, jos muksu pääsee pihalle vasta iltapäivällä enkä saa pidettyä kotia siistinä ja itseäkin ärsyttää kun välillä ei täällä mahdu liikkumaankaan kun esikoinen raahaa leluja ympäriinsä sitä mukaa kun yritän edes vähän järjestellä... oon kyllä yrittän y olla itselle armollinen mutta ilmeisesti sitä siltikin vaatii itseltään liikaa...

 

Hei,

sun vauva on vasta 3 viikkoa, sehän on TOSI pieni! Yritä nauttia nyt vastasyntyneestä ja totuteltaa isomman lapsen kanssa elämään uudenlaista arkea. SE RIITTÄÄ tuossa vaiheessa! Mulla meni 3 kk, että sain arjen pyörimään itseäni tyydyttävällä tavalla toisen lapsen syntymän jälkeen. Nyt vain harmittaa, että kuvittelin alun hankaluuksien ja esikoisen muuttuneen tilanteen olevan maailmanloppu ja stressasin siitä niin, että suutahtelin tämän tästä esikoiselle
Tee kaikki nyt mahdollisimman helpolla tavalla, vastasyntyneen kanssa asiat muuttuvat muutenkin viikossa. Nauttikaa olostanne ja siitä, että teillä on uusi perheenjäsen. Vuoden päästä lapset muuten jo leikkivät yhdessä ja sinä mietit, mitä tekisit ;-)

Kaikkea hyvää!

Vastaajalle Hmm sanoisin, että mene itseesi pysy siellä tovi.

 

MIES on meillä avainosassa tässä, yksin en pärjäisi millään (hatunnosto kaikille yksinhuoltajille, musta ei siihen olis!). Mies oli itse aikanaan esikoisen kanssa muutaman kuukauden kotona, jolloin tajusi sen, että hänen työnsä ei ole läheskään niin kuluttavaa kuin arjen pyörittäminen kotona - sen jälkeen ei ole pahemmin omaan aikaa työpäivän jälkeen kaivannut vaan keskittyy lapsiin. Suosittelen tuota, että isä hoitaa lapsia yksin jonkun aikaa, muuten ne ei tunnu tajuavan...

Toisekseen päivissä pitää olla suht säännöllinen RYTMI eli se pelastaa paljon kun tiedän monelta pitää aloittaa ruoanlaitto että vanhempi lapsi ei ole liian väsynyt ruoka-aikaan ettei syömisestä tule mitään. Meillä on aamupala n. klo 8, sitten leikkiä, klo 10 alan laittaa ruokaa, riippuen esikoisen nälästä ja ruoanvalmistukseen kuluneesta ajasta syödään n. klo 11 ja klo 12 yleensä esikoinen päikyille. Sen jälkeen vähän leikkiä, sitten välipalaa ja ulos. klo 17 yleensä iltaruoka ja sitten odotellaan isää kotiin. Aika lailla esikoisen ehdoilla mennään, vauva joutuu välillä odottaa. Onneksi alkaa pikku hiljaa olla jo niin iso (2kk) että tykkää välillä seurailla isomman puuhia.

Imettäminen kyllä vie aikaa välillä, silloin esikoinen joutuu odottaa ja leikkimään itsekseen ja jos ei suostu, niin otan viereen ja luetaan kirjaa samalla. Välillä taas kuopus joutuu odottamaan, eli annan pikaisesti tissiä, että pahin nälkä lähtee, laitan sitteriin tai lattialle ja keskityn esikoisen ongelmiin.

Kolmanneksi aina täytyy JOUSTAA eli välillä otetaan eväät mukaan ja lähdetään heti aamupalan jälkeen "retkelle" eli vaikka vain lähipuistoon, siellä syödään esikoisen kanssa eväät ja sitten sillä välin kun molemmat lapset kuorsaa rattaissa, mulla on sitä omaa aikaa... Kotona sitä ei juuri ole.

Jos yö menee valvoessa, niin nukun PÄIVÄUNET lasten kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että kun esikoinen nukahtaa niin toinen herää - yritän saada hänetkin mahdollisimman nopeasti uudelleen nukkumaan ja nukun sitten vauva kainalossa. Imettäminen makuulta on mahtava keksintö, siinä ehtii jo pitkän imetyksen aikana vetämään pienet tirsat!

Ruokaa laitan isompia annoksia niin, että lähes aina saa annoksen tai pari laittaa pakastimeen pahan päivän varalle. Ruoanlaittoa valmistelen pitkin päivää, esim. kun esikoinen syö aamupalaa kuorin porkkanoita lounasta varten tms. Käytän paljon myös puolivalmiita pakasteita, esim. perunasipulisekoitus helpottaa tosi paljon. Jauhelihaakin käristän kerralla ison satsin, jonka sitten jaan pienempiin annoksiin ja pakastan, niistä pyöräyttää nopeasti kastikkeen sitten kun tarvii jne. Ja aika paljon esikoinen leikkii keittiön lattialla tai keittiövälineillä, joskus saa "auttaa" ruoanlaitossakin eli etsiä jotain kippoja kaapeista tms.

