Juuri tänään neuvolassa otin puheeksi samaisen asian, kun itsellä myös ei tahdo riittää aikaa muulle kuin tytölle. Tottakai ymmärrän, että tarvitsee minua, mutta jotenkin tuntuu vähän liian raskaalta, kun tarvitsisi olla läsnä = vieressä koko ajan päivällä. 3 kk koliikin aika kun jo vietettiin kuin olisi napanuora kiinni, niin vähän jo alkoi ahdistamaan. Ja mies ihmettelee, että vaikka koliikki on ohi, että miten et ehdi tekemään mitään...|O
Meidän tyttö siis jo 6.5 kk (teillä taisi olla vasta 5 viikkonen tulokas) ja mitään kotihommia ei meinaa ehtiä tekemään saatikka edes itse kunnolla syömään. Paljon on kitinää. Yksin ei oikein viihdy. Kitinä lakkaa usein kun tulen viereen. Tiedustelin jäikö siitä koliikin aikaisesta kantamisesta ja sylkyttelystä päälle, että äiti on aina läsnä. Ei kuulemma oikein vaikuta tähän,enemmän riippuu lapsen tempperamentista ja kehitysvaiheesta, esim. nyt hampaat tulossa, mikä myös voi aiheuttaa tuota kitinää, samoin kuin se, että päiväunet ovat kadoksissa.
Kerroin sitten vain siihen, että miten ihmeessä sitten lähes tulkoon kaikilla esim. täällä netissä kirjottelevilla on aikaa siivota asuntoa, kerätä marjoja, keitellä hilloja, tehdä soseita, leipoa etc. Siis niin, että ei ole ketään auttamassa. Sanoivat minulle, että tuskinpa asiat aina ovat ihan niin kuin tänne kirjoitellaan. "Lohduttivat" myös, että ehdin kyllä niitä kotihommia tekemään sitten ihan tarpeeksi, kun vauva-aika on ohi. Käänsinkin sitten negatiivisen asian myönteiseksi, että tyttö tarvitsee minua NYT ja se on hyvä asia. Sanoi th vielä kun tiedustelin, että pitäisikö jotenkin opettaa olemaan yksin, että ei tarvitse, vauvat oppiman kehityksensä myötä tulemaan omatoimisiksi ja viihtymään itsekseen. Mielenkiintoinen ja yllättävä juttu oli, että ei muuten suositellut th kävelytuolia (kyselin siitä, kun en meinaa löytää oikeaa korkeutta siinä tytölle) vaikka sitä paljon kehutaankin; on huomattu, että siinä voi pahimmassa tapauksessa lonkat luutua väärään asentoon, joka oireilee myöhemmin selkä- ja niskakipuina (tämä voi siis tapahtua jo ihan vähäisessäkin käytössä ) . Eikä siinä sitterissäkään saisi neuvolalääkärin mukaan pitkiä toveja pitää. Kaikista paras paikka lapselle on lattialla mm. lihasten hallinnan kannalta. Taitaa näissä ohjeissa olla paljon vaihteluita terveydenhoitajasta riippuen.
Peesan anlinia ja rouvalia; kantoliina tai rintareppu voisi olla hyvä hankinta. Nyt vielä kun vauvasi on noin pieni, on kevyt kantaakin. Meillä reppu toimi hyvin, vaikkakin kävi hartioille. Tyttö kun ei viihtynyt yhtään kantoliinassa vaikka sitten kokeilin mitkä sidonnat.