SIIVOUS meillä jää minimiin eli lattiat pesen ehkä kerran kuussa, mies imuroi käskystä aina tarvittaessa . Jos ollaan viikonloppuisin kotona, niin ajan miehen lasten kanssa pihalle ja siivoan tarkemmin. Pyykkikone pyörii iltaisin niin, että ehdin viikkailla ja ripustaa pyykit esikoisen nukahdettua - tai mies ripustaa, jos itse olen kiinni vauvassa.

Omaa aikaa mulla on kahtena iltana viikossa kun pääsen kaverin kanssa lenkille ja mies jää lasten kanssa kotiin. Tämä on meillä aivan itsestään selvyys, miehelläkin on 2 omaa iltaa viikossa omiin harrastuksiinsa. Yhteinen perhe on yhteinen yritys eli molemmilla on velvollisuus huolehtia lapsista ja molemmilla oikeus omaan aikaan - nämä on minusta sellaisia asioita, että jos ei itse pidä kiinni oikeuksistaan (eli vaadi mieheltään niitä vapaahetkiä), niin sitten saa syyttää vain itseään.

Ehkä eniten jaksamista auttaa se, että tiedän tämän olevan vain tilapäistä enkä yritäkään elää samalla tavoin kuin ennen - paikat saa olla rempallaan ja hiukset hujan hajan - ehdin siivota, sisustaa ja istua kampaajalla sitten kun lapset ovat isompia!

 

Kysymys useamman lapsen äideille: Miten ihmeessä ehditte/jaksatte hoitaa päivittäin lasten ulkoilut, kotityöt ja laittaa vielä ruoat ja sitten vielä omaakin aikaa ottaa? Niin ja tähän yhtälöön pitäisi vielä mahtua koiran ulkoilut...

Itselle tämä tuntuu aivan mahdottomalta yhtälöltä, tosin lapset pieniä ja paljon huomiota vaativia. 1v4kk ja 3vko. Tähän mennessä kakkosen syntymän jälkeen menty aika lailla valmisruoilla, mutta nyt alkanut itseä tympimään ja haluaisin taas itse tehdä terveellistä ruokaa... Esikoisen kanssa nuo kaikki vielä suurinpiirtein onnistuikin, mutta nyt ei sitten millään.

Vauva valvottaa yöt ja mies tekee pitkää päivää töissä, auttaa kyllä tuon isomman lapsen kanssa mutta ei juuri vauvan kanssa voi auttaa kun vauva on vaan jatkuvasti tissillä. Kotitöissä ei auta juuri lainkaan, kun hänenkin täytyy saada omaa aikaa "rankan" työpäivän jälkeen. ARGHHH! Pakko saada vähän purkauduttua.

Tunnen huonoa omatuntoa esikoisen vuoksi, kun en hänelle pysty niin paljon huomiota ja virikkeitä tarjoamaan kuin ennen. Huoh.

Kertokaapas super-mammat miten ihmeessä tähän arkeen saa jotain tolkkua?

Sinullahan on pieni vauva. Nauti ajasta ja tee juuri sen verran kun ehdit ja jaksat! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin

 

Mulla oli vauva rintarepussa tai sitterissä. Välilä sitteri keittiön pöydällä, viihtyi siinä, kun näki ympärilleen, tai jos vaati keinuttamista, niin sitterissä lattialla tai vaunuissa ja jalalla keinutin, kun laitoin ruokaa.
"omaa aikaa" otin imettäessä, luin tai kirjoitin kirjeitä tai surffasin netissä. Lapset ja koirat ulkoilee samaan aikaan. Pikkulapsi aikana vanhempien ei pitäisi niin vaatia sitä omaa aikaa, lapset on etusijalla. Miehen pitäis myös tajuta, että äiti ei jaksa millään, jos elämässä ei ole muuta kuin lasten kanssa olemista. Edes puolituntia päivässä ilman vastuuta lapsista auttaa ihmeesti, vaikka ei edes lähtisi kotoa pois.
Ja siitä omasta ajasta vielä. Se kotihan on teidän oma koti, kaikki mitä siellä teet, teet itsellesi. Mun mielestä on aika paljon vaadittu, jos on aika lapsille, aika kotitöille ja aika itselle. Pitäisi opetella tyytymään siihen, että ne kaikki limittyy. Aika lapsille j aaika kotitöille menee helposti päällekkäin. Samoin aika kotitöille ja aika itselle.
Mulle oli ihanaa hermolepoa ja aikaa omille ajatuksille, kun illalla muiden nukkuessa ripustin päivän aikana pestyjä pyykkejä kuivumaan. Siinä rauhoittui sopivasti päivän touhuista ja uni tuli suhteellisen helposti.
Koita jaksaa, ei lapset kauaa pieniä ole! (itsellä 4 lasta ja alle 2v ikäerot kaikilla, tiedän, että rankkaakin voi olla, jo niiden kahden ekankin kanssa)